Pari mukavaa tapaamista viikon varrelta

Perjantaina 21. elokuuta olimme Varjolan tilalla Laukaassa, jossa vietettiin Alkio-opiston pitkäaikaisen emännän Anneli Airaksisen eläkejuhlia. Mukaan oli kutsuttu henkilökunnan lisäksi joitakin entisia kollegoja Annelin toivomuslistan mukaan.

Annelille pidettiin monia puheita, joihin hän vastasi, kuten kuvassa hallituksen puheenjohtajalle Erkki Laatikaiselle.

Illallispöytä oli erinomainen. Ja lopuksi oli mukavat latotanssit, tosin vanhan navetan ylisillä. Seuraavan yön vietimme Alkio-opiston kurssikeskuksessa Korpilahdella (nykyisin Jyväskylää).

+++

Keskiviikkona 26.8. olimme Kansallisoopperassa, jossa esitettiin W. A. Mozartin Cosi Fan Tutte, vähän veijarimainen ooppera siitä, lankeavatko kaikki naiset vai eivät. Tarina ei ollut kovin ihmeellinen - eihän se oopperoissa yleensä ole - mutta musiikki helmeili ja laulajat olivat hyviä.

Seurana meillä oli Johannan nuorin poika Jussi ja hänen elämänkumppaninsa Sanna. Saimme kutsun, kun Johannalla ja Heikillä oli esteitä. Seuraavan oopperan - Karita Mattila ja Tosca -katsommekin sitten New Yorkissa syyskuun loppupuolella. Mutta se onkin jo eri juttu.

Sweet Saturday alkaa jälleen...

... ja tällä kertaa uudessa miljöössä ja uuteen aikaan. Eli paikkana on legendaarinen Kappeli
Esplanadilla ja aika klo 16. Ensimmäiden tapaaminen on lauantaina 29. elokuuta, ja siis kello neljä ip.


Kappelihan on sillä tavalla hyvä, että aurinkoisella ilmalla voimme istua terassilla, katsella ihmisiä Esplanadilla ja kuunnella musiikkia, jota siellä on tarjolla. Jos keli ei terassia salli, siirrymme Kappelin pianobaariin tai vaihtoehtoisesti brittibaariin. Ja jos ihan hövelejä itsellemme olemme, miksemme ottaisi paikkoja Kappelin hienosta ravintolasta, jossa sellaiset nimet kuin Eino Leino, Juhani Aho, Jean Sibelius ym. aikoinaan viettivät aikaansa, yleensä hyvinkin pitkään.


Tunnettu urbaani legendahan on, että kun Sibelius poistui Kappelin kantapöydästä ja teki viikon matkan Tukholmaan ja palasi kiiruusti Kappeliin, niin Leino sanoi: "Ai, veli piipahti vessassa."

Toukolan ensimmäinen luontokoulu

Toukolan ensimmäisen luontokoulu kesti kuusi päivää, 11.-16.elokuuta 2009. Oppilaina olivat Kusti (11) ja Veera (8).Ensimmäinen tehtävä tulomatkalla Helsingistä oli tutustua Heinolan torin tuoretuotteisiin ja niiden alkuperään. Toukolassa nautittiin sitten ensimmäinen luontoaiheinen välipala, eli Hienolan torilta ostettuja maukkaita herneitä.

Luontokoulun kirjasto sijaitsi Vauvalassa.

Yksi Luontokoulun oppitunteja oli vihdanteko. Vihta on syytä tehdä rauduskoivun oksista. Rauduskoivun tuntee siitä, että puun runko on tumma, toisin kuin sitä yleisemmän hieskoivun, jonka runko on valkoinen.

Kasvien keruu oli yksi Luontokoulun pääteeemoja. Niiden kiinnittäminen herbarioon jäi syksyyn, kunnes kasvit ovat prässissä riittävästi kuivuneet.

Kusti ja Veera näkivät monia kiinnostavia eläimiä, kuten teeren ja neljän kurjen ryhmän Veijon pellolla. Ehkä vaikuttavin oli iso etana, joka silminnähden ihastui tutkija Kustiin.

Kustin ja Veeran sieniretket olivat päivittäisiä. Kuvassa on kokoelmaa retkien tuloksista. Kerran saimme nauttia maittavaa kanttarellikastiketta uusien perunoiden kera.

Myös mansikan istutus oli ohjelmassa. Saa nähdä, miten taimet ensi kesänä jaksavat, sen verran kivikkoista on Toukolan maasto.

Monen vuoden jälkeen Toukola sai myös linnunpöntöt. Kuvassa Kustin ja Veeran nimikkopöntöt. Vähän kauempana ovat Jaakon ja Sakken päntöt.

Mato-onginta oli myös ohjelmassa. Kusti sai lyhyessä ajassa kuusi ahventa ja Veera kaksi. Särkiä ei laskettu, mutta niitä tuli kolme.

Ahvenet luonnollisesti savustettiin, ja niistä tuli herkullinen lounas.


Puusouvi oli yhden iltapäivän ohjelmassa. Aika lailla saimme lämpöä ensi vuoden varalle.

Luontokoulun viimeinen iso ponnistus oli kolme tuntia kestänyt Vaarunvuoren luontopolun kierros, epäilemättä Suomen hienoimmissa maisemissa.

Puolimatkassa oli mahdollisuus paistaa makkaraa.

Retken aikana teimme monia havaintoja luonnosta ja sen eläimistä.

Välillä isot kaatuneet puut vähän haittasivat retkeilyä.

Luontokoulu päättyi todistusten jakoon Toukolan tuvassa.

Kusti ja Veera pitivät koko koulun ajan myös päiväkirjaa siitä, mitä olivat nähneet ja kokeneet.

Toukolan uusi rantaterassi

Heinä-elokuun vaihteessa rakensimme Toukolaan uuden rantaterassin, pinta-alaltaan 24 neliötä. Entinen terassi oli 18 vuotta vanha jo sen verran pehmennyt, että uusi oli tarpeen.

Heimopäällikkö sai apua Juhalta (vanhan terassin purku ja uuden terassin "juoksujen" (lattialankut) asennus, sekä Timpalta (kansilaudoitus ja kaiteiden asennus). Kaiteet olivat kestäneet ajan hammasta hyvin, joten ne kierrätettiin uuteen terassiin.

Apujoukkoihin kuuluivat ensi vaiheessa myös Veera ja Jaakko.

Sekä toisessa vaiheessa Kusti ja Sakke.

Kun terassi oli valmis, sitä juhlittiin asianmukaisesti kuohujuomalla.

Vanhat vuonna 1981 ostetut kalusteet siirrettiin nyt rantaan yläterassilta, kun sinne saimme Halosten Atlantaan jokunen vuosi sitten hankkimat kalusteet (ks. kuvia juhannusjutusta).