Saimme kutsun vanhan opinahjoni ja työpaikkani 90-vuotisjuhliin 26. helmikuuta. Päiväjuhla oli Vanhassa Akatemiatalossa. Kuvat jäivät vaisuiksi, kun hienoa tunnelmaa ei tohtinut salamavalolla häiritä.
Illalla oli rehtorin (vanha assistenttikaverini Keijo Virtanen) vastaanotto ja renesanssi-illallinen Turun linnassa Juhana-herttuan ja Katarina Jagellonican hengessä. Kutsuttuja oli runsaat 300, joten Kuninkaansali ja Kuningattarensali olivat täynnänsä. Alkucocktailit nautittiin linnan tulohallissa.
Tuttuja oli paikalla mukavasti, kuten pöytänaapurini, oopiskelutoverini Olavi Koivukangas ja valtio-oppinut Jaakko Nousiainen, joiden kanssa pohdiskelimme nykypuolueiden tilaa, varsinkin keskustan ja demarien puheenjohtajaongelmia. Kovin pitkästi emme aiheesta puhelleet, koska politiikka ei kuulu hyviin pöytätapoihin, kuten ei uskontokaan.
Turkulaiset näyttelijät esittivät sekä Juhanaa ja Katarinaa että muuta hoviväkeä ja antoivat samalla tietoiskuja Turun linnan historiaan ja tapakulttuuriin 1500-luvulla. Kertoivat mm. sen, että alkuaikoina linnassa syötiin sormin, kunnes puolalaisprinsessa tympääntyi metsäläistapoihin ja tuotti Krakovan hovista sen aikaiset innovaatiot, haarukan ja veitsen.
Lautasia ei vielä Suomessa käytetty, joten niin alkuruoat kuin pääruokakin syötiin riusleivän päältä. Tapana 1500-luvulla oli, että leivät juhlien jälkeen jaettiin ulkona odottaville köyhille. Näin herttua hoiti omaa ja hovinsa pr:ää. Pääruoka tuotiin pöytiin komeiden lankkujen päällä. Illallinen kesti viitisen tuntia.
2 comments:
Sielläpä näytti oikein fiiniltä, ja heimopari entistä nuoremmalta!
Susanna
Olen pahoillani, että kirjoitin renessanssin väärin. Oikein siis on, että sanassa on neljä ässää. Tämän olen kyllä tiennyt, mutta jostain syystä näitä virheitä tupsahtelee.
HP
Post a Comment