Mukavaa vuodenvaihdetta

Palstanpitäjä toivottaa kaikille lukijoilleen rattoisaa vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta 2011. Pidetään yhteyttä muutenkin, esim. Sweet Saturdayssa jo huomenna, siis klo 16 Kappelissa.

Anna palaa, Pukki

Joulu meni perinteisin menoin. Juha oli taas kerran laittanut hienon aattoillan päivällisen. Sen jälkeen odottelimme joulupukkia, lapset erityisesti.

Joulupäivänä menimme junalla Turkuun viemään Maija ja Oskari Perkon haudalle kynttilän ja tervehtimään Kaija Airiota (88 v.). Takaisin Helsinkiin tulimme myöhäisjunalla ennen puoltayötä.

Ai niin, tuo otsikkoni? Se syntyi siitä, kun joulupukki oli hitaanlainen lahjoja jakaessaan. Silloin Jaakko (6 v.) totesi kuuluvasti, että "Anna palaa, Pukki".

Piianpeili valmistui sopivasti

5. marraskuuta kerroin, miten HP:n projektina on syksyn aikana Toimelan opiston entisöintikurssilla ollut yli sata vuotta vanhan Piianpeilin kunnostus. Nyt työ on valmistunut, kymmenien tuntien jälkeen.

Entisöinti tarkoittaa sitä, että valmiissa työssä pitää näkyä ikä, erilaiset halkeamat ja käytön jäljet, niitä ei pidä peitellä. Myös peilin lasia en vaihtanut, vaikka se on ajan patinassa himmentynyt eikä uusi olisi paljon maksanut.

Puuosat maalasin pellavaöljyn ja tärpätin sekoituksella, johon väriaineeksi lisättiin "poltettua terraa". Opettajani mielestä se on hyvin lähellä alkuperäistä väriä.

Työn aikana selvisi, että Piianpeili on saanut vaikutteita rokokoo-ajan (1700-lukua) peileistä, jotka tunnettiin nimellä Satulipeilit. Satuli (shuhuässällä kirjoitettuna) tarkoittaa lipasta. Piianpeili näyttäisi siis olevan hienon tyylipeilin agraariversio, talonpoikaisantiikkia, jota meillä on totuttu arvostamaan kun muuta antiikkia ei kovin paljon ole.

Kun Sakke (6 v.) näki valmiin työn, hän kysyi: "Kenelle sen annat?" Sanoin etten oikein tiedä. Mihin Sakke: "Kannattaa antaa se Joulupukille." Ei lainkaan hullumpi ajatus.

Kohtalaisen vilkas lauantai

Laitan muutaman kuvan viime lauantaista, joka oli koko lailla normaalin kiireinen. Yökylässä Jääkärinkadulla olivat Kusti ja Sakke, kuvattuina aamulla päällään madeiralaiset Ronaldo-paidat, jollaiset myös Veera ja Jaakko ovat saaneet. Ronaldohan on, kuten tiedämme, Madeiran suuri poika, tämän hetken paras jalkopalloilija maailmassa.

Iltapäivällä oli Matinkylän jäähallissa Espoon Taitoluisteluklubin perinteinen joulunäytös, jossa Veerakin esiintyi, jälleen entistä taitavampana. Puolitoistatuntisen joulusadun aiheena oli Tonttujen Lumottu Maailma.

Tällä kertaa en edes yrittänyt ottaa luistelukuvia, kun kamerani teho on sen verran pieni ja kun salamavalon käyttökin oli kielletty. Kuvassa Veera näytöksen jälkeen, ja valmistautumassa päivän toiseen näytökseen. Veeran roolina oli esittää menninkäistä.

Illansuussa kokoontui Jääkärinkadulle Sweet Saturdayn kantajoukko (Arolat, Larjomaat ja Salokankaat) viettämään pikkujoulua. Tästä en kuvia ottanut, mutta muuten oli mukavaa, aina sunnuntain puolelle.

Uusia kokemuksia tutulla Madeiralla

Olemme käyneet Madeiran lomahotellissamme kuusi kertaa, yhtä poikkeusta lukuunottamatta kahden viikon lomalla. Näistä matkoista olen pari kolme kertaa jo kertonutkin - hienoista jouluvaloista, vanhasta kaupungista, saarikierroksista, levadakävelyistä ja kukkien loistosta. Tällä kertaa etsimme vähän muuta, kirjoitustöidemme lisäksi.

Jo hotellissamme Miramarissa odotti parikin yllätystä, joista toinen oli iso ja toinen pieni. Vaikka hotellin vanhinkaan osa ei ole kuin vajaat kymmenen vuotta, sitä osaa nyt saneerattiin ekologisista lähtökohdista (mm. aurinkopaneelien asennus). Vuoden mittaiseen urakkaan oli saatu runsaasti EU-rahaa, koska projektin pitää olla esimerkki muille hotelleille koko EU:n alueella.
Se pienempi yllätys oli, kun hotellin tyylikkästä pianobaarissa, jossa olemme aina mukavasti viihtyneet, oli tarjolla Afternoon Tea, kuvassa kahdelle katettuna.

Osallistuimme myös hotellimme järjestämään iltapäivän mittaiseen kulttuuriretkeen, joka oli ensimmäinen laatuaan. Yksi kohde oli 1600-luvulta peräisin oleva viinikellari, jonka tarjontaa madeiraviinit luonnollisesti hallitsivat.

Toinen kohde oli vuonna 1925 perustettu pitsikeskus, jossa parhaimmillaan on ollut yli 300 työntekijää. Nyt kalliiden käsintehtyjen pitsitöiden kysyntä on vähentynyt radikaalisti, ja työntekijöitä on enää 25. Perinteet ovat kylläkin vahvat, sillä siellä on aikanaan valmistettu mm. Grace Kellyn hääpuku ja nyplätty pitsit prinsessa Dianan hääpukuun. Alla olevassa kuvassa valmistuu hienoja ristipistotöitä, joiden mallina on usein joku kuuluisa maalaus. Hintaa näillä "tauluilla" on koosta riippuen 300-700 euron paikkeilla.

Kulttuurikierroksen pääkohde oli 1400-luvun lopulla perustettu Santa Claran nunnaluostari (fransiskaaneja), jota esitteli Sisar Isabella. Kuvassa nunnien kirkkosali.

Luostarin päärakennus on 1500-luvulta.

Madeiralaista iltaa vietimme tällä kertaa ylhäällä vuorilla. Alla olevan kuvan värit ovat vähän kulahtaneet, koska kuvasin sen meistä otetusta valokuvasta, joka kuului Madeiralaisen illan tarjoiluun.

Ravintolassa esiintyi Fado-laulaja, joka esiteltiin saaren parhaaksi. Näitä "saaren parhaita" olemme kyllä tavanneet vähän joka Fado-paikassa. Mutta hyvin hän lauloi.