5. marraskuuta kerroin, miten HP:n projektina on syksyn aikana Toimelan opiston entisöintikurssilla ollut yli sata vuotta vanhan Piianpeilin kunnostus. Nyt työ on valmistunut, kymmenien tuntien jälkeen.
Entisöinti tarkoittaa sitä, että valmiissa työssä pitää näkyä ikä, erilaiset halkeamat ja käytön jäljet, niitä ei pidä peitellä. Myös peilin lasia en vaihtanut, vaikka se on ajan patinassa himmentynyt eikä uusi olisi paljon maksanut.
Puuosat maalasin pellavaöljyn ja tärpätin sekoituksella, johon väriaineeksi lisättiin "poltettua terraa". Opettajani mielestä se on hyvin lähellä alkuperäistä väriä.
Työn aikana selvisi, että Piianpeili on saanut vaikutteita rokokoo-ajan (1700-lukua) peileistä, jotka tunnettiin nimellä Satulipeilit. Satuli (shuhuässällä kirjoitettuna) tarkoittaa lipasta. Piianpeili näyttäisi siis olevan hienon tyylipeilin agraariversio, talonpoikaisantiikkia, jota meillä on totuttu arvostamaan kun muuta antiikkia ei kovin paljon ole.
Kun Sakke (6 v.) näki valmiin työn, hän kysyi: "Kenelle sen annat?" Sanoin etten oikein tiedä. Mihin Sakke: "Kannattaa antaa se Joulupukille." Ei lainkaan hullumpi ajatus.
2 comments:
Yksi asia unohtui mainita. Maalauksen jälkeen Piianpeili on vielä öljytty kolmeen kertaan ja sen jälkeen vahattu, myös kolmesti.
HP
Sakken ehdotus osui nappiin. Välitin Piianpeilin Joulupukille, jonka arvonnassa onnetar suosi Susannaa.
HP
Post a Comment