Haitista Jyväskylän kautta Tukholmaan

Blogini päivitys on eri syistä vajaan viikon myöhässä, mutta haitanneeko tuo mittään?

Ystävämme Jorma Teittisen laajennetussa Galleria Contempossa on avajaisnäyttelynä kirurgi Asko Salmen valokuvia Haitin katastrofialueelta viime vuoden alusta. Salmi oli siellä SPR:n katastrofiryhmän mukana ja otti matkalla 3000 kuvaa. Niistä valikoitu näyttely on sisällöltään surullinen mutta otokset ovat taidetta. Näyttely on avoinna tammikuun loppuun. Kannattaa käydä Lönkalla.

Eilen saimme tv:stä ihailla vanhan kotikaupunkini Turun juhlavuoden avajaisia. Se vain jäi vaivaamaan, että komea spektaakkeli oli brittien tuotantoa. Mutta osataan sitä Suomessakin, ainakin Jyväskylässä.

Entisen työnantajani Keskisuomalaisen 140-vuotisjuhla päättyi vaikuttavaan valon, tulen ja liikkeen iloitteluun, joka oli paikallista tuotantoa.

Melkein suoraan Jyväskylän junasta siirryin Silja Serenadille, kun maanpuolustuskurssini (128/1993) kokoontui pohtimaan ajankohtaisia teemoja: Afganistanin sekavaa ja toivotonta tilannetta, Suomen Nato-jäsenyyttä, johon liittymiseen edelleenkin puuttuu uskallus kun lähdetään siitä, että pienelle maalle, silloin kun kysymys on Suomesta, riittää itsenäinen puolustus. Näitä teemoja käsittelimme laivalla mennen tullen.

Tukholmassa vierailimme Suomen suurlähetystöstä, jossa isäntänä oli sotilasasiamies, eversti Harri Niskanen. Hän analysoi Ruotsin uutta puolustuspolitiikkaa, jonka olennaisin osa on asevelvollisuudesta luopuminen ja sotimisen jättäminen ammattimiehille.

Lumi yllätti Pekka Saurin

Sanomalehtien jokavuotisia etusivun isoja uutisia on, miten "Lumi yllätti autoilijat". Niin se yllätti toistamiseen myös Helsingin kaupungin ja sen aurauksista ja muusta katujen kunnosta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan Pekka Saurin (vihr.).

Oheisen kuvan otin eilen Kapteeninkadulta, joka on meiltä ihan kulman takana. On siinä miettimistä, mistä itse kukin autonsa löytää. Etualalla olevan Bemarin takana olevat 3-4 autoa ovat ihan kunnolla pakastuneet.

Kuva kertoo myös sen, että Helsingin kantakaupungin monille asukkaille - eläkeläisille ja niille nuoremmille, jotka diggaavat julkisia kulkuneuvoja - auto on välttämätön paha, jota tarvitaan yleensä vain kesämökkiajoihin.

Meidänkin Rellumme on viimeksi ollut liikenteessä syyskuussa. Kaksi kertaa olemme lapioineet lumet pois, ja kerran kaupungin kunnossapito siirsi auton noin kilometrin päähän pois jaloistaan kun aurasivat Laivurinkatua. Vasta soittamalla ao. virkailijalle sain tiedon auton sijainnista, itse en sitä löytänyt kun se oli uudelleen hautautunut lumeen. Sakkoja eivät laittaneet, koska olen maksanut sata euroa siitä, että saan pysäköidä auton Ullanlinnan katujen varsille.

Että tämmöistä urbaania elämää.