Guggenheim-museota odotellessa

Tämänhetkisten tietojen mukaan Helsingin kaupunginvaltuusto tekee helmikuussa päätöksen siitä, rakennetaanko Guggenheim-museo Katajanokan rantaan Kauppatorin tuntumaan. Vaikea tähän on ottaa tiukkaa kantaa, koska tiedot museon tulevasta menestyksestä ovat parhaimmillaankin vain valistuneita arvioita. Varma tosiasia lienee, että kalliiksi Guggenheim joka tapauksessa tulisi eivätkä pääsylipputulot millään kattaisi kaikkia kuluja, joihin sisältyisi myös tukevat vuosittaiset miljoonasummat Guggenheim-säätiölle.
Sekin on muistettava, että Guggenheim-innovaatio on jo vanha, mahdollisesti jopa aikansa elänyt, eikä se, mikä on toiminut muualla, välttämättä enää sytytä. Mutta ei hätää:Helsingissä on lukuisia museoita ja näyttelytiloja, joissa on esillä monipuolista taidetta, historiaa ja muuta kulttuuria. Esimerkiksi Helsingin Sanomien ylläpitämässä Päivälehti-museossa on kansalliskirjailijamme Juhani Ahon lehtimiehen uraa valottava kiinnostava näyttely.
Helsingin Design-vuoden merkeissä on Bulevardilla olevaan G18-tiloihin järjestetty empireajan Helsingin suunnittelijan Carl Ludvig Engelin kotia ja työskentelyoloja kuvaava näyttely. Kalusteet ja muut esineet ovat kaikki alkuperäisiä, ja ne on koottu pääkaupunkiseudun eri museoista. Kuvassa on Engelin työhuone.
Engelin suuret työt (nykytermein yliopiston päärakennus, valtioneuvoston linna, tuomiokirkko, presidentinlinna ja tähtitorni) valmistuivat 1820-1850 -luvuilla.

Mukidelegaatio aina Kajaanista asti

Parisen viikkoa sitten ystäväni Simo (70 v. ja Kajaani) kertoi ostaneensa Väyrysen vaalimukin. Kun totesin, ettei minulla sitä ole, Simo lupasi tulla tuomaan. Treffipaikaksi sovimme tämänpäiväisen Sweet Saturdayn. Kappelissa ostimme sitten juomat ja nautimme ne tämän hetken hittituotteesta (myyty noin 13 000 kpl hintaan á 30 euroa) eikä kunnianarvoisalla ravintolalla ollut mitään sitä vastaan..

Ennen Kappelia olimme yllättäen tavanneet Finlandia-talossa Paavon suuressa vaalijuhlassa. Tästä emme olleet sopineet, mutta Simokin lukee Kajaanissa Hesaria. Talon suuri A-sali oli tupaten täynnä, satoja ihmistä.

Lämmittelypuheenvuorot pitivät Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi ja tohtori Ilkka Herlin. Itämeri-painotteisessa puheessaan Herlin, jolle Itämeren suojelu on elämäntehtävä, viritteli kuulijoita siihen, mikä Paavon omassa puheessa oli parasta: Väyrynen käsitteli laajasti kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua. Niin hyvin ja syvällisesti en ole kenenkään kuullut aikamme vakavinta ongelmaa analysoivan.

Puheen ulkopoliittisessa osuudessa luonnollisesti näkyi Paavon pitkä kokemus. Väyrynen on ollut mukana ulkoministerinä, ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministerinä aina 1970-luvulta 2010-luvulle eli viidellä vuosikymmenellä. Hänellä on perspektiiviä, jota ulkopolitiikan ymmärryksessä tarvitaan. Eivätkä alan teoreettiset opinnotkaan (valtiot. tri 1988) pahasta ole.

Puhe oli hyvä myös siksi, että tähänastisissa tv-väittelyissä ulkopolitiikka, joka on presidentin päävastuualue, on ollut pahasti sivuroolissa. Myös oman Nato-kantansa Väyrynen perusteli hyvin, vaikka olenkin siinä enemmän Ahtisaaren linjalla.

Vain Ahtisaari pysyy kannassaan

Kun presidenttiehdokkailta kysytään Natosta, he eivät uskalla sanoa muuta kuin toistaa kaikuna sitä, ettei nyt eikä nähtävissä olevassa tulevaisuudessa ole aihetta pyrkiä Natoon. Jotkut vielä tohtivat puhua jostain optiosta, mitä se sitten tarkoittaakin.
Sen sijaan rauhannobelisti Martti Ahtisaaren ei tarvitse kalastella ääniä eikä pelätä niiden menetystä. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspoliittisessa illassa torstaina hän pysyi kannassaan ja ilmoitti kannattavansa Nato-jäsenyyttä. Kun häneltä kysyttiin perusteluja, hän vastasi lyhyesti: Jos kerran uskomme länsimaiseen demokratiaan, silloin meidän pitää myös olla tiiviisti mukana kaikissa läntisissä organisaatiossa - siis myös Natossa, jonka Ahtisaari nimesi maailman tehokkaimmaksi rauhanturvaorganisaatioksi.
Uusimman tutkimuksen mukaan Nato-vastaisuus on edelleen noussut. Se on keskeisesti seurausta edellä mainituista presidenttiehdokkaiden kannanotoista. Ja kun Nato-vastaisuus kasvaa, se vie poliitikoilta lopunkin uskalluksen olla eri mieltä. Tämä on sitä itseään vahvistavaa lumipalloilmiötä.

Veera korjasi potin Crystal Cupissa

Veera luisteli tähänastisen uransa parhaan kilpailun sunnuntaina Mikkelissä, kun hän vuosittaisessa Crystal Cupissa voitti oman sarjansa, jossa oli kaikkiaan 28 taitoluistelijaa. Voitto oli sitäkin makeampi, koska viime vuonna Veera joutui pitämään pitkähkön harjoittelu- ja kilpailutauon jalkaan tulleen rasitusvamman takia.

Crystal Cupissa on kilpailijoita eri puolilta Suomea, muutama myös Venäjältä, jota voidaan pitää taitoluistelun kehtona.

Kahta päivää aikaisemmin, perjantaina, Veeran joukkue ratkaisi edukseen alueellisen futissarjan, jossa oli joukkueita aina Porvoota ja Loviisaa myöten. Loppuottelussa Veera teki kaksi maalia ja voitti ottelun parhaan pelaajan palkinnon.

Lämpimät onnittelut Veeralle, ja mukavaa, että myös koulunkäynti maistuu.

Sweet Saturday palaa joulutauolta

Nyt kun joulu- ja muut kiireet alkavat olla takana, olisi mukava taas tavata ystäviä Kappelissa: siis lauantaina 7.1. klo 16.