Sweet Saturday pikkujoulutauolle

Madeiralle lähdön tunnelmissa esitän, että pitäisimme Sweet Saturday -tapaamisissa kuukauden tauon ja että seuraava kokous olisi Kappelissa 15. joulukuuta. Sen jälkeen olisi kuluvana vuonna vielä kaksi sopivaa lauantaita: 22.12. ja 29.12. Hyviä pikkujoulun aikoja kaikille.

Toistamiseen Toscanassa: osa III/III eli luontokuvia

Pidimme lapsille luontokoulun valokuvauksessa. Laitan tähän malliksi muutaman otoksen.
Veeran tuttu jo viime kesältä oli Michelangelo eli kotoisemmin Mikke. Veera antoi sille maitoa päivittäin ja piti muutenkin hyvänä. Sopivat keskenään, että ensi vuonna taas tavataan.
Toiselle kissalle, joka oli arka ja vältteli kuvaajia, Veera antoi nimen Dante. Sakke otti oheiset kuvat.

Heimopäällikön ottamia ovat oheiset Kuu ja Kuusi -tutkielmat. Ne otin yöretkellä, joita teimme kaksi ja joiden tarkoitus oli tehdä havaintoja villisioista. Villisiat vain olivat kovin varovaisia, kun metsästysaika oli käsillä. Ja muutenkin villisika on arka eläin vaikka iso onkin (jopa 300 kg). Mutta jännää meillä yöretkillä oli, ja ainakin yhden jäniksen näimme. Erilaisia yön ääniä kuten pöllön kuhertelua ja kettujen haukuntaa toki kuulimme yllinkyllin. Myös pari Pandaa tuli vastaan, mutta ne olivat Fiatin sukua.

Heimopäällikkö ilahtui ikivanhasta oliivipuusta. Harvoin näkee näin massiivista runkoa.

Tarkoitus oli julkaista myös Kustin, Veeran ja Jaakon ottamia kuvia. Kun niitä saan, lisään ne tähän juttuun.

Isäinpäivän tilapäisesti muuttunut ilme

Sillä tavalla Isäinpäivän traditiossamme tapahtui muutos, että Heimopäällikön lasten perheet vierailivat Jääkärinkadulla kahdessa osassa. Juhan perhe kävi brunssilla puolenpäivän tienoilla kun myöhempi aika ei heille sopinut. Kuvassa isät ja heidän lapsensa ja lastenlapsensa.

Susannan perhe tuli neljän pintaan, jolloin söimme päivällisen, perinteisen ja syyssesonkiin istuvan hirvipaistin.

Isäinpäivän kuva otettiin tällä kertaa kahdessa erässä, toki vakiopaikalla. Tarkka lukija huomaa, että myös salimme kalusteet ovat uudistuneet.

Toistamiseen Toscanassa: osa II/III eli futista

Klaanimme organisoima Toscana Cup pelattiin nyt toisen kerran. Finaalia edelsi tiukka päivittäinen harjoittelu Castellon pihalla sekä läheisellä kentällä, joka on sopivan kokoinen silloin kun joukkueissa on vain neljä pelaajaa. Pari kertaa näissä iltaharjoituksissa oli mukana myös italialaisia poikia, iältään sopivasti 10-13.
Jo ystävyysottelu - Nuottaniemen Perkot vastaan Kampin Haloset - oli tiukka ja maaleja tehtiin paljon. Peli (2 x 20 min.) päättyi tasan 6-6. Tuomari antoi Fair Player -kortit Pekalle, joka teki näyttävän avauksen Nuottaniemen maalivahtina, sekä Sakkelle.

Grande Finale pelattiin lomamme lopussa. Ottelun tuomari - raitapaidassa kuten asiaan kuuluu - jakoi peliohjeet joukkueiden kapteeneille, Veeralle ja Sakelle. Sääntönä on, että aikuiset saavat pelata vain maalivahtina ja puolustajana, lapset vastaavat hyökkyksistä ja maalinteosta.

Tiukka ja rehti peli sopivassa helteessä (25 C) päättyi Halosten voittoon 3-1. Ottelun maalikuningas oli Sakke kahdella täysosumalla.

Kampin joukkueen Fair Player -kortit saivat Susanna, jota joukkueensa kannusti huudoilla "Äiti Äiti", sekä Kusti. Nuottaniemen joukkueesta tuomari palkitsi vihreällä kortilla Veeran ja Jaakon.

Loppuseromonioiden päätteeksi joukkueet ja tuomari ryhmittyivät ensin sopuisasti yhteiskuvaan...

...ja sitten kylämme Ville di Corsanon ainoaan baariin, nimeltään Osteria Bar Pizzeria. Kuvan ulkopuolelta voin kertoa, että talon sisäosista löytyy iso ja tunnelmallinen kellariravintola, jonka testasimme jo viime vuonna.

Futis ei ollut ainoa urheilulajimme Toscanassa. Castellon satoja vuosia vanhassa juhlasalissa  oli mahdollisuus pelata pingistä. Siinäkin järjestimme turnauksen, jonka loppuotteluun selvisivät Juha ja Timppa. Loppuottelu jäi kuitenkin pelaamatta, joten se siirtyi seuraavaan vuoteen.

Toscana-kertomuksen III-osa ilmestyy sitten kun saan luontokoulun oppilailta heidän parhaat kuvansa. Pysykää kanavalla.