Hesarista tuli äkkiä tuulinen paikka

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen potkut ovat sillä tavalla edelleen pimennossa, että potkujen todellista syytä voi vain arvailla. Tekemättömyydestä ei ainakaan ole kysymys - kuten joku osuvasti sanoi, Pentikäinen teki kolmessa vuodessa kymmenen vuoden työt (tabloidiuudistus, yhteiset tv-uutiset Nelosen kanssa ja nettilehden maksullisuus). Levikin lasku taas on näinä päivinä asia, jolle on vaikea tehdä mitään muuta kuin toivoa, että menetetyt lukijat tarttuvat nettilehteen, kuten Hesarissakin näyttää käyneen.

Pentikäinen ei ole Sanomien ainoa poispotkittu. Aikakauslehtiryhmän johtaja sai lähteä äskettäin. Eikä hallituksen edellisen puheenjohtajan Jaakko Rauramonkaan lähtö eläkkeelle tainnut olla ihan vapaaehtoinen. Näin tehtiin tilaa Antti Herlinille, joka on tunnettu roimista otteistaan. Niitä yhtiön hallitus varmasti kaipaa, sillä epäonnistuneet kaupat Hollannissa syövät yhtiön taloutta ja vaativat saneerauksia Suomessa.

Pentikäisen seuraajasta ei ole toistaiseksi paljon spekuloitu. Virkaa tekevänä vastaavana lehden kakkospäätoimittaja hoitaa asiat kokeneen journalistin rutiinilla, mutta nähtäväksi jää, kenestä tulee Pentikäisen seuraaja. EVA:n toimitusjohtajalla Matti Apusella, entisellä Aamulehden päätoimittajalla, lienee uskallusta hypätä äkkiä tuuliseksi tulleeseen pestiin. Heimopäällikön emännän valistunut arvaus on MTV:n uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila.

Äitienpäivää Helsingissä, Turussa ja Paimiossa

Perinteinen Äitienpäivän päivällinen nautíttiin jälleen Jääkärinkadulla. Ennen sitä lauloimme äideille tunnetun Paljon onnea vaan. Aamulle jokaiselle äidille oli tarjottu brunssi heidän kotonaan.

Onnittelulaulu tuli tällä kertaa tavallistakin komeammin, sillä olimme järjestäytyneet niin, että isot bassot olivat takarivissä, mezzosopraano (Veera) ja nuoret tenorit (Jaakko ja Sakke) eturivissä.

Vähän ennen Äitienpäivää olimme Turun puolessa, jossa veimme ruusut ensin Maija Toivikin haudalle Turun hautausmaalle...

...ja sitten Kaisa Eliinan  haudalle Paimioon.

Don Tami, Aurinkokuningas ja Suuri Johtaja

Heimopäällikkö tutustui Juhani Tammiseen Turussa 1970-luvulla. Hän oli jo silloin turkulaisen jääkiekon legendoja, joka piti yhdessä toisen legendan, Juhani Walstenin, kanssa kesäisin kiekkokoulua, johon meidän Juhakin (noin 6 v) osallistui. Sen verran tunnemme toisemme, että edelleenkin tavatessamme moikkaamme mutta emme pysähdy keskustelemaan.

Meneillään olevien MM-kisojen suurimpia juttuja on Veikkauksen pystyttämä Aurinkokuningas-patsas. Se on 7,5 metriä korkea, rakennettu betonista, teräksestä ja styroksista. Sain kuvan puhelinviestinä Sakkelta, kun hän oli katsomassa ottelua Hartwall-areenalla. Patsas tuo mieleeni Suuren Johtajan Kim il Sungin (hallitsi 1948-94) ja hänen poikansa ja pojanpoikansa, joille tämännäköisiä ja paljon isompia patsaita on pystytetty varmaan jokaiseen kylään Pohjois-Koreassa.

Tami puolestaan sai Aurinkokuninkaan tittelin (alunperin Ludvid XIV, Ranskan kuningas1643-1715), kun hän päävalmentajana onnistui vuonna 1990 nostamaan Ranskan kiekkojoukkueen MM-kisojen A-sarjaan. Jatkokin on mennut hyvin, sillä eilen Ranska voitti Venäjän 2-1.

Nykyisin Tamin tittelinä on usein Don Tami. Siinä on jo hivenen palvonnan makua, koska Don Tamilla on myös omat fanituotteet.

Tamin kiekkoansioista arvostan eniten sitä, että hän on ainoa länsimainen pelaaja, joka on tehnyt yhdessä ottelussa kolme maalia voittamattoman punakoneen verkkoon.

Ennen nykykisoja Tami tunnettiin varsin konservatiivisesta pukeutumisestaan. Nyt Maikkarin stylisti on valinnut tyylilajiksi rohkeat värit, joita hänen omat tyttärensäkin alkuun kauhistelivat.

Tami on suosionsa huipulla. Media tekee hänestä tämän aamun Hesarin tapaan isoja, myönteisiä juttuja, vaikka toteavatkin sen, ettei Tamin räväkkä tyyli kaikkia miellytä. Heitä, joita Tami ärsyttää, kehoitan kuuntelemaan Radio Novaa. Siellä Tamin rauhallinen, analyyttinen selostus pääsee oikeuksiinsa. Siinä puhuu mies, joka tuntee lajinsa perinpohjin, laajemmalla kokemuksella kuin kukaan muu suomalainen. Tv:ssähän hänelle on rakennettu show-miehen ja viihdyttäjän rooli. Tv-selostuksistakin näyttää tulleen roolipeliä - jääkiekon tapaan.

Tami itse sanoo, että hänen haaveensa on vielä kerran valmentaa jonkun maan A-maajoukkuetta. Heimopäällikkö puolestaan kysyy: Miten olisivat eurovaalit?

Vanhoja asuintaloja vielä vanhempien päälle

Ullanlinnassa Design-museon vieressä on Arkkitehtimuseo, jossa on kosolti kiinnostavaa katsottavaa...

...kuten äskettäin arkkitehti Juha Ilosen esitelmä, joka perustui hänen kirjaansa Kolmas Helsinki - kerroksia arjen arkkitehtuurissa. Kirja on hänen kolmas teoksensa Helsingin keskustan vanhoista 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa rakennetuista asuintaloista.

Ilonen piirtää työkseen uusia kerrostaloja, mutta harrastaa ja arvostaa vanhoja, nimenomaan niiden moni-ilmeistä kauneutta. Hän on kirjoissaan tutkinut noin kolmea sataa Helsingin keskustan kivitaloa. Ne kaikki on rakennettu asuttaviksi, ja sillä tavalla, että kysynnän kasvaessa ja tekniikan kehittyessä (esim. hissit) alkuperäinen rakennus on saanut lisäkerroksia. Usein taloa on myös laajennettu sivusuunnassa, kun puutaloja on purettu eikä turvavälejä ole enää paloturvallisuuden takia tarvittu. Kun vanhoja kivitaloja, jotka oikeasti ovat tiilitaloja, katsoo, niiden monikerroksisuus ja moni-ilmeisyys on nähtävissä. Käytäntö on ollut se, ettei uusi arkkitehti ole halunnut peittää edeltäjänsä työtä.

Otan Ilosen esityksestä muutaman esimerkin. Samalla valitan sitä, että jouduin puolipimeässä luentosalissa ottamaan kuvat vanhalla pokkarillani.
Alla oleva kuva on esimerkki siitä, miten asuntotarpeen kasvaessa kaksi taloa on yhdistetty eräänlaisella käytävällä ja näin on saatu muutama asunto lisää. Toinen kiintoisa piirre talossa on se, että kuvassa näkyvä "julkisivu" on oikeastaan vanhan talon palomuuri, mutta tonttipolitiikan takia sen rinnalle ei saanutkaan rakentaa uutta taloa. Näin palomuuri on saanut ikkunat ja muutaman parvekkeenkin.

Ullanlinnassa oleva "Silitysrauta" edustaa komeaksi tarkoitettua rakennusta, ja komea se onkin. Esikuvana on New Yorkissa oleva vähän vanhempi rakennus.

Seuraavassa kuvassa kannattaa kiinnittää huomio ylitse muiden nousevaan valkoiseen asuntaloon. Se rakennettiin heti itsenäisyytemme alussa, ja arkkitehdin ja rakennuttajan tarkoitus oli tehdä siitä näyttävämpi kuin vieressä oleva Venäjän valtaa symboloiva ortodoksinen kirkko.

Hotelli Torni lienee maamme ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä. Ilosen mielestä se on suhteutettu ympäristöönsä poikkeuksellisen harmonisesti, kuten kuvamme osoittaa.

Seuraava kuva on Kirjatyöntekijöiden liiton rakennus. Huomattava on ikkunoiden sijoittelu, joka pyrkii tietoisesti särkemään asuintalojen usein vähän tylsät julkisivut. Tämän kuvan laitoin mukaan myös siksi, että 1960-luvun lopulla Sota-arkistossa väitöskirjaa tehdessäni lounastin toisessa kerroksessa olleessa ravintola Kirjassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, sopivaan hintaan.

Lopuksi kuva Helsingistä vuodelta 1866, osa siitä. Se on ensimmäinen iso panoraamatekniikalla otettu valokuva Suomessa. Kovin oli pääkaupunki vielä puutalovaltainen.