Juhannuksen rosvopaisti Toukolan tapaan

Kuten edellisessä jutussani lupasin, Toukolan rosvopaisti kypsyi Juhannusaattona. Edellisessä jutussa oli myös kuva siitä, miten laavun tulisijaa oli vahvistettu. Juhannuksen aatonaattona valmistui päältä avoin kiviuuni paistia varten (50x100x50 cm).

Heimopäällikkö aloitti uunin lämmityksen aamulla klo 10. Polttoaineena olivat Pekan tuomat koivuklapit, joista ei ollut pulaa (vrt. edellinen juttu).

Lämmitys kesti neljä tuntia. Näin uunin kivet kuumenivat ja pohjalle syntyi tuhti kerros hiiliä.

Tässä vaiheessa hiilet lapioitiin pois (kottikärryihin) ja rosvopaisti (2,5 kiloa lampaanlihaa ja yksi kilo kassleria) laitettiin uunin pohjalle neljään osaan pakattuna: Lihan päälle käärittiin ensin märkää leivinpaperia, sitten kaksi kerrosta alumiinipaperia ja loipuksi runsas kerros märkää sanomalehtipaperia. Nyyttien  ympärille laitettiin vielä rautalankaan, jotta ne pysyivät koossa ja jotta ne voitiin nostaa pois kuumasta pätsistään. Nyyttien päälle lapioitiin ensin tiivis kerros hiekkaa, jotta hauteen päälle tarvittava nuotio ei olisi sytyttänyt paisteja. Hiekan päälle oli ensin kaadettu kottikärryistä kuumat hiilet.

Perinteiseen tapaan juhannusvieraamme tulivat Espoon Nuottaniemestä, siis Juhan perhe. Juha toi komean lampaanpaistin ja kassler oli ostettu Joutsasta Paistit kypsyivät uunissa toiset neljä tuntia. Viimeisen tunnin ajaksi uunin päälle laitettiin foliopaperiin käärityt perunat ja sipulit.

 

Kun paistit olivat kypsyneet neljä tuntia, uuni oli valmis avattavaksi: hiilet ja santa lapioitiin pois.

Nyytit nostettiin uunin pohjalta. Pienen maalaustelan varsi osoittautui tässä vaiheessa käyteväksi.

Jännitys siitä, tuliko paistista sopivan kypsää ja mureaa, huipentui, kun nyytit laskettiin ruokapöytämme apupöydälle iltakuuden jälkeen.

Kaikki meni ns. nappiin. Höyryävä ja murea iha oli juuri sellaista kuin pitikin. Juhannuspöytämme ei koreillut lajikkeiden monilukuisuudella. Sen sijaan rosvopaistin makua ei voi liikaa kehua. Lihan määrä olisi riittänyt paljon isommallekin joukolle, joten sillä herkuteltiin Juhannuksen jälkeen niin Toukolassa kuin Nuottaniemessäkin.

Kerroin rosvopaistin valmistuksesta kaiken oleellisen, koska arvelen, että moni on sen valmistusta miettinyt mutta toteuttaminen on jäänyt. Heimopäällikkö, itsekin ensikertalaisena, suosittelee voimakkaasti. Tämän jutun ohjeiden mukaan et voi epäonnistua. Vaivaa sen eteen on kyllä nähtävä. Heimopäällikkö tekee kuluvan kesän aikana vielä toisenkin rosvopaistin. Vieraita voisi silloin olla enemmänkin.