Mitäs me Stadin kundit

Perjantai-iltana Tallinnasta tullessani matkustin raitiovaunussa ja vaunua vaihdettuani erkaannuin Ullasta, joka ei ehtinyt/mahtunut samaan vaunuun. Istahdin karskin näköisen noin 45-vuotiaan miehen viereen, ja kevyesti nyökkäsimme toisillemme.

Vähän ajan kuluttua Ulla soitti ja kysyi: "Missä olet?" Nousin käytävälle, astelin muutaman metrin ja vastasin, että "spårassa ja menossa Kaivarin suuntaan".

Kun palasin paikalleni, vierustoverini piti kiinni neljällä pyörällä seisovaa matkalaukkuani ja esti sitä karkaamasta. Kun kiittelin, tämä karski nahkapusakkaan pukeutunut mies sanoi: "Kliffaa jeesata vanhaa Stadin kundii." En viitsinyt tarkentaa, että olen oikeastaan näitä äskettäin junan tuomia, vaan myhäilin tyytyväisenä.

Tehtaankadulla me molemmat nousimme ylös poistuaksemme samalla pysykillä, jolloin naapurini kysyi matkalaukkuani osoittaen: "Klaaraat sä ton boksisi kanssa vai jeesaanko vähän?" Johon minä, että "kyllä klaaraan". Kiittelin, nyökkäilimme toisillemme ja niin me Stadin kundit astuimme alas spårasta Tehtaankadun pysäkillä lähellä Kapteeninkatua.

Toukolan kasvojenkohotus alkoi

Kolmen vuosikymmenen ikään ehtineessä Toukolassa toteutettiin tavallista suurempaa ehostusprojektia, suurinta pitkään aikaan. Kuluneena kesänä tapahtui seuraavaa:

Ulla teki ison urakan kun maalasi ruokapöydän ja sen kuusi tuolia, kolme muuta tuolia, kirjoituspöydän ja sohvapöydän. Ja kuten naiset usein, hän teki työn huolella. Poisti vanhat lakka- ja maalipinnat hiomakoneella ja maalasi sitten kolmeen kertaan, ensin pohjamaalilla ja lopuksi kahteen kertaan valkoisella huonekalulakalla. Nyt ovat kuin suoraan pakasta vedettyjä, pinta on sileä ja kirkas.

Heimopäällikkö puolestaan enemmän kuin kaksinkertaisti sähköntuotantomme. Hän laittoi uuden panelin aivan veden tuntumaan, etelän suunnassa olevan rantaterassin kaiteeseen, mistä se kerää aurinkoenergiaa sekä suoraan auringosta että heijastevaloa Päijänteen pinnasta. Vanha panelimme on huvilan katolla ja toimii edelleen hyvin, mitä nyt isoiksi kasvaneet puut vähän varjostavat.

Toisen panelin myötä saatoimme lisätä sähköjärjestelmäämme myös toisen akun, joten energiaa riittää. Laitoimme muutamia uusia valopisteitä kuten kuvassa olevan kattolampun vastamaalatun sohvapöydän yläpuolelle.

Huvilan seinämien koristeena ovat koko 30 vuoden ajan kukkineet pelargoniat. Tämä kesänä ne saivat kumppaneikseen vanhat vihanneslavat, jotka kunnostettiin ja nostettiin 30 sentin korkuisille jaloille. Hyvin ovat toimineet: vielä 22.9. salaatit kasvoivat hyvin vaikka kesän kirkkaat värit olivat jo ýlimalkaan muuttuneet syksyisemmiksi..

Tontillamme olevat polut olivat pitkän käytön aikana pahoin kuluneet. Nyt täytimme polku-urat - parkkipaikalta huvilalle ja huvilalta ulkohuoneeseen - männyn kaarnasta tehdyllä kuorikkeella, jota upposi kaikkiaan 55 säkkiä, à 50 litraa, yhteeensä siis 2 750 litraa. Enää ei tarvitse kompastella puun juuriin eikä kiviin.

Parkkialuetta kunnostimme ja laajensimme noin kolmanneksella, nyt se on tasan 200 neliötä. Työ teetettiin vierastyövoimalla. 7,5 tonnin kaivinkone raivasi ja tasoitti alueen ja vahvisti myös kuvan rinteen isoilla kivillä. Samasta firmasta tilasimme myös tukevat portaat, jotka korvaavat aikaisemman hankalaksi käyneen polun. Rinteen maisemointi sammaleilla ja saniaisilla on omaa tekoa, ja tämä työ jatkuu vielä ensi kesänä kun haemme rinteeseen lisää väriä.

Ensi kevääksi olemme tilanneet paikalle myös korpilahtisen kirvesmiehen. Hän uusii rantasaunan sisustuksen ja rakentaa saunan ja myös laavun eteen terassit ja raput helpottamaan kulkua ja viihtymistä. Tarkoitus oli rakentaa parkkialueen reunalle myös varasto-autokatos, mutta tästä oli luovuttava kun ilmeni, että se olisi ollut jo Metsähallituksen puolella.

Mutta se onkin jo toinen juttu, kuten on sekin, että päättyneen kesän viimeisenä iltanamme 21.9. laskeva aurinko valaisi komeasti koko tienoon, paistoi muutaman minuutin ajan myös Toukolan sisätiloihin.

Aamuneljältä kuu yritti laittaa paremmaksi, mutta ei ihan onnistunut kun paistoi ohuen pilviverhon takaa. Joka tapauksessa mieleen tuli kuva vajaan vuoden takaa jolloin kameraan taltioitui Toscanan lumoava kuu (ks. blogi 16.11.2012).

Rymy-Eetu avasi terassin - 14. syyskuuta

Alkavan Oktoberfest-kautensa merkeissä baijerilaisravintola Rymy-Eetu Erottajalla avasi Helsingin uusimman terassin syyskuun puolivälissä.

Paikka on loistava, Erottajan ja Bulevardin risteyksessä ja Esplanadin päässä, paikalla, jossa oli rumahko rakentamaton tila.

Heimopäällikkö ehti sattumalta paikalle ensimmäisten joukossa. Ei meitä paljon ollut, noin puolen tunnin aikana yhteensä seitsemän, vaikka ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Tieto ei ollut vielä kulkenut, vaikka kutsuja oli kuulemani mukaan lähetetty ainakin facebookin välityksellä.

Mutta Rymy-Eetu tähtääkin ensi kevään sesonkiin, ja ilmeisen toiveikkaasti, onhan paikka kaupungin parhaita.

Miksi terassi sitten avattiin kovalla kiirellä jo nyt? HP:n valistunut arvaus on, että luvan saanti kesti kaupungin byrokratiassa kauan, ja lupa-anomuksessaan Rymy-Eetu oli varmaan sitoutunut avaaman paikan heti luvan saatuaan.

Terassi on ensi alkuun auki lokakuun loppuun. Toivottavasti pitelee sopivia ilmoja, ettei yrittäjä lannistu. Ensi keväänä näemme terassin myös paremmin somistettuna, näin uskon.

Kotiseutuoppia Ullanlinnassa: 5. kurkistus

Tehtaankadulla, noin 300 metrin päässä Jääkärinkadulta, on hienostunut 1912 rakennettu vanha palatsi, joka on jo pitkään ollut Italian suurlähetystön käytössä.

Palatsilla on komea joskin lyhyt rooli Suomen poliittisessa historiassa, sillä syksyllä 1918 sitä ehostettiin tulevan kuninkaamme Friedrich Karlin eli kotoisammin Väinö I:n yksityiskodiksi. Jos monarkia olisi toteutunut, talo olisi siis ollut tavallaan Tamminiemen ja Mäntyniemen edeltäjä. Toisin kuitenkin kävi. Saksan keisarikunta romahti emmekä saaneet sen paremmin kuningasta kuin omia prinsessojakaan. Onneksi on sentään komea palatsi ilonamme.

Oikeasti Friedrich Karlin nimeksi Suomen kuninkaana merkittiin Fredrik Kaarle, siis nimet molemmilla kotimaisilla. Tuo Väinö I on jäänyt elämään kansalliseen muistiimme pikemminkin huumorimielessä.

 

Kotiseutuoppia Ullanlinnassa: 4. kurkistus

Monet Jääkärinkadulla kyläilleet ystävämme ovat ihmetelleet, että onpas vastapäätä olevassa naapuritalossa komeat ikkunat ja varmaan yhtä komeat sisätilat. Nyttemmin asia on selvinnyt.

Kyseessä on vanha temppeli, lestadiolaisten rukoushuone, joka 1980-luvulla otettiin asuinkäyttöön ja saliin rakennettiin väliseiniä. Mukava olisi päästä kuvaamaan, millaisia nämä vanhan tenppelin tilat ovat nykyisin.

Kuten ennenkin, saat kuvaan lisää näköä kun klikkaat sitä suuremmaksi.