Perjantai-iltana Tallinnasta tullessani matkustin raitiovaunussa ja vaunua vaihdettuani erkaannuin Ullasta, joka ei ehtinyt/mahtunut samaan vaunuun. Istahdin karskin näköisen noin 45-vuotiaan miehen viereen, ja kevyesti nyökkäsimme toisillemme.
Vähän ajan kuluttua Ulla soitti ja kysyi: "Missä olet?" Nousin käytävälle, astelin muutaman metrin ja vastasin, että "spårassa ja menossa Kaivarin suuntaan".
Kun palasin paikalleni, vierustoverini piti kiinni neljällä pyörällä seisovaa matkalaukkuani ja esti sitä karkaamasta. Kun kiittelin, tämä karski nahkapusakkaan pukeutunut mies sanoi: "Kliffaa jeesata vanhaa Stadin kundii." En viitsinyt tarkentaa, että olen oikeastaan näitä äskettäin junan tuomia, vaan myhäilin tyytyväisenä.
Tehtaankadulla me molemmat nousimme ylös poistuaksemme samalla pysykillä, jolloin naapurini kysyi matkalaukkuani osoittaen: "Klaaraat sä ton boksisi kanssa vai jeesaanko vähän?" Johon minä, että "kyllä klaaraan". Kiittelin, nyökkäilimme toisillemme ja niin me Stadin kundit astuimme alas spårasta Tehtaankadun pysäkillä lähellä Kapteeninkatua.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Elämä merkitsee oikeasti jotain. Ystävyys, rakkaus ja viha ovat aitoja tunteita, eivät teeskentelyä.
Voitkos tuon enää paremmin sanoa.
HP
Post a Comment