Viime syksynä kerroin kahdesta kissasta, Mickestä ja Dantesta, jotka olivat erityisesti Veeran ja Sakken lemmikkejä. Nyt kissakööri oli täydentynyt kahdella kesällä syntyneellä, joista toinen sai Veeralta nimen Luigi ja toinen nimettiin Marjoksi. Nämä nuorukaiset olivat rohkeita ja tulivat mielellään myös linnan sisätiloihin. Maito sentään tarjoiltiin ulkona.
Lomamme aikaan sattui sopivasti Satun nimipäivä. Sacher-kakku, kuohujuoma ja mehu tarjoiltiin linnan pihalla.
Matkan jokapäiväinen kohokohta oli jälleen Juhan ja Timpan valmistama illallinen, joka nautittiin omassa ruokasalissa. Kerran juhlallisesti kynttilöiden valossa, kun sähköt olivat jonkin aikaa poikki.
Traditioihimme kuuluu sekin, että kerran viikossa on tarjolla Välimeren isoja äyriäisiä, ikään kuin rapujuhlat.
Lasten mieliharrastus oli edelleen jalkapallo. Nyt ei pelattu otteluita Haloset vastaan Nuottaniemen Perkot vaan tyydyttiin sekajoukkueisiin, joihin me papatkin mahduimme mukaan maalivahdeiksi.
Päivittäisen futiksen jälkeen virkistäydyimme paikallisessa Ristorante/Bar Osteriassa, sen katuterassilla.
Kerran aterioimme myös Osterian kellariholvissa.
Iltaisin sytytimme linnan seurustelusalissa olevan ison takan, jonka ääressä oli mukava rupatella ja pohtia maailmanmenoa.
Olemme olleet Castello di Grotissa kolmena vuonna yhteensä kolme viikkoa. Joka ikinen päivä on ollut aurinkoista ja lämmintä, nytkin keskimäärin 23 astetta plussaa. Vain kerran - tällä matkalla - on satanut. Ja vettä tulikin roimasti monta tuntia, ynnä lisäbonuksena komea ukkonen, joka kesti 12 tuntia yli yön ja joka aiheutti em. sähkökatkon. Komeaa oli vanhan linnan ikkunoista katsella luonnonvoimien myllerrystä mustalla taivaalla.
Kuten ennenkin, jutun kuvat näyttävät komeammilta, kunhan klikkaat ne suuremmiksi.
2 comments:
Kissalle ei saa antaa maitoa. Sen vatsa ja elimistö ei kestä sitä.
Onneksi kissat eivät tätä tiedä, vaan ovat vuosisatojen ajan nauttineet maidosta.
HP
Post a Comment