Skumppaa ja blinejä klo 16

Huomenna lauantaina on Sweet Saturdayssa tarjolla skumppaa (ensimmäinen kierros On the House). Myöhemmin voisimme nauttia blinejä Kappelin ravintolassa, skumppa siis Cafen puolella.

Blinihän on keskitalven nautinto, alkujaan Venäjän keisarikunnan aateliston herkku. Korkeat venäläiset virkamiehet ja upseerit, jotka yleensä olivat aatelisia, lanseerasivat blinin Suomen suuriruhtinaanmaahan. Meidän herkkusuiden onneksi.

Jääkärinkadun kypärät ja kattilat

HP sai kreivi von der Goltzin elämää tutkiessaan jännittävän tiedon nykyisestä asuintalostaan Jääkärinkadulla. Talohan on alun perin rakennettu1800-luvun lopulla G.W. Sohlbergin toimitiloiksi niin, että piharakennuksessa olivat verstaat, katurakennuksessa toimistot sekä omistajien ja henkilökunnan asunnot. Tästä HP on jo aiemmin taloon muuttaessaan kertonut.

No, se löytö: Ensimmäisessä maailmansodassa 1914-18, johon silloinen isäntämaamme Venäjä otti osaa ja tarvitsi runsaasti erilaisia sotatarvikkeita, se tilasi niitä paljon myös Suomesta. Vuonna 1917, ennen itsenäistymistämme, Venäjän armeija tilasi Suomesta mm. puoli miljoonaa teräskypärää, joista 100 000 tilattiin GWS:ltä, siis Jääkärinkadulta, jossa ne prässättiin Venäjältä tulleista teräslevyistä. Venäläismallinen kypärä oli vuosimallia 1917. Oheisessa asevelikortissa vuodelta 1918 venäläiskypärä näkyy vasemmalla olevan valkokaartin sotilaan päässä. Kun Mannerheimin armeijalla ei omia kypäriä ollut, kypärä oli ilmeisesti sotasaalista, otettu venäläisiltä sotilailta, jotka Mannerheimin joukot ensi töikseen riisuivat aseista.

Kuvassa oikealla oleva saksalaissotilas kuului von der Goltzin komentamaan Itämeren divisioonaan, ja hänellä on päässään saksalainen teräskypärä vuosimallia 1916. Suomalaisten myöhemmin tekemissä testeissä saksalainen kypärä osoittautui parhaaksi, ja niinpä siitä tuli Suomen armeijan peruskypärä vuosikymmeniksi. Myös HP kantoi sitä vielä 1960-luvun alussa palvellessaan Porin Prikaatissa ja RUK:ssa.

Vielä yksi kiintoisa yksityiskohta. Kun jatkosodan päättyessä Suomen armeijan varastoissa oli satoja tuhansia tarpeettomiksi käyneitä teräskypäriä - paljon muitakin malleja kuin tuo saksalainen, mm. venäläisiä sotasaaliskypäriä - metallitehtaat ostivat niitä omaan käyttöönsä kun teräksestä oli kaikkien raaka-aineiden tapaan kova pula. Myös GWS osti ylijäämäkypäriä ja prässäsi niistä teräskattiloita, joilla oli enemmän kysyntää. Kyseessä oli siis vanhan miekat auroiksi -teeman sovellutus. Toinen tunnetumpi sovellutus on se, kun uuden pikku-Valmetin, siis sen traktorin ensimmäisen mallin eli "Piikkilangankiristäjän", runkona käytettiin alkuun tykinputkia.

Miten olisi Myrskyluodon Maija Lahdessa?

HP kysyy ystäviltään, löytyisikö esim. helmikuussa innostusta matkustaa junalla Lahteen ja käydä kaupunginteatterissa katsomassa iki-ihanaa rakkaus- ja selviytymistarinaa, musikaalia Myrskyluodon Maija. Esitys sai viime syksynä hyvät arviot ja teatteri oli joka kerta loppuunmyyty. Mikäli intoa löytyy, HP lähtee viemään hanketta eteenpäin.

Jos olet kiinnostunut, ilmoita siitä osoitteeseen: touko.perko.ky@elisanet.fi

Maalintekijä Luojan armosta

Eilen päättyneet nuorten jääkiekon MM-kisat Helsingissä tarjosivat parasta mahdollista urheiluviihdettä roppakaupalla, huipentumanaan Suomen ja Venäjän välinen loppuottelu. Joukkueemme pelaajia on jo mediassa ehditty moneen kertaan hehkuttaa, mutta HP laittaa tähän vielä oman kommenttinsa. Hän nostaa kisojen parhaaksi pelaajaksi Patrick Laineen, jonka kaukolaukaus on suorastaan maaginen. Siinä kun useimmat ampuvat suoraan päin maalivahtia tai tolppaan tai metrikaupalla ohi maalin, Laine lataa kiekon sinne minne pitää: maalitolpan ja maalivahdin väliin ja sopivan korkealle.

Ihme, jos Kari Jalonen ei nosta tätä nuorukaista (17 v.) tulevana keväänä myös miesten MM-joukkueeseen,  josta on vuodesta toiseen puuttunut tämän tason maalintekijä. Eikä kaukana ole sekään ajatus, että koko ketju - Laine-Aho-Puljujärvi - edustaisi Suomea myös miesten tasolla.

Moninkertainen juhlavuosi päättyi

Vuoteen 2015 sisältyi monia juhlan aiheita. HP:n näkökulmasta ne tärkeimmät olivat Artturi Ilmari Virtasen 120-vuotissyntymäpäivä 15. tammikuuta, jolloin julkistettiin myös HP:n kirjoittama elämäkerta Mies, liekki ja unelma (Otava). Tilaisuus oli myös Valion 110-juhlavuoden avaus. 10. joulukuuta tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Virtanen sai kemian Nobel-palkinnon. Se on edelleenkin ainoa Suomeen tullut tiedenobel. Unohtaa ei sovi myöskään Jääskeläisen Pekan hienoa 70-vuotismatkaa Tallinnaan 4-5. huhtikuuta. Näistä kaikista merkkipäivistä HP on aikanaan kertonut.

Vuoden 2015 muistelu on hyvä lopettaa kuvasarjalla, jossa nobelisti Virtanen nousee vielä kerran (ei varmaan viimeistä kertaa) pääosaan. 10. joulukuuta, jolloin Valion auditoriossa pidettiin A.V. Virtasen juhlaseminaari, pääkonttorin ala-aulassa paljastettiin nobelistin roolia korostava näyttely. Virtanenhan johti Valion tutkimuslaitosta ja samalla koko maan biotieteiden tutkimusta yli 50 vuotta. Aivan huikea oli miehen ura kaiken kaikkiaan, ja siihen mahtui valtavan paljon muutakin kuin Nobel-voiton tuoneet keksinnöt.

Virtanen sai palkintonsa Ruotsin kuninkaan kädestä, niin kuin saavat kaikki nykyisetkin nobelistit (poikkeuksena rauhanpalkinto, jonka luovuttaa Norjan kuningas). Tämä osoittaa, että monarkialla on edelleen voimaa.

Pääkonttorin komeaan ala-aulaan siirrettiin myös Virtasen työhuone. Se on mahdollisimman tarkka kopio siitä Biokemiallisen tutkimuslaitoksen huoneesta, jossa Virtanen työskenteli, silloin kun ei työskennellyt laboratoriossa, vuosikymmeniä. Pöydät, vitriinit, kaapistot, mitalit, kunniakirjat, tohtorinhatut, puhelin, karttapallo ja monet muut ovat alkuperäisiä. Ennen joulukuuta 2015 Virtasen työhuoneen kopio sijaitsi Valion tutkimus- ja tuotekehityskeskuksessa Pitäjänmäellä, jonne vain arvokkaimmat vieraat pääsivät sisälle. Tähän uuteen huoneeseen ei tarvitse pyytää erikoislupaa, sisällä näkymät avautuvat kahdesta ikkunasta. Nämäkin valokuvat on otettu ikkunoiden läpi.

Tässä kuvassa kannattaa kiinnittää huomio pöydällä olevaan herbaarioon, johon Artturi Viipurin Klassillista Lyseota käydessään keräsi kunnioitettavat yli 700 kasvia kaupungin ympäristöstä ja lähisaarista. Joukossa on monia harvinaisuuksia. Lyseon muut pojat pyrkivät hoitamaan kasvinkeräyksen perinteisellä tavalla, käyttämällä isoveljiensä tai serkkujensa keräämiä kasveja.

Ja lopuksi. Kiitokset kaikille ystäville ja blogin lukijoille kuluneesta vuodesta.  Terveyttä ja rauhallista vuotta 2016.