No, se löytö: Ensimmäisessä maailmansodassa 1914-18, johon silloinen isäntämaamme Venäjä otti osaa ja tarvitsi runsaasti erilaisia sotatarvikkeita, se tilasi niitä paljon myös Suomesta. Vuonna 1917, ennen itsenäistymistämme, Venäjän armeija tilasi Suomesta mm. puoli miljoonaa teräskypärää, joista 100 000 tilattiin GWS:ltä, siis Jääkärinkadulta, jossa ne prässättiin Venäjältä tulleista teräslevyistä. Venäläismallinen kypärä oli vuosimallia 1917. Oheisessa asevelikortissa vuodelta 1918 venäläiskypärä näkyy vasemmalla olevan valkokaartin sotilaan päässä. Kun Mannerheimin armeijalla ei omia kypäriä ollut, kypärä oli ilmeisesti sotasaalista, otettu venäläisiltä sotilailta, jotka Mannerheimin joukot ensi töikseen riisuivat aseista.
Kuvassa oikealla oleva saksalaissotilas kuului von der Goltzin komentamaan Itämeren divisioonaan, ja hänellä on päässään saksalainen teräskypärä vuosimallia 1916. Suomalaisten myöhemmin tekemissä testeissä saksalainen kypärä osoittautui parhaaksi, ja niinpä siitä tuli Suomen armeijan peruskypärä vuosikymmeniksi. Myös HP kantoi sitä vielä 1960-luvun alussa palvellessaan Porin Prikaatissa ja RUK:ssa.
Vielä yksi kiintoisa yksityiskohta. Kun jatkosodan päättyessä Suomen armeijan varastoissa oli satoja tuhansia tarpeettomiksi käyneitä teräskypäriä - paljon muitakin malleja kuin tuo saksalainen, mm. venäläisiä sotasaaliskypäriä - metallitehtaat ostivat niitä omaan käyttöönsä kun teräksestä oli kaikkien raaka-aineiden tapaan kova pula. Myös GWS osti ylijäämäkypäriä ja prässäsi niistä teräskattiloita, joilla oli enemmän kysyntää. Kyseessä oli siis vanhan miekat auroiksi -teeman sovellutus. Toinen tunnetumpi sovellutus on se, kun uuden pikku-Valmetin, siis sen traktorin ensimmäisen mallin eli "Piikkilangankiristäjän", runkona käytettiin alkuun tykinputkia.
No comments:
Post a Comment