Masha Gessenin hieno kirja

Docendon kirjavuosi jatkuu komeasti. Keskiviikkona se julkaisi Masha Gessenin teoksen Venäjä vailla tulevaisuutta - yksinvallan paluu. Aamun Hesariin Saska Saarikoski oli tehnyt laajan kirjailijahaastattelun ja Helsingin kirjamessuilla Gessen esiintyy huomenna lauantaina klo 17.30. Kirjan voit ostaa Docendon osastolta, jossa on myynnissä edulliseen messuhintaan (20 euroa) myös Haastaja Saksasta 1918 - von der Goltz ja Mannerheim. Docendon julkkareissa oli ensin normaali kirjan esittely, siinä Gesseniä haastatteli entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen, joka myös on Docendon kirjailijoita. Sen jälkeen joimme kahvit ja tilaisuuden toinen tunti kului seminaarissa, jossa lavalle nousivat Gessenin ja Himasen lisäksi nuoret Venäjä-tuntijat, apulaisprofessori Katri Pynnöniemi ja väitöskirjatutkija Veera Laine. He keskustelivat mm. venäläisestä nationalismista. Upea juttu Docendolta. Kun HP on vasta lukemisen alussa, hän ei vielä arvioi kirjaa vaan lainaa kollega Jukka Kemppisen blogia: Gessen on journalisti. Hän on tehnyt sen, mikä pitäisi aina kieltää, nimittäin sekoittanut romaanitekniikan, omat muistonsa ja reportaasin. Kielto on perusteltu siksi, ettei kukaan onnistu tuossa. Paitsi Gessen. Kustantajan tiedon mukaan Gessenin teos osoittaa, kuinka Venäjä taipui yhden sukupolven aikana uudenlaisen yksinvaltiuden alle. Hän tarkastelee synnyinmaansa yhteiskunnallisia traumoja tolstoilaisen henkilögallerian kautta, neljän keskushenkilön näkökulmasta. Kirja käynnistyy 1980-luvun vapautumisen ajasta, hektisistä vuosista, jolloin venäläiset tajusivat elävänsä uudenlaisessa ja itselleen vieraassa maassa. Gessen kertoo kommunismin synnyttämästä homo sovieticus -ihmisestä, pelokkaasta, arasta, auktoriteetteja rakastavasta ihmislajista. Ensin luultiin, että tämä ihmislaji on katoamassa, mutta 1990-luvun lopulla, tutkijoiden kauhuksi, tilastot kertoivat muuta: homo sovieticus elää, lisääntyy ja voi hyvin. Putinin aikana on käynyt selväksi, että suurin osa venäläisistä ei janoa vapautta eikä länsimaista elämää. Venäjän vanha järjestelmä tekee paluuta mafiavaltion muodossa. Kirjan avaintermi buduštšego net tarkoittaa suomeksi, että tulevaisuutta ei ole. Gessen itse kertoo: Ryhdyin kirjoittamaan tarinaa Venäjän traumasta. Yksi trauman tunnusmerkeistä on kyvyttömyys suunnitella tulevaisuutta. Se tarkoittaa kontrollin menetystä. Tunnetta, että ihmisillä ei ole kontrollia omasta elämästään, mikä on tärkeää totalitaarisen alamaisen luomiselle. Masha Gessen on reportteri, kirjailija ja The New Yorker -lehden toimittaja. Hän syntyi Moskovassa juutalaiseen perheeseen ja muutti teini-ikäisenä perheensä mukana Yhdysvaltoihin. Aikuisena hän matkusti takaisin Moskovaan työskennelläkseen siellä toimittajana. Jouduttuaan Putinin epäsuosioon Gessen palasi pysyvästi Yhdysvaltoihin vuonna 2013 ja asuu nyt New Yorkissa. Gessenin edellinen teos, Kasvoton mies (Otava), ilmestyi suomeksi vuonna 2012. Tämä uusin teos on palkittu moninkertaisesti Yhdysvalloissa: National Book Award for Nonfiction 2017, Best Book of 2017 The Washington Post, Best Book of 2017 Newsweek, Best Book of 2017 Los Angeles Times, Best Book of 2017 Boston Globe ja Best Book of 2017 Seattle Times.

Kello viiden tee ja Minna Canthin Papin perhe

Kaikki alkoi siitä, kun saimme Satulta ja Juhalta joululahjaksi lahjakortin Kello viiden teelle ravintola Satutorgetiin Helsingin kauppatorin kulmilla. Kun paikka oli hieno, pyysimme mukaan myös Veeran ja Maxin. Hyvin haudutetun teen kanssa nautitut pienet leivät, skonssit ja leivokset olivat ylenpalttisen maukkaita. Viiden teeltä kävelimme teatteriin nimeltä Avoimet ovet, joka sijaitsee sopivasti Erottajankadulla. Illan näytelmänä oli Minna Canthin Papin perhe. Todella vaikuttava esitys, joka kuvasi 1800-luvun lopun yhteiskunnallista murrosta, kun perinteiset arvot joutuivat tekemään tilaa uusille arvoille. Näkökulma on yhden perheen, mutta sellaisena hyvin puhutteleva. Teatteriin tullessamme ilta oli jo hämärtynyt. Papin perhe on teatterin ohjelmistossa joulukuun puoliväliin. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Eikä huonoa ole aloittaa jo Kello viiden teellä.

Josef Frank - muotoilun suuri humanisti

Designmuseo esittelee syksyn mittaan itävaltalaissyntyisen arkkitehti-muotoilija Josef Frankin (1885-1967) tuotantoa arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, huonekalumuotoilun ja tekstiilisuunnittelun aloilla. Frank on ikoni, jonka työ määrittää edelleen käsitystä siitä, mitä pohjoismainen sotien jälkeinen muotoilu on. Itävallan taideteollisuusmuseon tuottama näyttely on kaikkien aikojen laajin katsaus Frankin työskentelyyn. Se sisältää esineitä merkittävistä itävaltalaisista kokoelmista sekä materiaalia ruotsalaisen Svenskt Tennin arkistosta. Frank oli muotoilun suuri humanisti, joka arkkitehtinä keskittyi mm. sosiaaliseen asuntotuotantoon. Hänen henkilökohtainen historiansa - kuuluminen Wienin juutalaisvähemmistöön ja antisemitismistä johtunut pakeneminen Ruotsiin 1930-luvulla - jätti vahvan jäljen myös hänen muotoilufilosofiaansa. Kuten tarkka lukija on havainnut, tutustuimme näyttelyyn Ritvan ja Ilkan kanssa. Designmuseosta kävelimme Jääkärinkadulle, jossa Ulla tarjoili Ullanlinnan lohisalaattia ja jälkipalaksi Irish Coffeet.

Vestigia terrent - jäljet peloittavat

Vestigia terrent – jäljet pelottavat, sanoi Aisopoksen sadussa kettu leijonalle, joka koetti houkutella tätä luolaansa muiden eläinten joukkoon tapettavaksi. Nokkela kettu kuitenkin huomasi, että jäljet kulkivat vain luolaan sisälle mutta eivät ulos. Tämä tarina tuli mieleen nykyistä hallituksen ja ay-liikkeen taistoa seuratessa. Pääministeri Sipilä pisti kovat piippuun viedessään irtosanomiskiistan eduskuntaan. Pian nähdään, miten ay-liike siihen vastaa. Meillähän on parhaillaan muisteltu tilannetta sadan vuoden takaa. Silloin ay-liike ensin radikalisoi sos.dem. puolueen, jonka maltilliset johtohenkilöt kuten Tanner, olivat liian heikkoja torjumaan tätä vaikutusta (vrt. Rinne ja ay-liike nykyisin). Vuosina 1917-1918 työväen radikaali johto vähät välitti hallituksesta (senaatista) ja eduskunnasta. Seurauksethan me tiedämme, ja nyt on sitten surtu valkoisen terrorin uhreja (niitä kun oli enemmän kuin punaisen terrorin uhreja) ja vankileirien kurjuutta. Kun näin on tehty, silloin on tarkasteltu pelkästään seurauksia. Ja unohdettu syyt, siis miksi näin kävi ja kuka oikein oli syyllinen sodan syttymiseen. HP ei ihan tarkoita, että nykytilanne olisi sama, mutta aikamoista vihapuhetta on tarkoituksella levitetty ja ulkoparlamentaarista voimaa käytetty - koko yhteiskunnan vahingoksi. Ja sitä paitsi: ei ay-liike mitään työttömien etuja ajattele vaan omien johtajien ja järjestöjensä valtaa.

Kesän 2018 viimeinen puusouvi

Halosten porukka oli syksyn alkaessa auttamassa kesäpaikan talviteloille laittamisessa. Suurin urakka oli hirsiseinän kaadossa ja kahden huoneen kirjahyllyjen purkamisessa syntyneen puutavaran hakkuu polttopuiksi (ks. kuvat blogista 3.10.). Kun Haloset ovat toimeliasta väkeä, polttopuita syntyi nopeasti ja niin paljon, että niitä riittänee saunan lämmitykseen ainakin kahdeksi kesäksi. Mukana oli myös Saara, joka viihtyy hyvin Päijänteen maisemissa. Kiitokset Halosille talkooavusta. Ensi kesää odoteltaessa pitäkäämme muutamia mukavia tapaamisia eri asioiden merkeissä.

Jennin mukana Turun kirjamessuilla

HP:llä oli viikonloppuna mahdollisuus esitellä Turussa kirjaansa von der Goltzista ja Mannerheimista. Haastattelijana oli kustantaja Juha Virkki. Tilaisuus oli Messukeskuksen Jukola-salissa, johon mahtuu parisataa kuulijaa. Oli ilo huomata, että sali oli täynnä. Puolituntisen keskustelun jälkeen HP signeerasi kirjojaan ensin Turun kansallisen kirjakaupan ja sitten verkkokirjakauppa Rosebudin osastolla. Kirjamessuilla HP tapasi kosolti tuttujaan, kuten opiskeluvuosien ystävät Ullan ja Timon, joiden kanssa nautimme lounaan. Vanhoja norsseja, eli yo-luokkamme, oli hyvin edustettuna. Ennen esitystä HP rupatteli Eeron, Taunon ja Sirkan kanssa. Seija ja Antero tulivat paikalle vähän myöhemmin. Entä sitten tuo blogin otsikko? Jukola-salin lämpiössä tapasimme myös Jenni Haukion, joka palaa virkavapaaltaan Turun kirjamessujen ohjelmajohtajaksi ensi vuoden alussa. HP ei tiedä, oliko hän kuuntelemassa keskustelua von der Goltzista ja Mannerheimista. Optimistinen oletus on, että oli. Loppuun pikku episodi: Vähän ennen HP:n esiintymistä Jenni Haukio avasi kirjamessut messukeskuksen isossa auditoriossa. Sali oli niin tupaten täynnä, että presidenttikin istui auditorion portailla. "Kiitos tässä on ihan hyvä istua", hän vastasi kaikille omaa paikkaansa tarjonneille. Kaiken kaikkiaan hienot ja vireät messut, hyvinkin Helsingin veroiset. Turun messuilta HP ja Ulla ajoivat takaisin Helsinkiin ja kävivät matkallaan vanhempiensa haudoilla Turussa ja Paimiossa.

Hirsiseinä nurin Päijänteellä

Kaadoimme kahden makuuhuoneen väliseinän ja purimme ennen sitä seinän kummallakin puolella olleet kerrossängyt ja kirjahyllyt. Projekti jatkuu ensi kesänä. Näin pyrimme saamaan avaruutta, kun kerrossänkyjen paikalle hankimme kaksi uutta sänkyä ja lukuvalot, jotka ovat samaa sarjaa kuin takkahuoneen valaisinkin. Tämä ei ollut ensimmäinen seinän kaato, sillä parikymmentä vuotta sitten HP sahasi pois silloisen saunan ja saunakamarin välisen seinän, ja näin syntyi Vauvalaksi nimetty työ- ja vierashuone. Nimensä huone sai siitä, että sen ensimmäinen asukas oli muuan Kusti, vain muutaman viikon ikäinen. Tässä toisessa projektissa HP sai hienoa apua lankoveljeltään Penalta, joka oli, kuten muistamme, tullut Päijänteelle Kallaveden maisemista. Penalla oli tilaisuus kokeilla myös uutta lehtipuhallinta, jonka HP oli ostanut matkallaan Kuopioon. Parina iltana söimme maittavat illalliset, joihin Pentti oli tuonut tykötarpeita, kuten hirvipaistia, punaviiniä ja mallasviskiä. Kiitos Pena avusta ja maittavista tuliaisista.