Trolleybussi, rollikka ja sarvijaakko

Trolleybussi on sähkökäyttöinen johdinauto, joka ottaa käyttövoimansa tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista raitiovaunun tapaan. Se on edelleen yleinen itäisessä ja keskisessä Euroopassa. Lähimmät rollikat löydät Tallinnasta. Suomessa sarvijaakkoja löytyi Helsingistä ja Tampereelta. Tampereella oli viisi linjaa ja Helsingissä yksi. Tampereella oli enimmillään käytössä 29 johdinautoa, joista viimeiset oli hankittu vuonna 1959. Suurin osa autoista oli vuosimalleja 1949 ja 1950, ja pitkäikäisimmille yksilöille kertyi jopa 27 vuotta liikenteessä. Kuvassa oleva rollikka löytyy Tampereen Vapriikki-museosta. Valmetin lentokonetehtaalla Tampereen Härmälässä tehtiin vuosina 1948–1959 kaikkiaan 51 johdinautoa. Näistä 29 meni Tampereen ja 22 Helsingin kaupungin liikennelaitokselle. Autojen sähkölaitteet, rungot ja akselistot olivat tuontitavaraa, mutta korit varusteineen olivat kotimaista työtä. Vähitellen innostus johdinautoliikenteen kehittämiseen hiipui 1960-luvun aikana. Eräissä muissakin kaupungeissa, muun muassa Lahdessa, kaavailtiin johdinautoliikenteen aloittamista, mutta hankkeet jäivät toteutumatta kun uskottiin dieselbusseihin. Samasta syystä trolleybussiliikenne lopetettiin 1970-luvulla Tampereella ja Helsingissä.

Koko päivän juhla Vanhalla Ylioppilastalolla

Viime lauantai meni juhliessa Suomen Sotahistoriallisen Seuran 75-vuotista taivalta. Paikka oli komea - Vanha Ylioppilastalo. Puoliltapäivin noin 290 seuran jäsentä kokoontui nelituntiseen juhlaseminaariin, jonka aiheena oli suomalainen sotahistorian tutkimus eri aikakausina. Päiväjuhlassa myös seuran jäseniä palkittiin työstä seuran hyväksi. Valtiovallan tervehdyksen toi puolustusministeri Jussi Niinistö. Päivällä julkistettiin myös seuran historia, jonka kirjoittaja on sotilasprofessori emeritus, eversti evp. Pasi Kesseli. Seura postittaa hyvältä tuntuneen kirjan jäsenilleen, joita on enemmän kuin missään muussa tieteellisessä seurassa, runsaat 1200. Iltajuhla oli samassa paikassa, ja paikalla oli seuran noin 170 jäsentä seuralaisineen. Nautimme maittavan illallisen, jonka kruunasi kahvin kanssa tarjottu avec, puolustuslaitoksen Leikattua, Se vei ajatukset kesäkuuhun 1942 Mannerheimin 75-vuotispäiviin, jolloin kaikille rintamasotilaille tarjottiin konjakin ja pöytäviinan sekoitusta, joka oitis sai osuvan nimen - leikattua konjakkia. Juhlassa esiintyi sopraano Tuija Saura, juhlapuheen piti seuran puheenjohtaja Mikko Karjalainen ja ilta päättyi tanssimusiikkiin.

Iso kanelisydän on Oodin herkku

HP ja Ulla tekivät viikonloppuna ensivisiittinsä hienoon Oodiin, joka toki on vilahtanut HP:n valokuvissa jo ennenkin. Komea on kirjasto kaikkine oheistoimintoineen. Jokaisen sukupolven velvollisuus on rakentaa tällaisia kulttuurimonumentteja pääkaupunkiin. Ja onhan niitä tullut ihan mukavasti 2000-luvulla, esimerkiksi Musiikkitalo Oodin tuntumassa. Ne ovat päättäjien lahjoja kansalaisille, vaikka me veronmaksajina olemme olleet mukana kustannuksissa. Mutta rahat tulevat kyllä takaisin, kunhan muistamme käyttää palveluja hyväksemme. Seuraavaksi HP odottaa, että Etelärantaan, sille paikalle, jonne monet haikailivat Guggenheim-museota, tulisi jokin kansallisen ja kansainvälisen tason monumentti, esim. Sibeliuksen tai suomalaisen designen merkeissä. Oodin perusajatus näyttää toimivalta, kun helsinkiläiset ovat ottaneet omakseen sen monet työpajat, lukusopit ja kahviot. HP kuvasi melkein innoissaan Oodista löytämiään komeita arkkitehtonisia ja rakennusteknisiä ratkaisuja, joista laittaa esille muutaman. Erityisen vaikuttavia olivat portaat, ylhäältä käsin kuvattuina. Kiertokäyntimme lopuksi kävimme kolmannen kerroksen ravintolassa, jossa nautimme kahvit sekä näyttävän ja makoisan Oodin ison kanelisydämen.

Juhlasalin hämystä Kappelin valoihin

HP:n kutsua kuulemaan Helsingin yliopiston Pieneen juhlasaliin esitelmää nobelisti A.I. Virtasesta (ks. blogi 6.1.) noudattivat Arolat, Haloset ja Larjomaan Ilkka. Kiva oli puhua, kun runsaan 200 hengen sali oli koko lailla täysi. Kolmen esitelmän kokonaisuus oli samalla Suomalaisten Kemistien Seuran 100-juhlavuoden avaus, ja HP:n esitelmä oli juhlavuoden ensimmäinen tapahtuma. Miten esitelmä onnistui, siitä HP on vähän jäävi sanomaan mitään, mutta kiitosta tuli sekä paikan päällä että jälkeen päin sähköpostiin. Koska 10.1. oli Ullan 75-vuotissyntymäpäivä, HP lopetti puheensa omistamalla esitelmän Ullalle, mikä herätti yleisössä ansaittua hilpeyttä. HP oli tehnyt tämän kerran aikaisemminkin, kun hän 15.1.2015 Virtanen-kirjansa julkkareissa ilmoitti omistavansa teoksen lastenlapsilleen. Ulla puolestaan kutsui paikalla olleet ystävänsä Kappeliin juhlistamaan merkkipäiväänsä parilla lasillisella. Kappeli oli entisensä, tyylikäs iloisten ihmisten urbaani kohtaamispaikka. Illan päätteeksi syntymäpäiväsankari ja seurueemme muut naiset, Johanna ja Susanna, asettuivat Timon ottamaan yhteiskuvaan.

Lux Helsinki toi valoa ja vähän vireyttäkin

HP ja Ulla kiertelivät sunnuntai-iltana katsomassa paljon mainostettua Lux Helsinkiä. Hienojahan valot olivat mutta eivät mitenkään ylenpalttiset. Laitetaanpa muistiin muutama kuva niitä erikseen sen kummemmin kommentoimatta. Enemmän kun valoteokset HP ihasteli väkimäärää. Pääkaupunkiseudun ihmisille on tyypillistä, että silloin kun on jotakin nähtävää järjestetty, silloin ei jäädä kotisohvalle. Se kai on sitä metropolin yhteisöllisyyttä. Lapsiperheitä ja nuoria oli enemmistö, mutta oli meitä ikäihmisiäkin aika lailla.

Tervetuloa Yliopistolle torstaina

HP pitää torstaina 10. tammikuuta Tieteen päivillä esitelmän vanhasta suosikistaan, nobelisti A.I. Virtasesta. Paikkana on yliopiston Pieni juhlasali klo 17-18.45. Kemian sessiossa kuullaan kaksi muutakin esitelmää. Tervetuloa kuulemaan.

Vanhat Ystävät ja Uusi Vuosi Turussa

Ulla ja HP saivat kutsun toistamiseen noin 40 vuoden tauon jälkeen vanhojen opiskelu- ja assistenttiystävien vieraaksi ottamaan vastaan vuodenvaihdetta. Edellinen kertahan oli vuosi sitten, jolloin tapasimme Joutsamoiden kotona Maskussa (ks. blogi 3.1.2018). Nyt kokoonnuimme Ritva-Liisa ja Kalervo Hovin residenssissä Turun Hannunniityssä. Yhtä rentoa ja hauskaa oli tälläkin kertaa. Perinteisen perheiden välisen tietokilpailun voittivat tällä kertaa Ulla ja Timo. Ulla ja HP olivat hyviä kakkosia tasapistein Lahteroiden kanssa. Keskustelu polveili useissa aiheissa. Eniten huomiota sai vuosi 1918, jota tarkastelimme monista näkökulmista, olihan läsnä historian professoreita ja historian lehtoreita. Kiitos kaikille tosi mukavasta aattojuhlasta. Matkan Helsingistä Turkuun ja takaisin teimme Onnibussilla. Yövyimme suosikkihotellissamme Hamburger Börssissa, jonka ravintoloissa söimme aamiaisen lisäksi lounasta parikin kertaa. Bussilla kävimme Turun hautausmaalla tervehtimässä HP:n vanhempia kun emme joulun alla päässeet. Isä-Oskari oli viestittänyt yläilmoista, "ettei se nyt ihan päivän päälle ole". Börssistä Hannunniittyyn ja takaisin pääsimme mukavasti Ulla Joutsamon kyydissä, mistä iso kiitos. Hyvää vuoden jatkoa kaikille.