Kesäkuun vieraat Toukolassa

Kesämökkeilyn ja pitkän kesän parhaita puolia ovat erilaiset sosiaaliset tapaamiset. Paikkojen kunnostuksen jälkeen oli mukava kestitä vieraita, joiden luona saatamme sitten talvella tehdä vastavierailuja. Ensimmäiset vieraamme viiden päivän ajan olivat Veera ja ystävänsä Minni, nyt jo neljännen kerran Toukolassa. He viettävät viimeistä kesälomaansa lukiolaisina, sillä syksyllä alkaa heidän yo-vuotensa. Tämä näkyi myös Toukolan ohjelmassa, sillä joka päivä he keskittyivät parin tunnin ajan englannin kielioppiin. Muuten ohjelma oli entisensä: lenkkeilyä, saunomista, letunpaistoa, illanviettoa "tulilla" eli laavulla sekä lounas- ja päivälliskeskusteluja Toukolan tilanpitäjien kanssa. Veera tuli toistamiseen Toukolaan runsaan viikon kuluttua yhdessä vanhempiensa Satun ja Juhan ja veljensä Jaakon kanssa. Vietimme yhteisen Juhannusaaton, seuraavana päivänä he jatkoivat Satun vanhempien luo Hankasalmen huvilalle. Aattoillan sää suosi ohjelmaamme, jonka pääosa oli rosvopaisti. HP oli pitänyt isoa tulta yllä kello kymmenestä. Kello kaksi hiilloksen alle laitettiin lihat, jotka Juha oli tuonut Helsingistä maineikkaasta Veijo Votkinsin lihatalosta (kaksi kiloa karitsaa ja kilo sianlihaa). Juha myös maustoi (suolasi) lihat ja laittoi ne uunikuntoon. Lihat kypsyivät ison hiilloksen ja jatkuvan tulen alla neljä tuntia. Ja lopputulos oli onnistunut kerrassaan. Rosvopaistia jäi Ullan ja HP:n herkuksi vielä moneksi päiväksi Juhannuksen jälkeen. Kesäkuun lopulla saimme vieraaksemme ensin Pentin Helsingistä ja vielä samana päivänä saapuivat Ritva ja Ilkka Karttulasta (Kuopiosta). Meillä oli rattoisaa keskustelua, miesten saunaa ja illalliseksi Ullan laittama herkullinen uunilohi. Parasta oli menneiden muistelu kun kaikki tunsivat toisensa jo ammoisesta 1960-luvusta alkaen. Seuraava aamuna Pentti jatkoi matkaansa Kemijärvelle, valmistelemaan äitinsä suvun Varrion sukujuhlaa 21.heinäkuuta, mihin mekin osallistumme, ja teemme samalla isohkon Suomi-kierroksen. Ritvan ja Ilkan kanssa jatkoimme yhteiseloa käymällä Petäjäveden vanhassa kirkossa ja Mäntän Serlachius-museossa. Mutta se onkin jo oman juttunsa väärti.

Bussiretkemme toinen huippukohde

Edellisessä jutussaan HP käsitteli hienoa Laukon kartanoa, jossa vierailimme toukokuussa. Samalla matkalla kävimme myös kovia kokeneessa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa, joka vaurioitui pahoin tuhopoltossa vuonna 1997. Kirkko rakennettiin uudelleen pääosin vapaaehtoisin voimin. Restaurointi kesti 12 vuotta. Tuhopolttaja oli 25-vuotias mies, joka etsi kirkosta ehtoollisviiniä ja myytävissä olevaa tavaraa. Kun niitä ei löytynyt, hän sytytti kello viisi aamulla kostoksi kirkon tuleen polttamalla kynttilöitä kirkkosalin penkkien alla. Jälki oli kamalaa, kuten alla olevasta kuvasta huomaat. Restauroinnin jälkeen Pyhän Olavin kirkko on ollut matkailunähtävyys, ja sen tuhansien vapaaehtoisten työtä on käyty ihailemassa aina ulkomaita myöten. Meillä oli retkellämme asiantunteva opas, Tyrvään eläkkeellä olevan rovasti Osmo Ojansivu, jonka esitystä oli nautinto kuunnella. Ei kirkko entisensä ole - eikä siihen ole edes pyritty - mutta vaikuttava osoitus vapaaehtoistyön ja myös uskonnon voimasta. Kirkon uudet taideteokset olivat Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan käsialaa. He toki saivat työstään ansaitut palkkiot. Paljonko, sitä meille ei kerrottu, mutta suuren työn hekin olivat tehneet. Lounaan söimme kauniisti entisöidyssä Tyrvään Pappilassa, josta myös on tullut alueen nähtävyys ja virkistyksen kohde. Pappilan ensimmäinen versio, puurakennus, poltettiin sekin, kun punaiset tuhosivat pappilan kevään 1918 tunnelmissa, kuten he polttivat koko silloisen Vammalan kauppalan ja suuren osa Laukon kartanon rakennuksista. Tyrvään Pappilassa on myös mukavat ulkotilat mm. konsertteihin. Esimerkkinä parin viikon päästä pidettävä Sastamala Jazz, jossa sukulaismies Jukka Perkokin esiintyy.