Kesämökkeilyn ja pitkän kesän parhaita puolia ovat erilaiset sosiaaliset tapaamiset. Paikkojen kunnostuksen jälkeen oli mukava kestitä vieraita, joiden luona saatamme sitten talvella tehdä vastavierailuja. Ensimmäiset vieraamme viiden päivän ajan olivat
Veera ja ystävänsä
Minni, nyt jo neljännen kerran Toukolassa. He viettävät viimeistä kesälomaansa lukiolaisina, sillä syksyllä alkaa heidän yo-vuotensa. Tämä näkyi myös Toukolan ohjelmassa, sillä joka päivä he keskittyivät parin tunnin ajan englannin kielioppiin. Muuten ohjelma oli entisensä: lenkkeilyä, saunomista, letunpaistoa, illanviettoa "tulilla" eli laavulla sekä lounas- ja päivälliskeskusteluja Toukolan tilanpitäjien kanssa.
Veera tuli toistamiseen Toukolaan runsaan viikon kuluttua yhdessä vanhempiensa
Satun ja
Juhan ja veljensä
Jaakon kanssa. Vietimme yhteisen Juhannusaaton, seuraavana päivänä he jatkoivat
Satun vanhempien luo Hankasalmen huvilalle. Aattoillan sää suosi ohjelmaamme, jonka pääosa oli
rosvopaisti. HP oli pitänyt isoa tulta yllä kello kymmenestä. Kello kaksi hiilloksen alle laitettiin lihat, jotka Juha oli tuonut Helsingistä maineikkaasta
Veijo Votkinsin lihatalosta (kaksi kiloa karitsaa ja kilo sianlihaa). Juha myös maustoi (suolasi) lihat ja laittoi ne uunikuntoon. Lihat kypsyivät ison hiilloksen ja jatkuvan tulen alla neljä tuntia. Ja lopputulos oli onnistunut kerrassaan. Rosvopaistia jäi Ullan ja HP:n herkuksi vielä moneksi päiväksi Juhannuksen jälkeen.
Kesäkuun lopulla saimme vieraaksemme ensin
Pentin Helsingistä ja vielä samana päivänä saapuivat
Ritva ja
Ilkka Karttulasta (Kuopiosta). Meillä oli rattoisaa keskustelua, miesten saunaa ja illalliseksi
Ullan laittama herkullinen uunilohi. Parasta oli menneiden muistelu kun kaikki tunsivat toisensa jo ammoisesta 1960-luvusta alkaen.
Seuraava aamuna Pentti jatkoi matkaansa
Kemijärvelle, valmistelemaan äitinsä suvun
Varrion sukujuhlaa 21.heinäkuuta, mihin mekin osallistumme, ja teemme samalla isohkon Suomi-kierroksen. Ritvan ja Ilkan kanssa jatkoimme yhteiseloa käymällä Petäjäveden vanhassa kirkossa ja Mäntän
Serlachius-museossa. Mutta se onkin jo oman juttunsa väärti.
Kesämökkeilyn ja pitkän kesän parhaita puolia ovat erilaiset sosiaaliset tapaamiset. Paikkojen kunnostuksen jälkeen oli mukava kestitä vieraita, joiden luona saatamme sitten talvella tehdä vastavierailuja. Ensimmäiset vieraamme viiden päivän ajan olivat Veera ja ystävänsä Minni, nyt jo neljännen kerran Toukolassa. He viettävät viimeistä kesälomaansa lukiolaisina, sillä syksyllä alkaa heidän yo-vuotensa. Tämä näkyi myös Toukolan ohjelmassa, sillä joka päivä he keskittyivät parin tunnin ajan englannin kielioppiin. Muuten ohjelma oli entisensä: lenkkeilyä, saunomista, letunpaistoa, illanviettoa "tulilla" eli laavulla sekä lounas- ja päivälliskeskusteluja Toukolan tilanpitäjien kanssa.
Veera tuli toistamiseen Toukolaan runsaan viikon kuluttua yhdessä vanhempiensa Satun ja Juhan ja veljensä Jaakon kanssa. Vietimme yhteisen Juhannusaaton, seuraavana päivänä he jatkoivat Satun vanhempien luo Hankasalmen huvilalle. Aattoillan sää suosi ohjelmaamme, jonka pääosa oli rosvopaisti. HP oli pitänyt isoa tulta yllä kello kymmenestä. Kello kaksi hiilloksen alle laitettiin lihat, jotka Juha oli tuonut Helsingistä maineikkaasta Veijo Votkinsin lihatalosta (kaksi kiloa karitsaa ja kilo sianlihaa). Juha myös maustoi (suolasi) lihat ja laittoi ne uunikuntoon. Lihat kypsyivät ison hiilloksen ja jatkuvan tulen alla neljä tuntia. Ja lopputulos oli onnistunut kerrassaan. Rosvopaistia jäi Ullan ja HP:n herkuksi vielä moneksi päiväksi Juhannuksen jälkeen.
Kesäkuun lopulla saimme vieraaksemme ensin Pentin Helsingistä ja vielä samana päivänä saapuivat Ritva ja Ilkka Karttulasta (Kuopiosta). Meillä oli rattoisaa keskustelua, miesten saunaa ja illalliseksi Ullan laittama herkullinen uunilohi. Parasta oli menneiden muistelu kun kaikki tunsivat toisensa jo ammoisesta 1960-luvusta alkaen.
Seuraava aamuna Pentti jatkoi matkaansa Kemijärvelle, valmistelemaan äitinsä suvun Varrion sukujuhlaa 21.heinäkuuta, mihin mekin osallistumme, ja teemme samalla isohkon Suomi-kierroksen. Ritvan ja Ilkan kanssa jatkoimme yhteiseloa käymällä Petäjäveden vanhassa kirkossa ja Mäntän Serlachius-museossa. Mutta se onkin jo oman juttunsa väärti.
No comments:
Post a Comment