Melko tarkalleen kolme vuotta sitten HP kirjoitti siitä, miten
Veera pääsi ripille (ks. blogi 14.8.2016). Nyt oli vuorossa Veeran pikkuveli
Jaakko, jonka konfirmaatioon
Olarin kirkossa saimme osallistua. Kirkkojuhlan jälkeen Jaakon vanhemmat
Satu ja
Juha järjestivät lähisukulailleen ja ystävilleen hienot päivälliset, jotka me mukana olleet varmuudella muistamme lopun ikäämme. Espoon Olari kirkosta
HP laittaa kuvitukseksi modernin alttarin, joka sopivasti loi tunnelmaa juhlaan, jossa rippilapset konfirmoitiin kirkon täysivaltaisiksi jäseniksi..
Me taustavoimat ryhmityimme samoille kulmille ja odotimme konfirmaation alkua ehkä hieman jännittyneinä. Jaakko itse otti tulossa olevan tapahtuman rauhallisesti kuten joukkuepelaajan (jääkiekon) tuleekin.
Jaakon rippipappi oli aurinkoinen nainen, joka antoi koko joukon hyviä ohjeita tulevaa elämää varten. Kehonkielet kertoivat, että hän oli saanut rippilapsiltaan täyden luottamuksen.
Konfirmaation jälkeen kokoonnuimme Jaakon kotiin Espoon Nuottalahteen, jossa Satu ja Juha toivottivat vieraat tervetulleiksi. Alkumaljojen aikana pidetiin jokunen puhe: HP ojensi Jaakolle lahjaksi
Mika Waltarin teoksen
Sinuhe Egyptiläinen, jota hän pitää kaikkien aikojen parhaana suomalaisena kaunokirjallisena teoksena. Hän toivoi Jaakon lukevan sitä sekä jännittävänä historiallisen romaanina ja faaraoiden ajan kuvauksena että lukuisia elämänohjeita sisältävänä oppaana. Jaakko suhtautui lahjaan myönteisesti: "Ei tämä kirjan laajuus, 970 sivua, pelota, kun lukee sitä 50 sivua päivässä." Kirjalahjaa täydensi
Ullan ojentama stipendi, joka on tarkoitettu kesän 2020 kieliopintoihin Englannissa. Lahjapuheen pitivät myös
Susanna ja
Timo, jotka antoivat Jaakolle
Doodsonien suunnitteleman Kalevala-kaulakorun. Lahjakortteja Jaakko sai siten lukemattoman määrän.
Alkumaljojen ja puheiden jälkeen juhla jatkui iloisena seurusteluna kun kaikki olivat hyvällä tuulella ja nauttivat tyylikkään Jaakon aikuistumisesta. Hyvään tuleen liittyi myös tarjoilun odotusta, kun aikaisempien kokemusten perusteella oli tiedossa, että jotain erityisen hyvää Satu ja Juha tulisivat tarjoamaan. Niin kuin sitten tapahtuikin.
Kuten HP alussa jo totesi, tällaiset huolella ja sydämellä järjestetyt perhejuhlat jäävät suvun sisäiseen historiaan ja muistojen bulevardiin. Lämpimät kiitokset Satulle, Juhalle, Veeralle ja erityisesti Jaakolle. On hienoa olla tällaisen joukon Heimopäällikkö, nimitys, jonka Juha ja Susanna myönsivät 18 vuotta sitten kun HP täytti 60 vuotta.
Me taustavoimat ryhmityimme samoille kulmille ja odotimme konfirmaation alkua ehkä hieman jännittyneinä. Jaakko itse otti tulossa olevan tapahtuman rauhallisesti kuten joukkuepelaajan (jääkiekon) tuleekin.
Jaakon rippipappi oli aurinkoinen nainen, joka antoi koko joukon hyviä ohjeita tulevaa elämää varten. Kehonkielet kertoivat, että hän oli saanut rippilapsiltaan täyden luottamuksen.
Konfirmaation jälkeen kokoonnuimme Jaakon kotiin Espoon Nuottalahteen, jossa Satu ja Juha toivottivat vieraat tervetulleiksi. Alkumaljojen aikana pidetiin jokunen puhe: HP ojensi Jaakolle lahjaksi Mika Waltarin teoksen Sinuhe Egyptiläinen, jota hän pitää kaikkien aikojen parhaana suomalaisena kaunokirjallisena teoksena. Hän toivoi Jaakon lukevan sitä sekä jännittävänä historiallisen romaanina ja faaraoiden ajan kuvauksena että lukuisia elämänohjeita sisältävänä oppaana. Jaakko suhtautui lahjaan myönteisesti: "Ei tämä kirjan laajuus, 970 sivua, pelota, kun lukee sitä 50 sivua päivässä." Kirjalahjaa täydensi Ullan ojentama stipendi, joka on tarkoitettu kesän 2020 kieliopintoihin Englannissa. Lahjapuheen pitivät myös Susanna ja Timo, jotka antoivat Jaakolle Doodsonien suunnitteleman Kalevala-kaulakorun. Lahjakortteja Jaakko sai siten lukemattoman määrän.
Alkumaljojen ja puheiden jälkeen juhla jatkui iloisena seurusteluna kun kaikki olivat hyvällä tuulella ja nauttivat tyylikkään Jaakon aikuistumisesta. Hyvään tuleen liittyi myös tarjoilun odotusta, kun aikaisempien kokemusten perusteella oli tiedossa, että jotain erityisen hyvää Satu ja Juha tulisivat tarjoamaan. Niin kuin sitten tapahtuikin.
Kuten HP alussa jo totesi, tällaiset huolella ja sydämellä järjestetyt perhejuhlat jäävät suvun sisäiseen historiaan ja muistojen bulevardiin. Lämpimät kiitokset Satulle, Juhalle, Veeralle ja erityisesti Jaakolle. On hienoa olla tällaisen joukon Heimopäällikkö, nimitys, jonka Juha ja Susanna myönsivät 18 vuotta sitten kun HP täytti 60 vuotta.
No comments:
Post a Comment