Kun ryssästä ei saanut puhua

Viime tiistaina Ylen Teema lähetti hienon elokuvan Pedon merkki. Vuonna 1981 valmistuneen filmin oli ohjannut Jaakko Pakkasvirta ja aiheena oli jatkosodan aikainen epävarmuus siitä, mitä oli tullut tehtyä ja mitä tulisi tehdä. Pääosan esittäjät Esko Salminen ja Hannu Lauri olivat rintamakirjeenvaihtajia eli TK-miehiä. Lauri esitti Olavi Paavolaista, jonka teokseen Synkkä yksinpuhelu (1946) elokuvan hieman poukkoileva juoni perustuu. Tom Wentzell puolestaan esitti oivallisesti saksalaista upseeria

. Hyvässä elokuvassa pisti korvaan hieman se, että vihollinen ei ollut ryssä, kuten taatusti oli rintamalla 1941-1944, vaan vanja. Synkässä yksinpuhelussa, joka oli jatkosodan aikainen päiväkirja, ei ryssiä myöskään ollut vaan sana oli poistettu kun hävityn sodan jälkeen ei ollut painokelpoista puhua ryssästä. Mutta vielä vuonna 1981 sanan korvaaminen vanjalla ei oikein istunut ainakaan HP:n korvaan. Muuten HP kyllä suosittelee, että emme puhuisi ryssistä, koska sillä on selvästi halveksiva ja vihamielinen sävy - ruotsinkieliset ovat tietysti asia erikseen, koska heidän kielessään ryssä tarkoittaa venäläistä. Niille, joita tämä problematiikka kiinnostaa, HP suosittelee entisen tutkijakollegansa Kari Immosen väitöskirjaa Ryssästä saa puhua (Otava 1986). Teos käsittelee sitä, miten suomalainen julkisuus suhtautui Neuvostoliittoon vuosina 1918-1939.