Väinö Linna - tieteen, ei taiteen akateemikko

Kirjailija Väinö Linnan syntymästä tulee joulukuussa kuluneeksi 100 vuotta. Hyvissä ajoin hänestä on tehty mediassa isoja juttuja, komeimmin häntä on muistanut Helsingin Sanomat, jonka Väinö Linnalle omistettu Teema-numero ilmestyi kuluneella viikolla. Teemassa oli monia kiintoisia kirjoituksia, HP nostaa ensi sijalle Unto Hämäläisen artikkelin Linnan ja presidentti Urho Kekkosen välisestä suhteesta, joka lopulta läheni ystävyyttä. Molemminpuolista arvostusta kuvaa se, että Linna ilmoittautui julkisesti UKK:n tukimieheksi ja tämä puolestaan myönsi Linnalle 1980 akateemikon arvon, jota akatemialautakunta oli esittänyt.

Erikoista tässä oli se, että Linna sai tieteen akateemikon arvon, ei siis taiteen, mikä olisi luontevammin istunut kansakoulupohjalta kirjoittaneelle kirjailijalle. Hämäläinen ei pohdi mistä tämä johtui. Oliko se ehkä akateemikon oma toivomus, joka oli sillä tavalla perusteltavissa, että kolmiosainen Täällä Pohjantähden alla muutti merkittävästi suomalaisten historiakuvaa sisällissodasta, koska siinä osoitettiin ymmärrystä nimenomaan hävinneille punakapinallisille. HP kirjoittaa parhaillaan tietokirjaa sisällissodasta ja siinä Pohjantähti on yksi tulokulma. Tämänhetkisessä käsikirjoituksessa lukee näin: Pohjantähti-sarja muutti sisällissodasta vallinneita käsityksiä punaista puolta ymmärtäviksi, jopa arvostaviksi kun poliittinen ilmapiiri oli siihen otollinen pitkän punamullan ja kansanrintaman aikana. Kertomus maaseudun kärsivistä ihmisistä vei lukijat mukanaan mutta samalla peitti alleen sen, mistä oikein oli kysymys. Linna ei kirjoittanut Pohjantähdelle kehystä, joka olisi taustoittanut kertomusta. Lisäksi hän käsitteli sodan valkoista puolta osin karikatyyrin keinoin, millä myös oli vaikutusta. Linnan totuus kapinasta kanonisoitui, ja historiantutkijoiden mahdollisuudet kertoa omista tuloksistaan ovat jääneet varsin ponnettomiksi.