Voimia, terveyttä ja tsemppiä

HP toivottaa kaikille ystävilleen ja bloginsa lukijoille Hyvää uutta vuotta, terveyttä ja voimia. Odotellaan rauhassa rokotetta ja tsempataan. Nautitaan läheistemme seurasta ja kilautetaan kaverille. Kuvituskuvina Ullan rakentama blinipöytä.

Tämmöinen joulu tällä kertaa

Meillä oli joulun viettoon tiukka linja: kaksistaan kotona mutta lähimpien nopea tapaaminen oli toivottavaa, kunhan pidimme turvavälit kohdallaan ja maskit päässä. Ensiksi tuli Juha Espoosta pari päivää ennen jouluaattoa. Hän toi joulukinkun, jonka olimme tilanneet Kirkkonummen Salamat -seuralta. Tässä seurassa Jaakko pelaa jääkiekkoa ja Juha on saman joukkueen huoltaja. Isällä ja pojalla on siis yhteinen harrastus, ollut jo kymmenkunta vuotta.

Samana päivänä tuli Pena joulutervehdykselle. Otimme pihapiirissä glögit ja juttelimme mukavia.

Koko heimomme kokoontui aattona klo 11.50. Kaikki olivat innolla paikalla, myös Saara. Ensiksi kuuntelimme Joulurauhanjulistuksen Turusta. Tämä on vanha perinteemme. Niin kauan kuin HP:n vanhemmat ja Ullan äiti elivät, kävimme kuuntelemassa julistuksen sekä Maamme-laulun ja Porilaisten marssin paikanpäällä.

Tämän jälkeen nautimme glögit, juttelimme kuulumiset ja toivottelimme Hyvää ja rauhaisaa joulua. Seuraavan kuvaryhmän viimeiseen kuvaan asettuivat Mamma ja Pappa sekä heidän lastenlapsensa. Ja vielä totesimme: kun noudatamme ohjeita, ensi joulun voimme sitten juhlia perinteiseen tapaan.

Jouluaaton ja joulupäivän päivälliset nautimme kahdestaan. Aaton kattaus oli edellä mainittu kinkku ja Ullan leipomat laatikot ja rosoli.

Joulupäivänä Ulla kattoi pöydän Juhan tekemillä silakoilla, joita oli neljää sorttia, perin hyvin maustettuja ja maukkaita kaikki. Alkupaloina oli kummallakin aterialla Satun leipomaa saaristolaisleipää, jossa oli katteena mätiä ja lohta.

Kiitokset kaikille käynnistä Jääkärinkadulla ja myös monista lahjoista. Odotellaan rauhassa uutta vuotta ja luotetaan siihen, että tuo viheliäinen korona taittuu. Onhan näitä ongelmia ollut ennenkin. Ja me suomalaiset olemme hyviä kestämään nimenomaan vaikeita aikoja.

Tapaninpäivän iltana HP kävi vielä ottamassa kuvan pihan joulukuusesta. Näin tuli lisää syvyttä pimeiden päivien ulkokuviin.

Halosen pojille omat huoneet

Kusti ja Sakke ovat viime vuodet pitäneet majaa Sakken varsin isossa huoneessa. Kun kummallakin on menossa opiskelussa vaativat vuodet - Kustilla korkeakoulun toinen vuosi ja Sakkella lukion ensimmäinen - pojat halusivat omaa rauhaa. Ja sellaisen saivat, kun huone jaettiin kunnolla kahtia: äänieristetty väliseinä, liukuovi ja ilmastointiventtiilit. Molempiin huoneisiin tuli lisäksi oma ikkuna, sänky, tietokonepöytä, kirjahylly ja televisio mahtuivat myös. Ulla kävi eilen katsomassa lopputulosta ja otti muutaman kuvan. Ensin kurkistamme Sakken huoneeseen:

Kusti huone oli samanlainen. Saara oli jo ehtinyt testaamaan säkyä.

Remontti kesti viikon verran, kun samalla maalattiin seinät ja katto, ja liukuovenkin asennus kesti tovin. Työn tekivät laadukkaasti Halosten luottorakentajat.

Mantilan taivaanpolun odotettu jatko

HP kirjoitti 19.9.2018 Markku Mantilan ensimmäisestä romaanista On toinenkin polku taivaaseen (Docendo, 510 sivua) seuraavasti: Kirja kertoo Peräseinäjoen Mantilanmäestä ja sen ihmisistä, pienyhteisön ja koko yhteiskunnan muutoksesta. Teksti on selkeää, jopa dekkarimaisen koukuttavaa, varsinkin henkilöhahmot ovat herkullisia. Koko tarina on huikea, mutta sellaista se muutos 1970-luvun Suomessa oli. Mantilanmäen pienyhteisöstä avautuvat näkymät laajempiin yhteyksiin kuten eduskuntaan, hallitukseen, Volvon tehtaille, jopa Lontooseen ja Pariisiin. Julkistamistilaisuudessa Mantila lupasi, että kertomus jatkuu ainakin kahden kirjan verran. Nyt kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi teoksen toinen osa Joku voisi kutsua sitä kohtaloksi, kustantajana edelleen Docendo ja sivuja sama määrä, 510. Uudesta kirjasta voi hyvin kirjoittaa samalla tavalla kuin ykkösosasta, muutetaan vain 1970-luku 1980-luvuksi. HP sai kirjan Isänpäivälahjaksi Susannalta, joka oli Mantilan kollegoita Valtioneuvoston kansliassa.

Mantila (55) on ehtinyt olla monessa mukana. Hän on ollut Pohjalaisen ja Kalevan päätoimittaja, sen jälkeen valtioneuvoston viestintäjohtaja ja Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen yksikönpäällikkö Riiassa. Sieltä hän palasi journalistiksi, uuden Pohjalainen-Ilkka -lehden päätoimittajaksi. Viime sunnuntaina hän vieraili AlfaTV:n ohjelmassa Tapani Ruokasen vieraana. Miehet puhuivat sekä Mantilan kirjoista että printtimedian nykyisistä ongelmista. Tunnin mittainen ohjelma oli kahden viisaan ja tyylikkään miehen pohdiskelua.

AlfaTV on suomalainen mainosrahoitteinen televisiokanava, joka aloitti toimintansa syksyllä 2012. AlfaTV:n omistaa Brilliance Communications Oy Keravalta. Kanava tavoittaa noin miljoona katsojaa viikossa. Se lähettää lähinnä kotimaisia ohjelmia painottaen maakuntien ja yli 40-vuotiaiden näkökulmaa. Ruokasen ja Mantilan keskustelun voit katsoa osoitteesta: www.permanto.fi. Vieläkin tärkeämpää on lukea Mantilan kirjat. Ne ovat hienoa, sujuvaa kaunokirjallisuutta mutta myös oiva katsaus Suomen lähihistoriaan Peräseinäjoen näkäkulmasta.

Itsenäisyyden kynttilät on sytytetty

Juhlakynttilät syttyivät Jääkärinkadulla tasan klo 18.00. Juhlaluomana meillä oli Linnan booli.<

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa kaikille.

Laituri, jolla on henkselit

Arvoisa bloginlukija muistaa, miten myrskyt ja vedenpinnan nousu olivat kohdelleet kaltoin Toukolan rantalaituria. Sitä korjattaessa poistettiin myös laiturin keskellä ollut vankka koivu, joka myrskyn aikana toimi ikäänkuin ankkurina ja esti laiturin irtaantumisen rannasta. HP kirjoitti jo silloin, että mahtoiko tämä olla pahakin virhe (ks. blogi17.7.2020).

Syystöiden yhteydessä puute korjattiin niin, että laituri sidottiin kahdella pitkällä ja vahvalla liinalla rantakoivuihin. Työn teki mökkitalkkarimme Tapio Niemelä. Liinat HP oli kesällä saanyt Jääskeläisen Pekalta, jolla oli niitä varastossaan useampi. Nyt näyttää siltä, ettei laituri ihan hevin paikaltaan katoa. Kesäksi liinat on tarkoitus poistaa ja laittaa sitten takaisin ensi syksyllä. Tämmöistähän se kesäpaikkojen laiturien kanssa yleensäkin on - jatkuvaa tarkkailua ja pientä tai suurempaa korjausta.