Tämmöinen joulu tällä kertaa

Meillä oli joulun viettoon tiukka linja: kaksistaan kotona mutta lähimpien nopea tapaaminen oli toivottavaa, kunhan pidimme turvavälit kohdallaan ja maskit päässä. Ensiksi tuli Juha Espoosta pari päivää ennen jouluaattoa. Hän toi joulukinkun, jonka olimme tilanneet Kirkkonummen Salamat -seuralta. Tässä seurassa Jaakko pelaa jääkiekkoa ja Juha on saman joukkueen huoltaja. Isällä ja pojalla on siis yhteinen harrastus, ollut jo kymmenkunta vuotta.

Samana päivänä tuli Pena joulutervehdykselle. Otimme pihapiirissä glögit ja juttelimme mukavia.

Koko heimomme kokoontui aattona klo 11.50. Kaikki olivat innolla paikalla, myös Saara. Ensiksi kuuntelimme Joulurauhanjulistuksen Turusta. Tämä on vanha perinteemme. Niin kauan kuin HP:n vanhemmat ja Ullan äiti elivät, kävimme kuuntelemassa julistuksen sekä Maamme-laulun ja Porilaisten marssin paikanpäällä.

Tämän jälkeen nautimme glögit, juttelimme kuulumiset ja toivottelimme Hyvää ja rauhaisaa joulua. Seuraavan kuvaryhmän viimeiseen kuvaan asettuivat Mamma ja Pappa sekä heidän lastenlapsensa. Ja vielä totesimme: kun noudatamme ohjeita, ensi joulun voimme sitten juhlia perinteiseen tapaan.

Jouluaaton ja joulupäivän päivälliset nautimme kahdestaan. Aaton kattaus oli edellä mainittu kinkku ja Ullan leipomat laatikot ja rosoli.

Joulupäivänä Ulla kattoi pöydän Juhan tekemillä silakoilla, joita oli neljää sorttia, perin hyvin maustettuja ja maukkaita kaikki. Alkupaloina oli kummallakin aterialla Satun leipomaa saaristolaisleipää, jossa oli katteena mätiä ja lohta.

Kiitokset kaikille käynnistä Jääkärinkadulla ja myös monista lahjoista. Odotellaan rauhassa uutta vuotta ja luotetaan siihen, että tuo viheliäinen korona taittuu. Onhan näitä ongelmia ollut ennenkin. Ja me suomalaiset olemme hyviä kestämään nimenomaan vaikeita aikoja.

Tapaninpäivän iltana HP kävi vielä ottamassa kuvan pihan joulukuusesta. Näin tuli lisää syvyttä pimeiden päivien ulkokuviin.