Hienoa jälkikontrollia - suuret kiitokset HUS

HP:lle tehtiin kaksi vuotta sitten sydämen pallolaajennus. Vuoroa piti odotella kuukauden päivät, kun lääkärit olivat todenneet, ettei kovaa kiirettä ole. Jos olisi ollut, operaatio olisi tehty heti. Pallolaajennuksessa aukaistiin kaksi sepelvaltimoa, joista toinen oli täysin umpeutunut ja toinen puoliksi. HP saattoi näyttöruudusta seurata, miten pallolaajennus eteni, ja kardiologi selitti koko ajan toimenpiteitään. Tuntui ammattitaitoiselta ja turvalliselta. Viime viikolla, melko tarkalleen kaksi vuotta myöhemmin, HUS:sta soitettiin ja kysyttiin, mikä oli kunto ja kuinka sydän oli jaksanut. Oli ilo vastata, että kiitos kysymästä, ihan hyvin on mennyt. Hoitaja vielä tarkensi kysymyksiään ja pyysi vertailemaan oloa ennen ja jälkeen pallolaajennuksen: miten HP oli kestänyt kohtuullista rasitusta, oliko ollut rintakipua ja hengenahdistusta? Oli hienoa huomata, että julkinen terveydenhuolto ehtii näin koronakiireidenkin aikana huolehtia potilaistaan ja kysyä vielä kaksi vuotta myöhemmin, mikä on sydämen kunto ja yleinen vointi. Kiitos HUS:lle myös siitä, että HP on 1941 syntyneenä päässyt nopeasti ja sujuvasti koronarokotukseen.

Pitäisikö doping sallia?

Viime päivinä on monissa lehdissä muisteltu 20 vuoden takaisia Lahden MM-kisoja 2001, jolloin kaikki Suomen huippuhiihtäjät kärähtivät hemohes-nimisestä kielletystä piristeestä. Helsingin Sanomat kirjoitti tänään aiheesta jopa ykköspääkirjoituksen. HP on parin viikon ajan odottanut, että joku kommntattori olisi tarttunut olympiavoittaja ja maailmanmestari Kaarlo Kangasniemen ehdotukseen, jonka hän esitti 80-vuotishaastattelussaan niinikään Hesarissa, että doping olisi sallittava. Näin kilpailu olisi vapaa eikä enää tarvitse kilpailla siitä, kuka parhaiten onnistuu peittelemään dopingin käyttöään lajeissa, joissa tarvitaan nopeutta, voimaa ja kestävyttä. Kangasniemi itse on myöntänyt, että dopingin avulla hän tuloksensaa saavutti. HP:n edesmennyt kollega, professori Pertti Hemánus, suuri huippu-urheilun ystävä, ehdotti jo 1970-luvulla dopingin sallimista, mutta häntäkään eivät puhtaaseen urheiluun uskoneet suomalaiset halunneet kuunnella.

HP kirjoitti vuosina 2000-2001 kaksi nopeaa journalistista kirjaa dopingista: ensin aiheena oli STT:n doping-pommi hiihtäjä Jari Räsäsestä ja jutun oikeuskäsittelystä, jossa STT ja sen kaksi toimittajaa tuomittiin puhtaaan hiihtourheilun lokaamisesta. Tämä päätös menetti uskottavuutensa, kun seuraavana talvena kaikki Suomen huippuhiihtäjät kärähtivät. Räsäs-okeudenkäynti oli ollut varoitus Suomen doping-järjestelmälle, Lahdessa edessä oli sinivalkonen romahdus ja totaalinen kansallinen häpeä. Näin uskottiin. Ainakin moni menetti harhakuvitelmansa puhtaaseen urheiluun ja ihmettelee nykyisin, onko turskansyönti se paras keino menestyä.

Ensi askeleet kohti normaalia

Vuonna 1941 syntyneenä HP:lla oli tilaisuus varata rokotusaika HUS:n rokotuspisteestä Jätkäsaaresta. Pari muutakin paikkaa oli tarjolla. Kaikki meni hienosti: taksi löysi perille ja vastaanotto oli ylenpalttisen ystävällinen ja ammattitaitoinen. Kiitos HUS:lle. Koronarokote on Pfizerin ja vielä tarvitaan toinenkin käynti kolmen kuukauden kuluttua. Tästä toisesta rokotuskerrasta sovittiin samalla. Näin siis 95 prosentin turva tulee voimaan toukokuun puolivälin tienoilla. On hienoa todeta, että rokotusvastaisuus vähenee koko ajan. Varatkaa oma aikanne heti kun tulee mahdollisuus. Ikävää, että rokottamisen vauhti on niin toivottoman hidasta.

Spotta ej på golvet

Ennen vanhaan, 1900-luvun alussa, raitiovaunujen, junien, asemien, koulujen ja tehtaiden seinillä oli kahdella kielellä tarpeellinen varoitus siitä, miten lattialle ei pitänyt syljeskellä. Tällä tavoin pyrittiin estämäään silloin vaarallisen tuberkuloosin leviämistä. Kehoitus oli erityisen tärkeä vuosina 1918-1920, jolloin ns. Espanjantauti, koronan tapainen influenssapandemia, raivosi maailmalla ja tavoitti myös syrjäisen Suomen. Täällä se tappoi - tästä arviot tosin vaihtelevat - kymmeniä tuhansia kansalaisia, niin kotona kuin vankileireilläkin. Jälkimaailma sitten lisäsi tautiin kuolleet punavangit, joita oli viitisen tuhatta, valkoisten jo muutenkin raskaaseen syntikuormaan. Eila Linnanmäki väitteli vuonna 2005 aiheesta tohtoriksi, ja koronavuonna 2020 kustantaja SKS otti siitä uuden painoksen, kun kirja tuli yllättäen ajankohtaiseksi.

Espanjantaudin oireet olivat koko lailla samat kuin koronankin. Myös hoitokeinot olivat yli sata vuotta sitten tiedossa: käsihygienia, isojen joukkojen välttäminen ja riittävät etäisyydet. Vain rokotteesta ei ollut tietoa, ja pandemia näyttääkin tyrehtyneen omia aikojaan. Linnanmäen kirjan kanteen on kuvattu kolme lehti-ilmoitusta: yhdessä etsittiin lisää sairaanhoitajia töihin, toisessa kehotettiin välttämään ruuhkia, elokuvateattereita ja tansseja, sekä kolmannessa kerrottiin, että oli avattu valtionhoitajan, joka silloin oli kenraali Mannerheim, toimisto vähävaraisten espanjantautia sairastavien auttamiseksi. Mannerheimilla oli kokemusta taudista, sillä hän oli kesällä 1918 saanut tartunnan, ja hoidatti itseään Ruotsissa kun sattui siellä muutenkin olemaan.