Spotta ej på golvet

Ennen vanhaan, 1900-luvun alussa, raitiovaunujen, junien, asemien, koulujen ja tehtaiden seinillä oli kahdella kielellä tarpeellinen varoitus siitä, miten lattialle ei pitänyt syljeskellä. Tällä tavoin pyrittiin estämäään silloin vaarallisen tuberkuloosin leviämistä. Kehoitus oli erityisen tärkeä vuosina 1918-1920, jolloin ns. Espanjantauti, koronan tapainen influenssapandemia, raivosi maailmalla ja tavoitti myös syrjäisen Suomen. Täällä se tappoi - tästä arviot tosin vaihtelevat - kymmeniä tuhansia kansalaisia, niin kotona kuin vankileireilläkin. Jälkimaailma sitten lisäsi tautiin kuolleet punavangit, joita oli viitisen tuhatta, valkoisten jo muutenkin raskaaseen syntikuormaan. Eila Linnanmäki väitteli vuonna 2005 aiheesta tohtoriksi, ja koronavuonna 2020 kustantaja SKS otti siitä uuden painoksen, kun kirja tuli yllättäen ajankohtaiseksi.

Espanjantaudin oireet olivat koko lailla samat kuin koronankin. Myös hoitokeinot olivat yli sata vuotta sitten tiedossa: käsihygienia, isojen joukkojen välttäminen ja riittävät etäisyydet. Vain rokotteesta ei ollut tietoa, ja pandemia näyttääkin tyrehtyneen omia aikojaan. Linnanmäen kirjan kanteen on kuvattu kolme lehti-ilmoitusta: yhdessä etsittiin lisää sairaanhoitajia töihin, toisessa kehotettiin välttämään ruuhkia, elokuvateattereita ja tansseja, sekä kolmannessa kerrottiin, että oli avattu valtionhoitajan, joka silloin oli kenraali Mannerheim, toimisto vähävaraisten espanjantautia sairastavien auttamiseksi. Mannerheimilla oli kokemusta taudista, sillä hän oli kesällä 1918 saanut tartunnan, ja hoidatti itseään Ruotsissa kun sattui siellä muutenkin olemaan.