Lounas Kosmoksessa, kotona Halloweenia

Ensimmäisen kerran sitten kesän 2020 HP tapasi ystävänsä Riston. Ulla oli samaan aikaan kirjamessuilla ja tapasi siellä Johannan, Heikin ja Raimon. Me Riston kanssa lounastimme ravintola Kosmoksessa, joka on legendaarinen kulttuuriväen kokoontumispaikka. Parasta lounaassa oli jälkiruoka, kahvi ja mallasviski. Kosmoksessa oli runsaasti asiakkaita, muun muassa noin 50 metsänhoitajaa, jotka suunnittelivat kurssinsa tulevaa 50-vuotisjuhlaa. Vajaan kolmen tunnin aikana ehdimme hyvin vaihtaa kuulumiset ja myös kommentoida ajankohtaisia asioita kuten kotimaista politiikkaa. Tähänhän meillä on pitkä kokemus, kuten kahden viikon työrupeama sanomalehti Keskipohjanmaassa, jossa vastasimme lehden mielipideosastosta noin 30 vuotta sitten.

Kotona HP:tä kohtasi myös iloinen yllätys, kun kaksi pientä tyttöä kävivät toivottamassa hyvää halloweenia.

He kysyivät HP:ltä, halusiko tämä suklaata vai kuulla vitsin. HP valitsi vitsin, joka kuului näin: Kaksi kärpästä lensi hevosen suuhun. Tämän jälkeen tytöt kysyivät, mitä kärpäset sanoivat, mihin HP, että onpas pimeetä. Se oli väärin, sillä kärpäset totesivat, että nyt olemme turvassa. Sen pituinen se.

Halosen perheen kaksi vierailua

Kuukausi sitten HP kirjoitti, miten Susanna, Timo ja Sakke tekivät lähtöä Brysseliin, jossa Sakken piti aloittaa EU:n virkamiesten lapsille tarkoitettu lukio. Tätä koulua Sakke kävikin kolmisen viikkoa, kunnes päätti palata hyväksi kokemaansa Etu-Töölön lukioon, sen toiselle luokalle. Kaikki kolme palasivat Suomeen ja piipahtivat Jääkärinkadulla nauttimassa Ullan syksyisen menuun: suppilovahverokeittoa, kaalikääryleitä ja puolukkahilloa sekä puolukkapiirasta. Hyvin maittoi kun juomatkin olivat harkittuja.

Kun edellä mainittu päivä ei sopinut Kustille, Ulla järjesti Halosen pojille uuden päivällisen, jossa pääruokana oli paistettua kuhaa, joka on poikien suosikkeja.

Nyt Sussu on taas Brysselissä, Timppa tekee sinne lähtöä ja pojat keskittyvät opintoihinsa. Kovasti odotamme heitä niin usein kuin heille sopii, vaikka päivittäin, Jääkärinkadulle päivälliselle, mihin he ovatkin lupautuneet. Tällä tavalla se isovanhempien korona-ahdistus kummasti helpottaa.

Monen särmän mies, tämä kenraali Wallenius

Yksi merkki siitä, että yhteiskuntamme taas toimii, joskin yskähdellen, oli se, että Docendo järjesti Ostrabotnialla uuden kirjan julkkarit, ensimmäiset sitten kahden vuoden koronatauon. Mukava oli mennä päiväkahville kutsuvieraana, ja mukava oli pitää kädessä ihka uutta painettua teosta. Ihan kunnon kirja, 473 sivua, Kynän ja miekan kenraali Wallenius, kirjoittajana dosentti Lasse Laaksonen,tunnettu sotahistorioitsija.

Laaksosta (kuvassa vasemmalla) haastatteli media-alan monitoimimies Jan Erola, joka on ollut sekä journalisti, kustantaja että viestintätoimiston johtaja. Keskustelusta kävi ilmi, että Wallenius oli sangen värikäs persoona, antisankari ja Mannerheimin inhokki. Suhde politiikkaan jäi lyhyeksi mutta oli tuhoisa, kun Wallenius Lapuan liikkeen miehenä oli keskeinen johtaja totaalisesti epäonnistuneessa Mäntsälän kapinassa. Kun hän ei enää jatkosodan aikana päässyt rintamalle, kenraali keskittyi kirjailijan rooliinsa. Tässäkin hän oli epäonninen. Walleniuksen iso ja monitieteinen Petsamo-kirjansa oli Otavalla painettavana, kun Suomi syyskuussa 1944 menetti Petsamon, ja rauhanehdoissa oli kohta, jonka mukaan Suomessa ei saanut Petsamosta edes kirjoittaa. Löytyisiköhän vedoksia tai käsikirjoitusta mistään? Nyt sen tohtisi julkaista.

Keskusteluun ottivat osaa varsinkin varttuneemman polven sotahistorioitsijat kuten lankoveli Pentti, Martti Häikiö ja Ohto Manninen. Tilaisuuden jälkeen Pentti ja HP piipahtivat samassa rakennuksessa olevaan Urho Kekkosen vanhaan mielipaikkaan St.Urho´s Pubiin drinkeille. Kirja muuten on värikästä kerrontaa, kannattaa lukea.

Ystävät päivällisellä, osa IV

80-vuotisjuhlat jatkuivat Jääkärinkadulla, kun rakkaat ystävämme Ritva ja Ilkka tulivat päivälliselle. Varsinaisena syntymäpäivänä he olivat muistaneet HP:tä Karttulasta käsin komealla kukkalähetyksellä, kahdeksan valkoista ruusua. Nyt juhlat jatkuivat, päivälliseksi oli syksyinen menu: suppilovahverokeittoa, punaviinissä haudutettua hirvipataa Laukon kartanon reseptin mukaan sekä omenapiirakkaa. Hirvipaistin olimme jälleen saaneet Pentiltä, joka edustaa Varriovaaran metsästysseuraa (Kemijärvi).

Päivällispöydästä siirryimme kahvipöytiin, jossa me miehet nautimme kahvin kera mallasviskiä.

Mallasviskiä on tarjolla myös seuraaville vieraille, siitä pitävät huolen Ritvan ja Ilkan runsaat lahjat HP:lle.

Ritva löysi lahjoista myös sisäisen kontekstin. Jos kirja kävisi kovin jännäksi, lukiessa voisi lepuuttaa hermoja tujauksella mallasviskiä. Kiitos vielä kerran hyville ystäville.

Iloiset pihajuhlat Jääkärinkadulla

Päijänteelta palattuamme olivat edessä taloyhtiömme pihajuhlat. Niitä on ollut muutaman kerran ennenkin, mutta kesäkuussa, jolloin olimme juuri muuttaneet kesämaisemiimme. Nyt ne pidettiin ensimmäisen kerran syyskuussa. Taloyhtiön hallitus oli panostanut juhliin peljon, ja talonväkeä oli paikalla kiitettävästi. Hallituksen puheenjohtaja lausui tervehdyssanat ja korosti pihajuhlien tavoitetta edistää asukkaiden sosiaalista yhteyttä. Paikalla oli myös lahjakas trio, joka soitti jazzahtavaa viihdemusiikkia.

Juhlissa oli tarjolla pihagrillissä valmistettuja porilaisia, salaattia sekä erilaista juotavaa. Hyvin maittoi kaikille.

Kun bandi piti taukoa, HP nousi kiittämään hallitusta pihajuhlien järjestämisestä. Samalla hän kertoi hiukan 1800-luvun lopulla rakennetun talon historiasta, kuten siitä, että ensimmäisen maailmansodan aikana talomme rakentanut pläkkisepäntehdas G.W Sohlberg Oy valmisti Venäjän miljoona-armeijalle kypäriä ja lopetti muutamaksi vuodeksi kattopeltien, ämpärien ym. valmistuksen. Historia kiinnosti niin, että myöhemmin illalla hallituksen puheenjohtaja esitti HP:lle taloyhtiön historiikin tekemistä, minkä HP mieluusti laittoi mietintämyssyynsä.

Yksi huomio vielä. Kun taloyhtiömme nykymuodossaan perustettiin 2006, sen asukkaat olivat silloin kaikki varsin varttunutta väkeä. Nyt asukkaiden enemmistö on nuoria lapsiperheitä, kuten tämänkin jutun kuvat osoittavat. Lapsiperheiden lukuisuus kertoo, että taloyhtiössä on nuorekasta voimaa. Parhaat kiitokset pihajuhlien järjestäjille ja hyvää syksyä kaikille.