Monen särmän mies, tämä kenraali Wallenius

Yksi merkki siitä, että yhteiskuntamme taas toimii, joskin yskähdellen, oli se, että Docendo järjesti Ostrabotnialla uuden kirjan julkkarit, ensimmäiset sitten kahden vuoden koronatauon. Mukava oli mennä päiväkahville kutsuvieraana, ja mukava oli pitää kädessä ihka uutta painettua teosta. Ihan kunnon kirja, 473 sivua, Kynän ja miekan kenraali Wallenius, kirjoittajana dosentti Lasse Laaksonen,tunnettu sotahistorioitsija.

Laaksosta (kuvassa vasemmalla) haastatteli media-alan monitoimimies Jan Erola, joka on ollut sekä journalisti, kustantaja että viestintätoimiston johtaja. Keskustelusta kävi ilmi, että Wallenius oli sangen värikäs persoona, antisankari ja Mannerheimin inhokki. Suhde politiikkaan jäi lyhyeksi mutta oli tuhoisa, kun Wallenius Lapuan liikkeen miehenä oli keskeinen johtaja totaalisesti epäonnistuneessa Mäntsälän kapinassa. Kun hän ei enää jatkosodan aikana päässyt rintamalle, kenraali keskittyi kirjailijan rooliinsa. Tässäkin hän oli epäonninen. Walleniuksen iso ja monitieteinen Petsamo-kirjansa oli Otavalla painettavana, kun Suomi syyskuussa 1944 menetti Petsamon, ja rauhanehdoissa oli kohta, jonka mukaan Suomessa ei saanut Petsamosta edes kirjoittaa. Löytyisiköhän vedoksia tai käsikirjoitusta mistään? Nyt sen tohtisi julkaista.

Keskusteluun ottivat osaa varsinkin varttuneemman polven sotahistorioitsijat kuten lankoveli Pentti, Martti Häikiö ja Ohto Manninen. Tilaisuuden jälkeen Pentti ja HP piipahtivat samassa rakennuksessa olevaan Urho Kekkosen vanhaan mielipaikkaan St.Urho´s Pubiin drinkeille. Kirja muuten on värikästä kerrontaa, kannattaa lukea.