Ilta Vaakunan 10. kerroksessa

Tässä eräänä iltana klo 18.15 kokoonnuimme Ritvan ja Ilkan kanssa hotelli Vaakunan ala-aulassa. Hotelli on valmistunut 1940-luvulla heti sodan jälkeen "Suomen parhaalle liikepaikalle", kuten HP kirjoitti vuonna 1979 ilmestyneessä SOK-järjestön 75-vuotishistoriassa. Hotellia ja sen ravintoloita on saneerattu muutamaan kertaan, mutta ala-aula on säilyttänyt alkuperäisen olemuksensa. Vaakunasta Ritva ja Ulla suunnistivat Kansallisteatteriin katsomaan "Tunnit, viikot, kuukaudet" -näytelmää, joka kertoo Reko ja Tina Lundánin elämästä.

Sen sijaan Kymppikerroksen ravintola on modernisoitu, arkipäiväistetty. Se ei enää ole yhtä juhlava kuin 1970-luvulla, jolloin HP SOK:n historiaa kirjoittaessaan asui Vaakunassa ja vieraili kolmen vuoden aikana jokusen kerran myös ylhäällä syömässä ja komeita maisemia ihailemassa.

Illallisessamme ei ollut moitteen sijaa: tattikeitto hiveli nielua, poronpaisti oli mureaa ja creme brulee oli taidolla valmistettu.

Näytelmänsä jälkeen Ritva ja Ulla tulivat hetkeksi miestensä seuraan yhden kuohujuoman verran. Siitäkin tuokiosta jäi muistoksi muutama kuva.

Olihan mukava ilta, siitä kiitokset Ritvalle ja Ilkalle.

Isänpäivän brunssit Jääkärinkadulla

Heimomme kokoontui entiseen tapaan Isänpäivänä puolilta päivin Jääkärinkadulle, jonne Ulla oli kattanut maittavan brunssin. Kaikki olivat paikalla paitsi Veera, joka oli laskettelemassa Kuusamossa. Tarjolla oli shampanjaa, suppelivahverokeittoa, ankanrintaa, juustoja sekä kahvia ja joulutorttuja.

Kattaus oli koronan takia hajasijoitettu. Myös muuten ylläpidimme sopivia turvavälejä.

Mutta onnistuihan se näinkin, kuten kuvista näkyy.

Kiitokset Juhalle ja Susannalle mukavista isänpäivälahjoista. Ja Ullalle tarjoilusta.

Komisario Palmun matkassa Tampereella

Olimme mukana Eevan lukijamatkalla Tampereella. Yhteen päivään oli saatu mukavasti ohjelmaa, pääkohteena Komediateatterin iltanäytös Levätkää rauhassa komissario Palmu. Näytelmän oli Mika Waltarin jäämistöstä löytyneen käsikirjoituksen pohjalta dramatisoinut Waltarin tyttärenpoika Joel Elstelä. Ja hyvin oli työnsä tehnyt, sillä näytelmä oli perin kiinnostava, ja senhän tiedämme, että Tampereella on roppakaupalla hyviä näyttelijöitä.

Palmua esitti Aimo Räisänen, tuomari Virtaa Mikko Vaismaa ja etsivä Kokkia Risto Korhonen. Kun näytelmän loppuhuipennus oli yllättävä, Palmu pyysi taputusten jälkeen, ettemme kertoisi siitä edelleen, joten HP:kin vaikenee ja kehoittaa: "Menkää ihmeessä katsomaan, kaikki Palmun ja Waltarin ystävät." Sen sijaan katsokaamme, miltä meille uusi tuttavuus, Tampereen 30-vuotias Komediateatteri näytti. Komeat olivat puitteet, oikein vanhan kunnon teatterin oloiset.

Näissä Eevan lukijamatkoissa on vahvinta antia kohteiden hyvä taustoitus. Teatterin osalta sen teki tohtori Panu Rajala, joka koko menomatkan ajan bussissa kertoi miellyttävään tapaansa sekä näytelmästä että Mika Waltarista. Kirjailijan elämäkerran kirjoittaneena hänellä oli siihen erinomainen tietopohja. Matka meni mukavasti Panua kuunnellessa. Välillä pysähdyimme Ullan Pakarissa Riihimäellä brunssilla.

Mitä muuta Tampereella tapahtui, siitä seuraavassa blogissa.