Varpuset jouluaamuna

Joulun perinteemme muuttui täysin, kun vietimme (Ulla, HP sekä Haloset) Halosten vapaa-ajan asunnolla Korppoossa, joka nykyisin on osa Paraisten saaristokaupunkia. Paikan nimi on Höcker, entinen luotsitila, jonka Haloset ostivat viime kesänä ja jonne Helsingistä on noin neljän tunnin ajo. Pääsimme Halosten Audilla, jolla Timppa haki meidät ja palasimme neljä päivää myöhemmin Sakken ohjastaessa. Hyvässä seurassa ei matka tuntunut lainkaan pitkältä. Samoin joulun pyhät sujuivat mallikkaasti.

Aattoaamuna valmistauduimme päivän ohjelmaan, joka perinteidemme mukaan käynnistyi klo 12, kun seurasimme televisiosta joulurauhan julistusta Turusta. Vaikka ohjelma on vuodesta toiseen sama, ihmeellisesti se jaksaa aina herkistää, varsinkin meitä entisiä turkulaisia, jotka aikanaan olimme paikan päällä todistamassa tilaisuutta. Vanhoja tuttuja ei katsojissa enää tapaa, sen sijaan muita, joista yksi oli HP:n vanha oppilas, Ylen toimittaja Ari Welling, tilaisuuden toinen juontaja.

Joulurauhan julistuksen jälkeen kiirehdimme jumalanpalvelukseen Korppoon kirkkoon, joka on rakennettu 1400-luvulla ja joka on valittu Suomen kauneimmaksi kirkoksi. Linjakas se on, ja varsinkin sisätiloiltaan poikkeuksellisen kaunis. Hartaustilaisuuksia oli kaksi, sekä Korppoon valtakielellä ruotsiksi että meille vähemmistöläisille suomeksi.

Kirkkokäynnin jälkeen joimme kirkkokahvit, ja päätimme, että joulujumalanpalveluksesta tulee perinne. Tämän jälkeen seuraamme liittyi Timpan sisar Kristiina ja hänen viisi lastaan, joiden loma-asunto on aivan naapurissa. Jouluruokailu alkoi maukkaalla ja monipuolisella kalapöydällä, joka oli katettu keittiön ison leivinuunin tiloihin.

Myöhemmin illalla, saunassa käynnin jälkeen, nautimme aattopäivällisen toisen osan, eli kinkkua, laatikoita ja muita herkkuja. Ynnä katsastimme myös joululahjat, jotka olivat kovin kirjapainotteisia.

Lopuksi parin ulkokuvaa (päärakennus ja sauna). Kuten näet, ilma oli sateen nuhjuinen, mutta mielialamme oli koko ajan korkealla.

Niin, vielä yksi asia. Joku saattaa ihmetellä blogin otsikkoa. Sen syntyi kun katselimme televisiosta joulukonserttia. Siinä konsertin solisti Tarja Turunen kertoi suosikikseen Topeliuksen runoon perustuvan laulun Varpunen jouluaamuna

. Hän lauloi kappaleen niin ihanasti, että pakko se oli muistiin merkitä. Sen merkeissä HP ja Ulla kiittävät Höckerin väkeä ihanasta joulusta ja toivottavat kaikille blogin lukijoille Hyvää Uutta Vuotta 2025.

Maukasta oli: Vorschmack ja Linnan juhlat

Oli jälleen ilo juhlia itsenäisyyspäivää, kun olimme kutsuvieraina Satun ja Juhan luona Espoossa. Alkuun muistelimme vuotta 2017, jolloin itsenäinen Suomi täytti sata vuotta. Silloin Satun isoisä Hankasalmen Pappa Toivo (tuolloin 97 v.) oli presidentti Sauli Niinistön vieraana edustaen tyylikkäästi sotaveteraanien arvostettua ja harvenevaa joukkoa (ks. blogi 7.12.2017). Nyt uusi presidentti Alexander Stubb oli päätynyt toiseen ratkaisuun: pari päivää aikaisemmin hän järjesti veteraanien edustajille oman juhlan, jossa koko linna ja illan ohjelma oli varattu heille. Oivallinen ratkaisu, mikä entisestään korosti veteraanien ja lottien merkitystä itsenäisyytemme puolustamisessä.

Meidän juhlamme alkoi kolmen ruokalajin päivällisellä. Pääruokana oli marsalkka Mannerheimin mieliruoka, slaavilaisperäinen Vorschmak, jossa hienoksi jauhettu lampaanliha on makua antamassa. Erään legendan mukaan juuri Mannerheim, suuri kulinaristi, toi Vorschmakin Suomeen.

Päivällisen jälkeen siirryimme tv-huoneeseen katsomaan Linnan juhlia. Stubit olivat tyylikäs ja edustava presidenttipari, heitä oli ilo katsella. Erityisesti nautimme heidän avajaistanssistaan, jota heidän kerrottiin erityisesti harjoitelleen tanssinopettajien johdolla.

Kun teimme lähtöä Jääkärinkadulle, lomalla ollut Jaakko pukeutui HP:n pyynnöstä asetakkiinsa.

Tähän komeaan kuvaan on hyvä lopettaa raportti itsenäisyyspäivästä. Nuorimies osoitti olemuksellaan, että maata puolustetaan tarvittaessa ja että Hankasalmen Papan henki elää edelleen.

Iloinen muistojuhla

Edellisestä jutusta muistat, miten Ulla hoiti kesäpaikkamme Toukolan myynnin alusta loppuun, ja hyvin hoitikin. Ostaja löytyi heti ensimmäisenä myyntipäivänä, ja hän maksoi mukisematta pyytämämme hinnan. Kaupanteko oli sopuisaa myös siksi, että lastemme perheet pitivät myyntiä oikeana ratkaisuna. Niinpä kaikki olivat innolla mukana Kappelissa, jonne Ulla kutsui koko heimon illalliselle.

Kaikki valitsivat mieleisensä annoksen, HP:n valinta oli Eino Leinon menu. Kuten alla olevista kuvista näet, kaikilla oli mukavaa eikä kukaan kaipaillut Toukolan perään. Se vaihe elämässä oli ohi kestettyään yli neljäkymmentä vuotta. Sekin tuntui mukavalta, että Toukola sai kaikesta päätellen kunnolliset ihmiset hoitajikseen.

Miten elämä Toukolan jälkeen jatkui, siitä HP kertoo seuraavissa jutuissa. Hyvää syksyä kaikille ja kiitokset mukavista yhteisistä päivistä ja vuosista Toukolassa.

Jää hyvästi, Päijänteen Toukola

Me yli 80-vuotiaat elämme luopumisen aikaa, jos kohta lastenlasten elämä ja saavutukset antavat mahtavasti lisää virtaa. Kuluvan kesän suuria muutoksia oli, kun laitoimme juhannuksen jälkeen kesäpaikkamme Toukolan Korpilahden Varpusenlinnassa myyntiin. Emme enää jaksaneet hoitaa paikkaa itseämme tyydyttävällä tavalla eivätkä lapsetkaan olleet halukkaita ottamaan vastuuta, heillä kun on omat tapansa viettää vapaa-aikaa. Ei muuta kuin Toukola myyntiin, ja kun hinta laitettin sopivaksi ja välittäjä teki paikasta oivan esittelyvideon, ostajia ilmaantui kosolti heti ensimmäisen tunnin aikana. Kun välittäjän puhelin soi kuumana, myynti-ilmoitus poistettiin verkosta neljän tunnin päästä. Kauppa syntyi ensimmäisen soittajan kanssa, joka noin tunnin kuluttua ilmoitti puhelimessa ostavansa Toukolan, jos se on niin hieno kuin kuvat kertoivat. Ja olihan se, ja ostaja maksoi pyydetyn hinnan.

Kun HP sairasti jalkaansa, myynti- ja muuttovastuu jäi Ullalle, joka selvisi urakastaan hienosti. Hyvänä päätoimisena avustajana hänellä oli koko ajan tyttärenpoika Sakke, joka paitsi kantoi tavaroita myös ajoi autoa, kun veimme tarpeettomiksi käyneitä tavaroita Jyväskylään kaatopaikalle. Muuttopäivänä avustajina olivat myös Juha, Susanna ja Timo. Muutto tehtiin kahdella pakettiautolla, jotka Timo ja Juha olivat vuokranneet. Pääosa kalusteista ja muusta irtaimistosta vietiin Korppooseen, josta Susanna ja Timo olivat ostaneet entisen luotsitilan, jonka kunnostusta vapaa-ajan asunnoksi he jatkavat. Tästä HP kirjoittaa oman blogin jahka pääsemme siellä käymään.

Ja lopuksi kuva riisutusta takkahuoneesta, joka oli HP:n mielipaikka yli 40 vuoden ajan. Kelpasi siinä tulistella ja fiilistellä sekä miettiä maailman menoa.

Jää hyvästi Toukola! Eromme haikeutta lievittää se, että saitte kunnolliset uudet emännän ja isännän. Leppoisia oloja myös teille.

Komeat olivat yo-juhlat Jaakolla

Viime lauantaina iltapäivällä ajoimme iloisin mielin tilataksilla Espooseen, kun olimme saaneet kutsun Jaakon ylioppilasjuhliin. Tätä ennen juhlien alkusoitto - rehtorin puhe, lakitus ym. - oli pidetty Jaakon koulussa Matinkylän lukiossa, jossa paikalla olivat Jaakon vanhemmat Satu ja Juha sekä Veera-sisko. Juha kertoi, että tilaisuus oli perin juhlallinen ja hän itse oli silminnähden ylpeä, jopa liikuttunut, siitä, että sai olla mukana.

Tuore ylioppilas otti meidät vastaan. Jaakko on luonnostaan näyttävä nuorimies, jota valkolakki komisti entisestään. Vieraita - sukulaisia ja ystäviä - saapui paikalle kolmisenkymmentä, mutta isoon taloon kaikki mahtuivat sopuisasti ja monia seurusteluryhmiä syntyi luontevasti.

Juhlassa pidettiin monia hienoja puheita, jotka koskettivat kaikkien tunteita: Satu aloitti, Veera, Ulla ja Susanna jatkoivat. Ullan puheen pohjana oli Jaakon hänelle ja HP:lle alakoulusta lähettämä kirje, jossa Jaakko kyseli kuulumisia ja pyysi kertomaan, millaista oli elää Mamman ja Pappan nuoruudessa. Juhlan tämä osio huipentui siihen, kun Veera ja Jaakko antoivat äidilleen kahden lyyran korun, joka oli heidän isomammansa (Juhan isoäidin) Maija Perkon jäämistöstä. Sen kaksi yo-lyyraa muistuttivat siitä, että Maijan lapset, Touko ja Johanna, olivat saaneet valkolakkinsa vuosina 1961 ja 1969, mistä kansakoulupohjalta ponnistanut äitinsä oli kovin onnellinen ja ylpeä. Perintökoru oli puhdistettu kultasepällä Ullanlinnassa, ja ihan näytti siltä, että Satu suorastaan liikuttui saamastaan lahjasta.

Kuten meillä on tapana, näissä isoissa sukujuhlissa kunnon ruokailu kuuluu ohjelmaan. Tälläkin kertaa Satu ja Juha olivat loihtineet monipuolisen ja maittavan aterian, josta juhlaväki hiljentyi nauttimaan, kuka sisätiloissa kuka ulkona. Näin myös uusi juhliin valmistunut kolmas ulkoterassi sai arvoisensa avauksen.

Päivällisen jälkeen osa vieraista poistui. Me Ullan kanssa hienolla sähköisellä VW-pikkubussilla. Eipä sitten muuta kuin onnittelut Jaakolle ja Jaakon kotiväelle hienosta saavutuksesta ja komeasta juhlasta. Ja hyvää jatkoa opintiellä, ja menestystä asepalveluksessa, johon Jaakko piakkoin astuu.