Jäähyväiset työyhteisölle

Ullan viimeinen työpäivä ylihoitajana Keski-Suomen Keskussairaalassa oli 11. toukokuuta, josta olen aiemmin kirjoittanut. Virallisesti eläkepäivät alkoivat 1. elokuuta.

Näissä tunnelmissa Ulla kutsui 6. elokuuta lähimmät työtoverinsa eli sisätautien johtoryhmän mökillemme Toukolaan. Ilma oli - hieman jo kulunutta vertausta käyttääkseni - kuin morsian ja tunnelma iloinen. Ei mikään ihme, että Ulla on noin välittömässä joukossa viihtynyt. Itse olin paikalla kokkina, jonka vastuulla oli loimulohen valmistus. Hauska oli rupatella ja aterioida kaikkien kahdeksan vieraan kanssa, ennestään tunsin heistä vain Savolaisen Maijan, jonka kanssa meillä on ollut yhteisiä asuntobisneksiä. Paikalla oli myös Ullan seuraaja Jaana Peltokoski (alakuvassa keskellä), joka oli ottanut ylihoitajan viran vastaan saman päivän aamuna.




Että maailma on pieni, sekin tuli todistetuksi. Ollin Timo tuntui tutulta, ja kun kysyin, paljastui, että muinaisessa nuoruudessamme 1960-luvulla otimme yhteen parikin kertaa Turun yliopiston koripallosarjan loppuottelussa, Timo Lääkiksen ja minä Kritiikin (historianopiskelijat) joukkueessa. Muistaakseni Lääkis voitti ainakin toisen ottelun.

Heimoristeily Porvooseen

Viime lauantaina heimomme - kuusi aikuista ja neljä lasta - teki kesäpurjehduksen Porvooseen M/S J. L. Runebergillä. Lähtö oli Helsingin kauppatorin rannasta klo 10 ja matka kesti vajaat neljä tuntia. Aika kului mukavasti kun aurinko paistoi ja maisemat olivat kauniit.

Meille oli varattu laivan Vihreä salonki, jossa nautimme laivan lohikeiton ja saaristolaisleipää. Ruokajuomina olivat Ballet-kuohuviini ja Pommac. Jälkiruoaksi tarjottiin kahvia ja Runebergin torttua.

M/S J. L. Runeberg on vuonna 1912 valmistunut legendaarinen laiva, joka voi ottaa pari sataa matkustajaa. 1960-luvulla höyrylaiva muutettiin dieselmoottorilla toimivaksi eli S/S:stä (Steam ship) tuli M/S (Motor ship).

Porvoossa meillä oli aikaa vajaat neljä tuntia. Kulttuurikohteina olivat Runebergin kotimuseo sekä kävelyä vanhassa kaupungissa. Aikaa oli piipahtaa myös terassilla raatihuoneen torilla. Yksi retken kohokohtia oli, kun Susanna ja Timo tarjosivat aikuisille kuohujuomat ja lapsille jäätelöt.

Paluumatka Helsinkiin oli niinikään kiehtova. Sen teimme museojunalla, vanhalla Lättähatulla, joka kesälauantaisin kuljettaa matkustajia Porvoon ja Helsingin välillä kerran päivässä. Erityisesti lapset tykkäsivät vanhan junan ja vanhan radan tunnelmasta. Helsingissä olimme illansuussa klo 18.

Heimoristeily jatkaa sitä kesäperinnettä, joka alkoi viikonloppuvierailuilla Mustion linnassa 2002 ja Imatran Valtionhotellissa 2003.

Kesäjuhlat Saustilan kartanossa

Kaija-mummon emännöimät perinteiset Airion suvun kesäjuhlat pidettiin tällä kertaa Saustilan kartanossa Sauvossa, edesmenneen Viljo-ukin kotipitäjässä. Ennen Saustilaa kävimme myös Sauvon sankarihaudalla ja tutustuimme Sauvon vanhaan keskiaikaiseen kivikirkkoon.

Paikka on hieno. Saustilan historia ulottuu aina 1400-luvun alkuun, jolloin siitä on ensimmäiset maininnat historian dokumenteissa. Nykyinen kartanorakennus on 1700-luvun lopulta. 1900-luvulla Saustila kuului Aminoffien aatelissuvulle, mutta oli puoli vuosisataa asumattomana ja rapistui pahasti.

Kartanon nykyiset valtiaat, Anna-Liisa Näsänen ja hänen tyttärensä Sanna Näsänen, ovat viime vuosina kunnostaneet kartanon jo varsin hienoksi ja tilauskäyttöön sopivaksi.

Ruoka oli erinomaista ja tunnelma rento. Emännät kertoivat tarjoilun lomassa Saustilan värikkäästä historiasta. 1800-luvulla kartanossa oli iso 90 lehmän karja ja myös oma meijeri, voita riitti aina Englantiin ja Pietariin saakka.

Saustilassa on kesäaikana avoinna sunnuntaikahvila, jossa kannattaa pistäytyä. Matkaa Sauvon kirkolta on kuutisen kilometriä.

Grillipihviä sateenvarjon alta

Viime viikonloppuna Toukolassa vietti lomaansa Halosen perhe. Vieraina heillä olivat Arolan Johanna ja Heikki. Lauantai oli kaunis, mutta sunnuntaina, jolloin Ulla ja minä piipahdimme paikalla, sataa tihuutteli.

Sade ei eloa haitannut. Atlantan jatkuviin helteisiin tottuneet Haloset suorastaan rakastavat sadetta. Myöskään ei ole kiellettyä grillata pihviä sateenvarjon alla, ja hyväähän siitä tulee. Alkuruoaksi Arolat, jotka huolehtivat päivän tarjoiluista, tarjosivat Parman kinkun tapaan valmistettua espanjalaista Jamonia ja vesimelonia.

Viineja oli montaa sorttia, samoin olutta. Saunakin lämpisi, mutta silloin heimopäällikkö oli jo matkalla Jyväskylään.

Juhannuskuvia Korpilahden Toukolasta

Toukolan juhannus alkoi, kun Kusti tuli vaarinsa Antti Halosen kanssa aattoaamuna heti yhdeksän jälkeen. Tällä kolmikolla laitoimme juhannuskoivut paikoilleen. Juhan perhe saapui puolenpäivän jälkeen.

Ilma oli kuin morsian koko viikonlopun ajan. Myös hauskaa meillä oli kun juomat, ruoat ja sauna maistuivat. Tarjolla oli mm. lettukakkua lounaaksi ja loimulohta päivälliseksi.

Erityisen hauskaa oli heimon nuorimmilla. Entiseen tapaan Veera ja Jaakko viihtyivät hyvin Amerikan-serkkunsa Kustin seurassa.

Juhannuspäivänä, kun Juhan perhe ja Antti olivat jo lähteneet, tarjoilu oli arkisempaa - Kustin toivomuksesta isoja lihapullia. Niitä Kusti söi syntymäpäivänsä (19.6.) kunniaksi yhdeksän.

Villisikaa Voiton baarissa Putkilahdessa

Kesäasuntomme kesäkauppa on Korpilahden Putkilahdessa toimiva Virran Puoti, jossa olemme asioineet kohta 25 vuotta. Puoti sai viime syksynä uuden kauppiaspariskunnan ja sen myötä myös uuden toiminnon - terassiravintolan nimeltä Voiton baari. Voitto tulee Voitto Salmelasta, joka on edesmennyt putkilahtinen taidemaalari.

Voiton baarissa on teemailtoja joka lauantai; karaokea, tanssia, jazzia ja villisikatarjoilua, josta huolehtii läheinen Simolan villisikafarmi. Viime lauantaina oli vuorossa grillattua villisikaa ja heinäkuussa on luvassa rosvopaistia.

Olimme grilli-illassa Lehtolan Marjan ja Vullin Matin kanssa. Villisika oli priimaa, rimpsut oli ensin keitetty farmilla ja sitten ne grillattiin paikan päällä. Mureaa ja maukasta. Tsekkiolut sopi mainiosti kyytipojaksi. Terassiravintola oli väkeä täynnä, ja kun aurinkokin paistoi, tunnelma oli iloinen.

Ulla tarjoili viikonloppuna vieraillemme savusiikasalaattia, heimopäällikkö grillasi lampaanfilettä ja vihanneksia. Kelpo aterioita nekin.

Monella tapaa antoisa kevät au pairina

Kustin ja Heimopäällikön lento Suomeen sujui hienosti. KLM:n kone laskeutui 30.5. minuutilleen aikataulussa klo 13.50 Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Hollantilaisesta KLM:stä on tullut kolmen viime vuoden aikana suosikkiyhtiöni Amerikan-lennoilla, joita olen tehnyt kaikkiaan seitsemän. KLM on yleensä halvin, koneet erinomaisia, palvelu moitteetonta eikä ruokakaan ole huonoa. Amsterdamia vaihtokenttänä olenkin jo ehtinyt kehua.

Vastaanotto Helsinki-Vantaalla oli hieno: Timpan sisko Krisse lapsineen oli paikalla, samoin Vaari (Timpan ja Krissen isä) sekä Oki. Heiltä saimme kyydin eteenpäin: Kusti Kauniaisiin ja minä Jyväskylän Pendoliinoon. Kotona olin vähän ennen iltaseitsemää. Kaikkiaan olin ollut matkanteossa runsaan vuorokauden, noin kahden tunnin unilla. Kunnon jetlag on edelleen päällä.

Kun ilmeisesti teen lopputilityksen au pairin keväästäni toiselle foroomille, en tässä kirjoita sen enemmälti. Totean vain, että antoisaa oli: sain olla lastenlasteni ja heidän vanhempiensa kanssa monenlaisessa mukana, tutustua lisää amerikkalaiseen elämäntapaan, nauttia lämmöstä (loppukeväästä), kuntoillakin kohtuullisesti, ja myös kirjalliset työni edistyivät. Kiitos vaan kaikesta Halosen perheelle.

Jos samantapaista tai muuta tarvetta heimon piirissä ilmenee, Heimopäällikkö katsoo mieluisaksi velvollisuudekseen olla kykyjensä ja voimiensa mukaan avuksi - aina kun pyydetään.

Kiitokset myös blogin lukijoille. Kävijöitä tammikuun lopusta kesäkuun alkuun oli paljon - 35 juttua käytiin lukemassa 1294 kertaa eli joka jutulla oli keskimäärin 37 kävijää. Heitä oli kolmesta eri maasta: Suomesta 11 kaupungista, Yhdysvalloista viidestä ja Kanadasta yhdestä kaupungista. Aika hyvin, vai mitä. Suosituimmat juttuni olivat: Fabulous Friday, Pyjama Day, Heimopäällikön Big Six ja Eat That Frog. Em. tiedot hankki minulle Google Analytics -ohjelma. Sitä se ei kerro, keitä nämä vierailijat olivat, eli anonymiteettiä on kunnioitettu. Tiedän varmuudella vain ne kävijät, jotka lähettivät kommentteja, erityiskiitos Teille. Kun Joensuustakin käytiin blogista, saatan veikata vanhaa hyvää opiskelutoveriani.

Kesäksi päiväkirja hiljenee joskaan ei täysin vaikene. Eli käykääpä kanavalla aina silloin tällöin.