Big Apple News: Part Two

Hyvä tapa tutustua New Yorkin keskustaan Manhattaniin on ostaa kolmen päivän lippu Sight-seeing -bussiin. Sen toisesta kerroksesta kaupungin komeus näyttäytyy ihan eri tavalla kuin katutasosta. Tietysti näkymä tulee vielä huikeammaksi, kun kaupunkia katsoo Empire State Buildingin 86. kerroksesta.

Busseissa on asiantuntevia oppaita, jotka kertovat kaupungista ja sen historiasta. Bussista voi myös jäädä joka pysäkillä pois, tutustua eri kohteisiin ja jatkaa sen jälkeen vaikkapa kevyen lounaan jälkeen.

Tällä kerralla esittelen New Yorkin ulkoista näyttävyyttä. Muita kohteita tarkastelen osassa kolme.

Yllä olevassa kuvassa on yksi New Yorkin maamerkeistä, ns. Flatiron (silitysrauta) Building. Talo valmistui 1902 ja siinä on 22 kerrosta.

Mereltä käsin Manhattanin siluetti on komea ja symboloi kaupungin modernia otetta.

On jossain määrin yllättävää, että Manhattanin pohjoisosassa vastaan tulee yksi maailman suurimmista goottilaisista katedraaleista, Episcopal Cathedral Church of St. John the Divine, joka rakennetiin 1890-luvulla.

Yksi kaupungin komeita taloja on myös YK:n päämaja. Kun siellä oli viikollamme yleiskokous, jossa olivat mm. Obama, Halonen, Vanhanen, Ahtisaari ja Stubb, ei vierailuaikoja taloon ollut. Ahtisaaaren tapasimme lentokentällä sekä tulo- että paluumatkalla. Muita tuttuja olivat Valion korkein johto sekä Ullan entinen lähikollega, ylilääkäri Pekka Hannonen vaimoineen.

YK:n päämaja edustaa 1950-luvun arkkitehtuuria, alla olevat talot taas aivan uutta.

Big Apple News: Part One

Sisarellani Johannalla, jota myös Jonnuksi kutsutaan, on oma epävirallinen matkatoimistonsa. Se kantaa nimeä "Jonnu Walkerin Matkat", koska retkillä kävellään paljon eikä mieluusti käytetä taksia.
Viime viikolla Johanna järjesti 60-vuotispäivänsä merkeissä lähipiirilleen matkan New Yorkiin tutustumaan sen nähtävyyksiin ja musiikkitarjontaan. Matkalla oli mukana myös Johannan käly Inkeri Wikström, jonka 60-vuotispäivä osui sopivasti matkamme aikoihin.
Nähtävää NYC:ssa oli paljon. Kaupunki on sekä iso että kiehtova ja elää vilkkaasti kellon ympäri. Sen rinnalla Helsinki näyttäytyy autiona pikkukaupunkina.

Broadway oli maineensa veroinen - öisinkin tupaten täynnä ihmisiä ja kirkkaita mainosvaloja. Kadun tarjonnasta ryhmämme naiset ja Heimopäällikkö valitsivat Abban musiikkiin rakentuvan musikaalin "Mamma Mian", jonka laulajat ja lavastus olivat huippuluokkaa. Varsinkin Mamman tyttären lopuksi laulama "I Have a Dream" oli niin kaunis, että se melkein puistatti.
Johannan miehet Heikki, Otto ja Jussi pitivät jääkiekko-ottelua parempana kuin muusiikki-ilottelua. Ennen näytöstä olimme - totta kai - läheisessä baarissa drinkillä Happy Hour -hintaan.

Winter Garden -teatteri oli komea. Kuvassa vasemmalta Johanna, Ulla, Sanna ja Inkeri.

Retkemme pääkohde oli kuitenkin Metropolitan-ooppera ja siellä esitetty Tosca. Kyseessä oli oopperan toinen esitys, ensi-ilta oli ollut pari päivää aikaisemmin. Toscan roolissa oli Karita Mattila. Hän lauloi komeasti ja oli muutenkin karismaattinen. Sen sijaan ohjaaja ei ollut onnistunut kovin hyvin, sama koski toista miespääosaa Scarpiaa. Mitään isoa hittiä tästä Toscasta ei varmaankaan tule. Harmi Karitalle, jonka kerrotaan valmistautuneen rooliinsa viisi vuotta.

Iso juttu Tosca kuitenkin oli: New York Times kirjoitti asiasta kaksi kertaa viime viikolla, samoin oma Hesarimme teki Toscasta kaksi puolen sivun artikkelia.
Ennen näytöstä Johanna tarjosi oopperan lämpiössä shampanjat.



Matkamme hupentui Johannan ja Inkerin tarjoamaan juhlaillalliseen intialaisessa ravintolassa East Villagessa. Ravintola puolestaan muisti päivänsankareita jäätelökakulla.

Ilta päättyi jazzklubille, josta Heikki oli varannut meille pöydän. Tarjolla oli modernia jazzia.


Ilta päättyi iloisiin tunnelmiin siinä puolen yön paikkeilla.

Värien harmoniaa Italian Toscanasta

Kesällä kävimme Lönnrotinkadulla sijaitsevassa Galleria Contempossa. Sen omistaa Jorma Teittinen, Ullan tuttu Jyväskylän keskussairaalasta, ylilääkäri, joka on jäänyt puolittain eläkkeelle voidakseen avata gallerian ja välittää ihmisille sitä taidetta, josta itse pitää.

Ihastuimme toscanalaisen Ricardo Perronen töihin, joita hallitsevat vahvat mutta harmoniset värit. Ricardo on Firenzen taidekoulun kasvatti, jonka töitä on eri puolilla maailmaa. Taitelija itse kävi kotonamme, ja yhdessä valitsimme taulullemme sopivan paikan. Kuva on kuitenkin otettu Galleria Contempossa.

Leppävaaran urheilukentältä Kappeliin

Lauantaina puoliltapäivin olimme Leppävaarassa katsomassa Veeraa, kun hän osallistui jalkapallojoukkueensa Haukilahden Pallon pelaajana kolmen joukkueen turnaukseen Leppävaarassa.

Veerassa näyttää olevan kaikki hyvän pelaajan ominaisuudet: nopeus, kestävyys, rohkeus iskeä tilanteisiin ja taito tehdä maaleja. Veera oli ylivoimaisesti kentän nopein pelaaja, erityisesti hänen lähtönopeutensa on huikea. Pieni ongelmana vain on se, että kun jalkapallo on joukkuepeli, muut pelaajat eivät pysy mukana silloinkaan kun Veera kuljettaa palloa. Veera teki keskimäärin 3-4 maalia per ottelu. Hänet palkittiin parhaan pelaajan vihreällä Fair Play -kortilla.

Leppävaarasta tulimme lähijunalla Stadiin ja piipahdimme Rautatientorilla olevaan isoon oluttelttaan, jossa vietettiin kaksipäiväistä juhlaa nimeltä Syystober. Siellä Lammin Sahti (pääjärjestäjä) sekä Pienpanimoliiton jäsenet tarjoilivat parhaita antejaan. Makkaraa ja hapankaaliakin oli saatavilla. Myös Sinebrychoff yritti myydä omia bulkkituotteitaan.

Rautatientorilta kiirehdimme Kappeliin, jossa koolla oli Sweet Saturdayn kantajoukkoa. Ullan kustantamo Blue Moon oli juuri saanut kolme kirjaa painoon, joten sen kunniaksi Raimo haki pullon kuohujuomaa.

Heimo järjesti Johannalle 60-vuotisillan

Perjantaina heimomme järjesti Johannalle 60 v.-illalliset Halosten residenssissä. Susanna kantoi vastuun paikan viihtyisyydestä, Juha oli hankkinut ruokatarpeet, Timo juomat ja Ulla laittanut kakun. HP toimi lähinnä sponsoripuolella.

Ilta oli Johannelle sillä tavalla yllätys, että hän ja Heikki uskoivat tulevansa iltakylään Halosille. Olivat iloisesti yllättyneitä, kun väkeä oli salin täydelta.


Veera ojensi Johannalle syntymäpäiväkukan, valkoisen orkidean.

Juha oli pääkokki, jota Timo avusti. Alkuruokana oli tartarpihvi, jota harvemmin on tarjolla.

Pääruoka oli paistettua kuhaa ja kantarellirisottua. Herkullista.

Ja lopuksi syötiin kakkua ja juotiin kahvit avec.

Pari mukavaa tapaamista viikon varrelta

Perjantaina 21. elokuuta olimme Varjolan tilalla Laukaassa, jossa vietettiin Alkio-opiston pitkäaikaisen emännän Anneli Airaksisen eläkejuhlia. Mukaan oli kutsuttu henkilökunnan lisäksi joitakin entisia kollegoja Annelin toivomuslistan mukaan.

Annelille pidettiin monia puheita, joihin hän vastasi, kuten kuvassa hallituksen puheenjohtajalle Erkki Laatikaiselle.

Illallispöytä oli erinomainen. Ja lopuksi oli mukavat latotanssit, tosin vanhan navetan ylisillä. Seuraavan yön vietimme Alkio-opiston kurssikeskuksessa Korpilahdella (nykyisin Jyväskylää).

+++

Keskiviikkona 26.8. olimme Kansallisoopperassa, jossa esitettiin W. A. Mozartin Cosi Fan Tutte, vähän veijarimainen ooppera siitä, lankeavatko kaikki naiset vai eivät. Tarina ei ollut kovin ihmeellinen - eihän se oopperoissa yleensä ole - mutta musiikki helmeili ja laulajat olivat hyviä.

Seurana meillä oli Johannan nuorin poika Jussi ja hänen elämänkumppaninsa Sanna. Saimme kutsun, kun Johannalla ja Heikillä oli esteitä. Seuraavan oopperan - Karita Mattila ja Tosca -katsommekin sitten New Yorkissa syyskuun loppupuolella. Mutta se onkin jo eri juttu.

Sweet Saturday alkaa jälleen...

... ja tällä kertaa uudessa miljöössä ja uuteen aikaan. Eli paikkana on legendaarinen Kappeli
Esplanadilla ja aika klo 16. Ensimmäiden tapaaminen on lauantaina 29. elokuuta, ja siis kello neljä ip.


Kappelihan on sillä tavalla hyvä, että aurinkoisella ilmalla voimme istua terassilla, katsella ihmisiä Esplanadilla ja kuunnella musiikkia, jota siellä on tarjolla. Jos keli ei terassia salli, siirrymme Kappelin pianobaariin tai vaihtoehtoisesti brittibaariin. Ja jos ihan hövelejä itsellemme olemme, miksemme ottaisi paikkoja Kappelin hienosta ravintolasta, jossa sellaiset nimet kuin Eino Leino, Juhani Aho, Jean Sibelius ym. aikoinaan viettivät aikaansa, yleensä hyvinkin pitkään.


Tunnettu urbaani legendahan on, että kun Sibelius poistui Kappelin kantapöydästä ja teki viikon matkan Tukholmaan ja palasi kiiruusti Kappeliin, niin Leino sanoi: "Ai, veli piipahti vessassa."