Assistenttini Else-Maj eläkkeelle Valiosta

Kun kirjoitin 2002-2005 Valion satavuotishistoriaa, assistenttinani oli Else-Maj Leino, joka oli palvellut Valiota lähes neljä vuosikymmentä eri tehtävissä, mm. pääjohtaja Iikka Hakan sihteerinä, osastosihteerinä kuluttajavalistusosastossa sekä pisimpään tiedotusosastolla, jonne hänet palkkasi Valion kaikkien aikojen tunnetuin tiedotuspäällikkö Marjatta Väänänen.

Minua Else avusti kaikin tavoin aina kun osasin jotain toivoa. Hän etsi lähteitä, tutustutti minut Valion avainhenkilöihin, myös eläkkeellä oleviin, laati tilastoja ja lopulta huolehti kuvien hankkimisesta laajaan teokseen. Else oli historiahankeen avulias ja etevä assistentti, kuten historian esipuheessa kirjoitin. Samalla hän hoiti myös päätyötään eli toimi henkilöstölehti Valiolaisen toimituspäällikkönä.

Else oli kutsunut Valion ylimmässä kerroksessa pidettyyn läksiäisjuhlaansa lähimpiä työtovereitaan vuosikymmenten varrella, yhteensä parikymmentä. Olin ihan otettu, että hän muisti myös minut. Minä puolestani muistin Elseä mielikukallani orkidealla.

Elsen kunniaksi julkaistiin myös juhla-Valiolainen, johon minäkin olin kirjoittanut muistelmia otsikolla: Matka Valion historiaan - Elsen opastuksella.

Kahvipöydässä istuivat (oikealta) Elsen lisäksi Valion nykyinen viestintäjohtaja Pia Kontunen, Maito ja Me -lehden päätoimittaja Aino Murtomaa-Niskala sekä Kontusen edeltäjä Reijo Vatanen, joka nykyisin on Vapon viestintäjohtaja. Vatanen on vanha kollegani Keskisuomalaisesta, ja hänen ansiotaan on, että minä nousin vuonna 2001 Valion historiankirjoittajaehdokkaiden listalle.

Toisen kerran Maija Poppanen

Arvoisa lukijani muistanee, miten 8.3. kirjoitin käynnistämme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia Maija Poppanen. Mukana olivat lastenlastemme vanhempi kaarti: Kusti ja Veera.

Perjantai-iltana näimme samasta aiheesta toisen version, kun Veeran seura Espoon Taitoluisteluklubi esitti Maija Poppanen-jääshow´n. Hieno ja värikäs esitys, jossa seuran sadat luistelijat esittivät osaamistaan.

Veeran roolihahmo oli sympaattinen maalari. Hänen luistelunsa oli kuluneen talven saanut jällee3n lisää voimaa ja itseluottamusta. Eikä esiintymishalussakaan ollut moittimista.

Veran velipoika Jaakko esitteli ensimmäistä mitaliaan, jonka hän oli saanut jääkiekossa. Jaakon seura on Blues 05. Numerot kertovat pelaajien syntymävuoden. Kun mitalikahvit jäivät pari viikkoa sitten juomatta, ne oli luontevaa nauttia jääshow´n väliajalla Barona Areenan ravintelissa.

Rauhallinen pääsiäinen

Pääsiäinen meni osaltamme rauhallisesti, niin kuin alkuperäinen tarkoitus lieneekin. Kohokohdaksi muodostui lauantain karitsapäivällinen Johannan ja Heikin luona, jossa paikalla olivat myös Eve, Otto ja Jussi.

Toisena pääsiäispäivänä tapasimme Johannan ja Heikin kahvila Ursulassa Kaivopuistossa päiväkahvin merkeissä. Samalla bloginpitäjä sai takaisin kameransa, joka oli unohtunut Kruunuhakaan.

Synttäribrunssi Lapinlahdenkadulla

Tyttäremme Susanna täytti 40 vuotta 1. huhtikuuta. Menimme aamulla klo 7.30 yllätysvierailulle Lapinlahdenkadulle brunssitarpeet mukanamme. Timppa oli myös laittanut oman brunssinsa, joten herkuttelua riitti.

Mitään varsinaisia synttäreitä Susanna ei viettänyt, mutta syntymäpäivän merkeissä hänet ja perheensä oli kutsuttu kylään ystävän luokse Jollakseen. Paikalle tulivat myös Anna-Kaisa ja Jorma, joihin olen tutustunut Atlantassa ja joiden asemapaikkana nykyisin on Baijeri.

Pari uutta kohdetta Rivieralla

Olimme nyt Nizzassa kuudennen kerran sitten vuoden 2004. Vieläkin löytyy uutta ja kiintoisaa. Nizzan vastapainoksi perustettu Antibes - kaupungin perustaneet kreikkalaiset antoivat sille nimen Antipolis - oli monivuotisen työn jälkeen saanut restauroitua 1300-luvulla rakennetun Grimaldin linnan.

Linnaan on sijoitettu kohtalaisen iso Picasso-näyttely.

Pablo työskenteli linnassa muutamia kuukausia vuosina 1946-1947 ja maalasi runsaat 40 teosta. Ne plus Picasson myöhemmin lahjoittamat satakunta muuta työtä muodostavat linnan pysyvän näyttelyn.

Toinen uusi kohteemme oli Nizzan ooppera, komea vanha rakennus. Viime viikon esityksenä oli tsekkisäveltäjä Antonin Dvorakin Rusalka, tarina vedenneidosta, prinssistä ja keijukaisista.

Esitys oli upea, harvoin olemme kuulleet yhtä hyviä laulajia niin runsain joukoin. Ranskassahan heitä riittää, ja lisäksi oopperan kotimaa Italia on ihan kulman takana.

Kun oopperarakennus on vanha, ei siellä ollut omia ravintoloita. Niiden sijasta väliaikatarjoilu hoitui kadun toisella puolella olevassa Opera Pubissa.

Kolmenäytöksinen esitys päättyi puolen yön paikkeilla, ja Massena-aukio oli valoissaan entistä komeampi.

Matisse-museossa olemme käyneet pari kertaa ennenkin. Nyt siellä oli uutta Robert de Niro Seniorin iso näyttely. Pappa-Niro oli Matissen ystäviä ja taitelijana hengenheimolaisia. Ihan yhtä kuuluisa hän ei liene kuin poikansa Robert de Niro Junior, filmitähti.

Eläkepommi ja Mummola-palvelut

Meitä suurten ikäluokkien eläkeläisiä pyritään syyllistämään puhumalla eläkepommista. Tilannehan on se, että olemme maksaneet eläkkeistämme noin 25 %, jolloin 75 % jää eläkerahastojen menestyksen sekä työssä käyvien eläkemaksujen varaan. Pommi taas syntyy siitä, että yhä pienenevät ikäluokat joutuvat maksamaan ison osan suurten ikäluokkien eläkkeistä, ja kaiken lisäksi meillä on taipumus elää turhan vanhoiksi.

Olemmehan mekin kustantaneet vanhempiemme ja isovanhempiemme eläkkeitä, mutta kun meitä oli paljon enemmän kuin edeltäneitä ikäluokkia, rasitus oli pienempi.

Mikä siiten lääkkeeksi eläkepommiin? Tunnettu yhteiskunnallinen ajattelija Jukka Relander, joka on toiminut eläkeläisten ongelmia pohtivassa työryhmässä, suositteli äskettäin TV 55 -ohjelmassa lääkkeeksi sitä, että käyttäisimme surutta eläkkeitämme kaikenlaiseen kulutukseen ja siten vauhdittaisimme kansantaloutta. Sen sijaan säästäminen sukanvarteen tai pahan päivän varalle olisi turmiollista. Kuullostaa ihan mukavalta metodilta.

Relander myös korosti isovanhempien yhteiskunnallista tehtävää. Hän katsoi, että Mummola-palvelut on keskeisessä roolissa kansantulon rakentumisessa, kun isovanhemmat auttavat lastensa perheitä äkillisissä arkielämän pikkukriiseissä ja vapauttavat näin lapsiaan tekemään sitä työtä, mihin heidät on yhteiskunnassa palkattu. Sitä varten isovanhempien pitäisi muuttaa lähelle lastensa perheitä. Sata kilometriä on jo ihan liian pitkä etäisyys.

Meillä oli tänään tilaisuus osallistua bkt:n vahvistamiseen, kun Sakke sai pientä yskää eikä voinut mennä leikkikouluun. Sen sijaan hän paistoi Mammansa kanssa Jääkärinkadulla lettuja ja päätti samalla tulevasta ammatistaan: kokki S. Halosella olisi taatusti kysyntää Helsingin ravintoloissa, jotka äskettäisen arvion mukaan ovat maan parhaita.

Kymmenvuotias KOM-ravintola

Kapteeninkadulla, noin 200 metriä meiltä, sijaitseva KOM-ravintola vietti torstaina 10-vuotispäiviään. Ravintola on perustettu tukemaan sitä vanhemman KOM-teatterin liiketoimintaa.

Iltajuhla alkoi klo 17 ja jatkui aina valomerkkiin asti. Mukaan oli kutsuttu sekä kanttikset että satunnaisemmatkin kävijät. Itse kuulun jo kanttiksiin, sillä piipahdan muutaman kerran viikossa ravintolassa lukemassa iltapäivälehdet ja juttelemassa kanta-asiakkaiden kanssa. Olen mm. tutustunut moniin KOM-teatterin näyttelijöihin, joilla on ravintolassa vapaat lounaat. Esimerkiksi Laura Malmivaara on paitsi tunnettu näyttelijä myös erittäin kiehtova ihminen.

Tarjolla oli pikkupurtavaa sekä KOM-teatterin näyttelijöiden lauluesityksiä. Valovoimaa siinä ryhmässä riittää.

KOM-ravintolassa olen tutustunut myös lääkäri-kirjailija Juhani Seppäseen, joka kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumninsa (joka toinen torstai) KOM:issa. Kun arvelin, että ravintolan nimi viittaa tunnettuun poliittiseen ideologiaan, hän torjui ajatukseni. Hänen mukaansa KOM-teatterin perustamisessa olivat mukana taistolaisten näyttelijöiden lisäksi joukko ruotsinkielisiä, ja niinpä teatterin nimeksi tuli KOM, eli tule mukaan.

Mene ja tiedä. Voihan nimi viitata myös komediaan. Joka tapauksessa KOM-illan laulut olivat voittopuolisesti taistolaistaustaisia - sinällään ihan hyviä ja hartaudella tulkittuja. Vähän erilainen esiintyjä oli vanha turkulainen Ismo Kallio (74), jonka charmi ei ole hiukkaakaan vähentynyt ikävuosien myötä.

Hauskaa oli - kaikki muu kiistetään.