Made in Helsinki eli viikonlopun tunnelmia

Sakke vieraili perjantaina yhdessä muiden Helsingin keskustan ala-asteiden tokaluokkalaisten kanssa Musiikkitalossa, jossa heille kerrottiin talon toiminnasta. Heille näytettiin myös musiikkinäytelmä "Tatu ja Patu". Sakken mielestä komeinta oli Musiikkitalon pihalle runsas viikko sitten noussut Hauki-patsas. Se onkin todella vaikuttava, jota kannattaa käydä katsomassa. Patsas on oululaisen kuvanveistäjän Reijo Hukkasen teräslevyistä hitsaama: korkeutta13 metriä, painoa 49 tonnia.

Monumenttia ihastellessamme soittivat Seija ja Markku, joihin olimme tutustuneet viisi vuotta sitten Nizzassa ja vaihdelleet sen jälkeen lähinnä joulutervehdyksiä. He olivat tulleet Kymenlaaksosta käymään Stadissa ja ehdottivat tapaamista. Kun Asematorilla vietettiin parhaillaan Syystoberia, tapasimme siellä. Tarjolla oli kotimaisten pienpanimoiden sekä luomu- ja pientilojen herkkuja. Viimeksi mainittuja ostimmekin parin viikon tarpeiksi.

Sunnuntaina suuntasimme Hakasalmen Huvilaan, museoon, jossa on esillä Helsingissä valmistettuja tuotteita neljälta eri vuosisadalta. Iloksemme tapasimme museossa myös kummipoikamme Oton ja hänen kihlattunsa Even.

Esimerkiksi pianon valmistajia oli Helsingissä 1800-luvulla kaikkiaan 16. Hienoa puusepäntyötä.

Kun nopeasti kasvavassa kaupungissa oli vaurastuva porvaristo, myös hopeasepillä oli kysyntää.

Lopuksi vielä kuva taulumestarin verstaasta. Kun vaurautta oli ja sitä piti myös näyttää, taulujen kehykset mieluusti päällystettiin lehtikullalla.

Sateisen kesän pilkahduksia

En muista, milloin kesä olisi ollut näin sateinen kuin nyt. Se oli haitaksi jopa sosiaalisille suhteillemme. Juhannusvieraita Espoon Nuottaniemestä meillä toki oli, kuten aikaisemmasta jutusta muistamme. Noin kuukautta myöhemmin kävivät Haloset, joiden kanssa meillä oli mieliinpainuva iltanuotio laavulla. Kusti oli "tulivastaava", ja me muut nautimme kolmensorttisista makkaroista.

Ritva ja Ilkka kävivät niinikään, ja hämärtyvään iltaan toi valoa pehmeä irkkuviski, jota oli jäänyt pullon pohjalle sen jälkeen kun Ulla oli tarjoillut Irish Coffeet.

Muutaman perinteisen tapaamisen jouduimme kurjien kelien takia perumaan, muun muassa Karhu-Koplan kesäjuhlat, jotka oli tarkoitus pitää Sotkamossa Pirkon ja Simon huvilalla. Sovimme, että syksyllä tapaamme Tallinnassa tutustumassa sen uusiin museoihin,

Hienoja kohteita Tuusulanjärvellä

Sateisessa kesässä on se hyvä puoli, että malttaa olla muuallakin kuin mökillä. Alkuviikosta kävimme Tuusulanjärven vanhalla Rantatiellä, jossa on nähtävissä ainutlaatuinen kulttuurikeskittymä. Ensikäynnillämme tutustuimme osaan siitä.

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi asui elämänsä viimeiset kymmenen kuukautta räätäliveljensä mökissä, jossa hän kuoli 1872 vain 38-vuotiaana.

Pienessä mökissä oli tupa, jossa veli perheinen (viisi lasta) asui. Kirjailijan hallussa oli kamari, josta molemmat sisäkuvamme.

Tuusulan Rantatien komein nähtävyys on Halosenniemi, erämaa-ateljee, kansallisromanttinen hirsilinna, jonka Pekka Halonen rakennutti 1900-luvun alkuvuosina.

Linnassa on esillä yhteensä 76 Halosen ja hänen aikalaistensa maalausta. Talon sisustus on alkuperäisessä kunnossa. Kun sisällä ei saanut kuvata, laitan tähän kuvan Halosten rantasaunasta.

Pekka Halonen ja vaimonsa Maija hoitivat isoa puutarhaa, josta saivat paljon tykötarpeita päivittäisiin aterioihinsa. Taiteilija keskittyi erityisesti tomaatteihin, ja oli niitä varten kehittänyt yksinkertaisen mutta nerokkaan kasvulavan, jonka siirrettävillä lasiruuduilla voitiin säädellä niin lämpöä kuin sadettakin. Laitan kuvan opiksi kaikille tomaatinkasvattajillemme.

Halosenniemen kanssa samoihin aikoihin valmistui Jean Sibeliuksen Ainola, jonka oli suunnitellut maineikas Lars Sonck. Hirsiseinät vuorattiin myöhemmin ulkolaudoituksella.

Aino Sibelius puolestaan suunnitteli isolle perheelleen saunan, jossa oli myös pesula ja silityshuone. Huomaa saunan edessä oleva vinttikaivo, josta lähti vesikouru saunaan ja pesulaan ja josta muu talousvesi sitten kannettiin päärakennukseen.

Jean ja Aino Sibelius haudattiin rakkaan Ainolan puutarhaan. Hautakivi on yksinkertainen mutta jykevä kivilaatta, ikään kuin Finlandia-henkinen.

Kävimme vielä Aholassa, jonka Juhani Aho ja hänen taiteilijavaimonsa Jenny Soldan-Brofelt hankkivat valmiina ja kunnostivat sen mieleisekseen. Metsästykseen hurahtanut Aho joutui Tuusulassa vaihtamaan uuteen intohimoon, kalastukseen. Aho oli tässäkin isojen mittojen mies: hänestä kaikki alle metriset hauet olivat alamittaisia, ja hän päästi ne takaisin järveen kasvamaan.

Seuraaviin käynteihin jäivät J.H. Erkon Erkkola,  Järnefeltin Suviranta, Villa Kokkonen, Lottamuseo, Taidekeskus Kasarmi ja monta muuta kiinnostavaa kohdetta. Suosittelen kaikille Tuusulaa.

Mukana futiksen megatapahtumassa

Kuten olet mediasta (ainakin YLE, MTV, HS ja Keskisuomalainen) huomannut, Helsingin jalkapallokentillä on kuluneella viikolla ollut kuhinaa, kun tuhannet nuoret jalkapalloilijat kokoontuivat kansainväliseen Helsinki Cupiin. Turnaus järjestettiin nyt 37. kerran, ja kun mukana oli 880 joukkuetta, pelaajia oli päälle kymmenen tuhannen. Epäilemättä ylivoimaisesti Suomen suurin urheilutapahtuma. Turnaus on myös aidosti kansainvälinen, sillä vuosien varrella joukkueita on ollut 78 eri maasta. Tällä kertaa kaukaisimmat joukkueet ovat Brasiliasta.

Jaakon ja Saken joukkueet pelasivat Töölön pallokentällä Olympiastadionin kupeessa.

Jaakon joukkue Espoon Honka voitti kuudesta pelistään viisi yhden päättäessä tasatulokseen. Jaakolta itseltään lähti monia komeita laukauksia. Tässäkin maali oli lähellä.

Jaakko kantoi ylpeänä joukkueensa kapteenin tunnusta (C).

Sakke pelasi HJK/Munkkiniemen joukkueessa. Tässä hän odottaa vaihtoa ja pääsyä kentälle.

Tuusulan Pallo oli kova vastus. Tulivat ja voittivat 5-3.

Meidän vanhempien roolina oli jännittää pelejä kentän laitamilla.

Maan komeimmalla näköalapaikalla

Kun äskettäin ajelimme mökiltä Stadiin, noin Lahden tienoilla soitti lankoveljeni Pena ja kertoi iloisena saaneensa nimityksen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentiksi. Ynnä kutsui meidät hotelli Tornin kattoterassille juomaan asian kunniaksi hyvät mallasviskit. Tämähän tietysti meille sopi enemmän kuin hyvin.

Tornin upeissa näköaloissa tutkimme myös Sotahistoriallisen Seuran, jonka puheenjohtaja Pena on, ensi syksyn esitelmäsarjan ohjelmaluonnosta.

Onnittelut vielä kerran uudelle dosentille, joka sattuu entuudestaan olemaan myös prikaatikenraali.

 

Kesän 2012 ensimmäiset mökkikuvat

Ensimmäinen kesävieraamme oli Sakke, joka avusti mammaansa vihannesten istutuksessa.

Kusti saapui pari päivää myöhemmin junalla Jämsään.

14.6. kävimme katsomassa Jyväskylän Harjun kentällä jalkapallo-ottelun JJK-HJK. Mukana olivat myös jyväskyläläiset Ykä ja Sampo. HJK voitti 3-0.

Kusti täytti 14 vuotta 19.6. Tätä juhlistimme perinteiseen tapaan.

Päivä huipentui pizzaillalliseen Korpilahden Satamakapteenissa.

Juhannuksena vieraina oli Juhan perhe. Veera ja Jaakko nostivat lipun salkoon.

Kesäkuun hienoimpia suorituksia oli, kun Veera teki kymmenen puhdasta yhden käden punnerrusta lattiasta. Uskomaton suoritus, josta kuva jäi ottamatta.
Kun kylmähköä kerran oli, takassa piti pitää hyvänlaista tulta myös Juhannuksena.

Kokoonnuimme Hiljentymisen Kappelissa

Kampin Narinkkatorin reunalle valmistui toukokuun lopussa hieno Hiljentymisen Kappeli osana pääkaupungin Design-vuotta. Kappeli on rakennetty tervalepästä, jota on tarvittu rakennukseen peräti 36 kilometriä.

Heimomme kokoontui hiljaiseen hetkeen kappeliin. Sieltä ajoimme spåralla Jääkärinkadulle, jossa neljä koululaistamme saivat perinteiset kevätstipendinsä.