Hyvää itsenäisyyspäivää, Yhdysvallat

Olimme tänään Kaivopuistossa piknikillä Yhdysvaltojen 4. heinäkuuta päivän kunniaksi. Saimme kutsun Helsingin Suomi-Amerikka -yhdistyksen puistojuhlaan, kun tyttäremme Susanna sattuu olemaan yhdistyksen puheenjohtaja. Jo kävely kauniin ja aurinkoisen puiston läpi oli kaikkien sadepäivien jälkeen elämys.

Yhdistys tarjosi juotavaa ja pikkupurtavaa, mutta useimmilla oli myös omat piknik-eväät mukana. Tällä perheellä oli lihakeittoa, ja oikein saviruukusta tarjoiltuna.

Susanna piti tervehdyspuheen, jonka jälkeen alkoi iloinen sorina ja seurustelu amerikkalaiseen tapaan. 4. heinäkuuta on amerikkaisille sama kuin 6. joulukuuta meille suomalaisille, he vain välttävät kaikkea pönötystä ja ihmettelevät sitä, että meillä kansa kokoontuu tv:n ääreen koko illaksi seuraamaan kun harvat ja valitut käyvät frakeissaan ja iltapuvuissaan kumartamassa maallista valtaa.

Piknikillä ei sitten muuta virallista ohjelmaa ollut. Sen korvasi kaunis laulu ja kitarasäestys. Nuoret taiteilijat luonnollisesti aloittivat Yhdysvaltojen kansallislaululla, johon piknik-yleisö yhtyi.

 

Piknikille oli ilmoittautunut yli 80 yhdistyksen jäsentä. Takana näkyvä telttakatos oli ostettu sateen varalle, mutta nyt se toimi tarjoilutilana.

Pingis ja letut luontokoulun teemoina

Juhannuksen alusviikolla pidimme perinteisen Toukolan luontokoulun. Ilmat eivät hellineet, mutta tekemistä oli runsaasti. Kusti on luontokoulun uusi rehtori, kun HP halusi vetäytyä senior advisoriksi. Aluksi koottiin Kustin johdolla pingispöytä, säänkestävä Stiga Roller Outdoor.

Viime vuonna kunnostetulla parkkipaikalla oli pöydälle sopivasti tilaa.

Viikon aikana lapset järjestivät monia riemukkaita turnauksia. Parin päivän ajan mukana oli myös Veeran paras ystävä Sini.

Juhannuksen aatonaattona Kusti herätettiin yhteislaululla, koska oli hänen 16. syntymäpäivänsä.

Aamiainen oli brunssityyppinen, sen lopuksi söimme herkullista täytekakkua.

Toinen luontokoulumme suosikki oli kevään mökkimessuilta ostettu lettupannu Lucifer. Veera osoittautui erityisen taitavaksi heittäjäksi. Kuvissa kannattaa kiinnittää huomio myös uuteen laavun terassiin. Siitä  kerron lisää seuraavassa jutussani, jonka aiheena ovat kesäpaikassamme tehdyt korjaukset ja laajennukset. Huomaa myös tulisijassa hehkuvat briketit, joiden alla kypsyi 9 tunnin ajan juhannuksen rosvopaisti.

Jaakko oli mukana, kun nostimme rosvopaistin nautittavaksi. Kuvan möhkäleet eivät ole kiviä vaan suojapapereihin kiedottua lampaanpaistia. Rautalangat pitävät pakkaukset koossa ja helpottavat myös paistin nostamista kuumien kekäleiden joukosta.

Juhan tehtävä oli fileroida paisti Juhannuksen päivällispöytään.

Juha otti letunkääntökuvat ja Jaakon kuvan kännykällään ja lähetti ne HP:n sähköpostiin. Kätevää tämä uusi tekniikka. Toki siinä on käytännössä kosolti ongelmia, joiden ratkaisussa HP:n silloin tällöin täytyy turvautua heimon nuorempiin edustajiin.

Kesän ensi jäätelöt Kaivopuistossa

Veera ja Jaakko piipahtivat pariksi tunniksi Jääkärinkadulla ja pyysivät isovanhempansa jäätelölle Kaivopuistoon. Parempaa herkkua tuskin muualta saa. Laitan muistoksi muutaman kuvan.

 

 HP toivottaa kaikille hyvää ja lämmintä kesää. Tapaamisiin Sakken synttäreillä ensi lauantaina.

Synttärit ja stipendejä Linnanmäellä

Viime sunnuntaina otimme vähän ennakkoa, kun HP:n syntymänpäivän lisäksi juhlimme myös lasten menestyksellistä kouluvuotta. Kokoonnuimme Linnanmäen, jota nuorempi väki kutsuu Lintsiksi, portilla klo 13. Hellettäkin oli mukavasti lähes 30 astetta.

Ohjelmassa oli muutama tunti hauskanpitoa huvipuistossa, ensimmäisenä tietysti vanha vuoristorata.

Klo 15 kokoonnuimme buffet-ravintolaan, jossa meille oli varattu nimikkopöytä.

 

Aterian jälkeen HP jakoi lapsille perinteiset stipendit tunnustukseksi ahkerasta kouluvuodesta. Kusti, joka on kuvassa toinen oikealla, jättää peruskoulun ja aloittaa lukion. "Lukiohan ei ole mikään lepokoti," Korpilahden lukion edesmenneellä rehtorilla oli tapana joka syksy oppilailleen korostaa.

Vielä jatkoimme parisen tuntia lystinpitoa eri vempaimissa. HP:kin uskaltautui mukaan maailmanpyörään, josta oli komeat näkymät yli kaupungin.

Susanna ja Kusti lopettivat Lintsi-päivänsä nousemalla huvipuiston hurjimpaan laitteeseen, rakettiin, joka parissa sekunnissa vei lastinsa kymmenien metrien korkeuteen.

 

 Kuvia on jälleen paljon, joten muistathan klikata ne suuremmiksi.

 

Kosmoksesta Tchaikovskyyn

Vähän aikaa sitten tarjoutui mahdollisuuksia moniin herkutteluhetkiin. Sweet Saturdayn Klassikkoryhmä vieraili ravintola Kosmoksessa. Sen ruokatarjonta on erinomaista mutta miljöö vieläkin parempi.

Miesten valinta oli wieninleike, naisten maku oli monipuolisempi.

Seuraavana päivänä HP purjehti kumppaninsa kanssa Tallinnaan kolmen päivän "hemmottelulomalle", kuten hotelli Meriton Spa (Toompeanmäellä) pakettiaan mainostaa. Me hemmottelimme itseämme lähinnä syömällä hyvissä ravintoloissa, joista Tchaikovsky oli paras. Se on vuosikausia valittu koko Viron parhaaksi. Kannattaa käydä, Vene-kadulla, kokeilemassa esim. ravintolan kala-annoksia.

Ravintolan henkilökunta oli nähnyt paljon vaivaa mm. kattauksessa. Säveltäjämestarin Joutsenlampi oli tällä kertaa teemana.

Meriton Span Balalaikka-ravintola oli ihan hyvä, mutta ei lähelläkään Tchaikovskyn tasoa. Kolmantena päivänä tarkoituksemme oli mennä vanhaan tuttuun Pushkiniin, mutta se oli remontissa. Näin linjamme särkyi ja lounastimme saksalaistyyppisessä Beer Gardenissa. Sen makkara-annoksia emme kokeilleet vaan otimme uunikanaa.

Brunssilta Millenium-paviljonkiin

Äitienpäivän tapaus oli tällä kertaa Jääkärinkadun brunssi klo 11-14, kun päivällisaikaan kovin monilla oli esteitä. Brunssilla olivat mukana kaikki. Laitan muistiin yhden kuvan, jossa on kolme äitiä ja yksi isoäiti.

 

Susanna oli yksi, jolla oli menoa. Hän oli ohjaamassa Millenium-paviljongissa Startup Weekend Helsinki -yrityshautomoita, joissa ryhmät pohtivat kolmen päivän ajan omia liike-ideoitaan kestävän kehityksen ja biotalouden näkökulmista. Paviljonkihan oli vähän aikaa sitten framilla, kun presidentti Niinistö luovutti vuoden 2014 Millenium- palkinnon Stuart Parkinille.

Paviljongissa on vielä tämän viikon ajan esillä uusimman teknologian erilaisia tapahtumia ja saavutuksia, joista kiinnostavin on Metropolia-ammattikorkeakoulun ja UPM:n rakentama Biofore-auto, joka on jo herättänyt isoa huomiota Euroopan suurissa autonäyttelyissä. Autossa on vanhat öljypohjaiset materiaalit korvattu kehittyneillä biomateriaaleilla. Autossa on mm. paljon puupohjaisia materiaaleja ja kori on yhtä lujaa kuin lasikuitu mutta biokomposiittia. Moottori on VW Polon pikkudieselin kehitelmä, joka käyttää sellun keitossa syntyvästä jätteestä valmistettua biodieselia (saa myös bensiiniä). Tätähän saa jo markkinoilta.

 

Metropolian opiskelijat ja opettajat olivat tehneet loistavaa työtä. Kauniinpaa autoa on vaikea kuvitella. Ihan omalle kukkarolle se ei vielä sovellu, sillä konseptin kustannus on ollut yli miljoonan. Tämän tarkemmin auton esittelijät eivät kustannuksista halunneet sanoa.

Tässäkin tapauksessa, kuten kaikissa keksinnöissä ja innovaatioissa, lopullisen menestyksen ratkaisee, miten se pystytään tuotteistamaan. Autoa esitellyt opiskelija suostui sen verran sanomaan, että Volvon kanssa on jo käyty neuvotteluja yhteistyöstä. Volvollehan tämä - siis koko auto tai osia siitä - sopisi mitä parhaiten, koska tehdas on tunnettu erittäin konservatiivisena ja hidasliikkeisenä autonvalmistajana.

 

Kosmopoliittista kulinarismia

Seuraava Sweet Saturdayn Klassikkoryhmän kokoontuminen on kulttuuri- ja kulinarismiravintola Kosmoksessa lauantaina 17.5. klo 16. Tarjolla on ravintolalegendan legendaarisia herkkuja, kuten Wienerleike, jota pidetään Stadin parhaana.
Pöytä on jo varattu, mutta ilmoittautumiset tarvitsen viimeistään 16.5. klo 12, jotta voin sopia pöydän koon. (touko.perko.ky@elisanet.fi tai 0509190500)
Tervetuloa, nähdään Kosmoksessa, osoitteessa Kalevankatu 3.