Turkin tammikuu I/III: Huimaavia maisemia

Tartuimme monien aikakauslehtien kautta saamaamme houkuttelevaan tarjoukseen ja matkustimme tammi-helmikuun vaihteessa viikon matkalle Antalyan ja Kappadokian alueelle, Välimeren ja Taurus-vuoriston maisemiin. Tarjous oli uskomaton, noin  400 eurolla sai varsinaisen matkapaketin ja lisäpaketin, jolloin ohjelmaan sisältyi kaikki: lennot, majoitus 4-5 tähden hotelleissa, aamiaiset, lounaat ja illalliset sekä pääsymaksut lukuisiin kiinnostaviin kohteisiin. Jos et ota lisäpakettia (99 euroa), jäät ilman lounaita, vapaata pääsyä kohteisiin sekä kappadokialaista iltaa, joka oli varsin vauhdikas ohjelmineen ja runsaine juomineen. Matkan edullisuus selittyy sillä, että koska Turkissa on tähän aikaan talvi eikä turisteja olisi normaalihinnoilla näkynyt, valtio ja Antalyan kaupunki tukevat sesongin ulkopuolisia matkoja runsaanlaisesti. Sesonkiajan hinnat olisivat olleet noin nelinkertaiset.

Bussimatka rannikon Antalyasta sisämaan Kappadokiaan on runsaat 500 kilometriä. Se saattaa tuntua pitkältä ja ehkä vähän tylsältäkin. Kaikkea muuta. Menomatkalla kuuntelimme tarkkoina oppaamme informaatiota ja poikkesimme muutamaan kiinnostavaan kohteeseen. Paluumatka oli suorastaan lumoava, kun ainakin HP keskittyi Taurus-vuoriston päätähuimaaviin maisemiin ja kuvasi niitä bussin ikkunan lävitse. Niinpä ensimmäinen raporttini keskittyykin maisemakuviin. Nämä näkymät ovat tähänastisen elämämme upeimmat.

 

Hyväkuntoinen tie kulki suuren osan matkasta noin kahden kilometrin korkeudessa. Matkalla paljastui yllätys siitä, miten vuoristoinen maa Turkki on - 3000 - 5000 metrin korkuisia vuoria on maassa satamäärin. Näimme myös pilkahduksen Turkin suurimmasta One-järvestä.

Vaikuttavia lumipeitteisiä vuoria oli runsaasti kymmenittäin tälläkin matkalla.

Taukopaikoilta lähdettäessä kuljettajamme harjoitti omaa bisnestään myymällä vettä, olutta ja rakia (kuvassa). Varsinkin raki teki hyvin kauppansa ja virkisti oloamme.

Aina välillä vastaan tuli pieniä vuoristokyliä, joissa minareettien luku kertoi jotakin kylän koosta. Pienen kylän tunnus on yhden minareetin moskeija. Tässä kylässä oli kaksi moskeijaa, toinen kahden minareetin, toinen yhden minareetin moskeija, joten kylä oli suurehko.

 

Kun lähestyimme Kappadokian tasankoa, vuoret vähitellen menettivät lumipeitteensä, ja kuusipuiden määrä kasvoi. Mitä sitten tapahtui, siitä kerron seuraavassa jutussani.

Vuoristokylien viljelijät olivat pystyttäneet kojujaan tien varteen. Heiltä ostimme banaaneja, appelsiineja, hunajaa, teetä ja kahvia.

Muistithan klikata kuvat suuremmiksi.

Heti ensimmäisessä jutussaan HP suosittelee tätä matkaa kaikille blogin lukijoille. Hinnan ja laadun suhde on oivallinen. Saimme matkan päättyessä matkatoimistoltamme Travel Service Skandinavialta tarjouksen ensi talven matkasta, joka on yhtä edullinen ja jonka kohteena ovat Välimeren ja Egeanmeren kulttuurikohteet. Täytyy muistaa varata ajoissa. Luulen, että ensi talven matkat myydään loppuun nopeasti, kun hyvä kello on kauas kuulunut.

A.I. Virtanen sai nimikkoprofessuurin

Nobelisti Virtasen 120-vuotispäivänä 15.1. ilmestyi siis elämäkerta Mies, liekki ja unelma. Samana päivänä Aalto-yliopisto ilmoitti, että sen markkinoinnin laitoksen kuluttajatutkimuksen professuurin nimeä oli vaihdettu. 

Aalto-yliopisto perusti A.I. Virtanen -professuurin kahdesta syystä: kunnioittaakseen entistä Teknillisen korkeakoulun biokemian professoria (1931-39) ja arvostaakseen Virtasen pitkäaikaista (50 vuotta) työnantajaa Valiota, joka on tukenut Aalto-yliopiston kuluttajatutkimusta.

Virtanen ei tähän mennessä ole saanut ansaitsemaansa huomiota kotimaassaan, Varsinkin 1970-luvulla häntä poliittisista syistä suorastaan syrjittiin. A.I. Virtanen -instituuttia eivät ole perustaneet sen paremmin Virtasen kasvattajayliopisto Helsingin yliopisto kuin maitosektorikaan. Valion tutkimuskeskus toki vaalii nobelistin perintöä, mutta Virtasta ei tutkimuslaitoksen nimeen ole liitetty.

HP:n mielestä näin tulisi tehdä, ja vielä tänä vuonna, sillä aikaa on. Sopiva ajankohta voisi olla marraskuu 2015, jolloin tulee kuluneeksi 70 vuotta, siis 70 vuotta, Suomen ainoasta, siis ainoasta, tiedenobelista. Valiolla on hieno ja iso tutkimuskeskus, joten muutos olisi helppo - vaihdettaisiin vain nimi ja painettaisiin muutama uusi logo. Muutoksen vaikutus Valion brändiin olisi merkittävä.

Savolaiset sen sijaan ovat olleet asialla, sillä Kuopion yliopistossa on vuodesta 1989 toiminut hyviä tuloksia esittänyt A.I. Virtanen instituutti - jota ulkopuoliset arvioijat ovat kutsuneet yliopiston "kruununjalokiveksi".

Mitä kaikkea vuonna 2015 tulee Virtasen näkökulmasta tapahtumaan, siitä HP aikoo blogissaan raportoida.

No nyt on putkella mittaa

Arvoisa blogin lukija muistaa, että HP on aina joskus valitellut sitä, että sinänsä hyvän Sony-kameran vakiozoomi ei joka tilanteissa ole riittävä. Asia korjaantui, kun HP osti toisen putken, jonka zoomaus alkaa siitä, mihin perusvaruste päättyy. Kuvasta näet, miltä uusi zoom näyttää.

Seuraavat kaksi kuvaa kertovat, mikä on ero vanhalla ja uudella optiikalla. Kuvapari on otettu Sweet Saturdayssa iltahämärässä kello viiden paikkeilla ja ilman salamaa.

Päivää myöhemmin HP:llä oli tilaisuus kokeilla uutta putkea Salmisaaren jääkiekkohallissa, jossa Jaakon joukkue Blues 04 pani järjestykseen (6-3) Grankulla IF:n samanikäiset. Tämä oli odotettavissakin, sillä Blues 04 on maan parhaita joukkueita, ellei peräti paras.
Jääkiekon kuvaus lattiatasolta on hankalaa, mutta kohtalaisesti uusi optiikka sentään pysyi vauhdikkaiden pelaajien perässä.

Nyt HP odottaa aurinkoisia päiviä, jolloin on kiva ottaa lähikuvia luonnosta ja kaupunkikulttuurista.

Lehmätkin lensivät, kun AIV-kirja julkistettiin

Torstaina 15.1. oli kulunut 120 vuotta ainoan tiedenobelistimme Artturi Ilmari Virtasen syntymästä. Saman päivän aamuna Valio käynnisti oman 110-juhlavuotensa brunssilla ja mukavalla ohjelmalla Sanomatalon Mediatorilla. Lämminhenkisessä tilaisuudessa oli mukana myös Otava, joka julkisti HP:n teoksen Mies, liekki ja unelma. Nobelisti A.I. Virtasen elämäntyö. Paikalle oli kutsuttu Valion sidosryhmien edustajia, mediaväkeä ja HP:lläkin oli oma kutsulistansa. Yhteensä paikalla oli noin 150 henkeä. Laitan juttuuni paljon kuvia, jotka ovat Juhan ottamia.

Alkuun oli tarjolla valioluokan brunssia. Kuvassa osa tarjonnasta.

Ennen ohjelman alkua ystävillä ja tutuilla oli tilaisuus tavata tosiaan ja rupatella.

Lastenlapset olivat halunneet tulla juhlaan ihan itse, ilman vanhempiensa tai HP:n houkuttelua. Opettajatkaan eivät pistäneet vastaan, kun heille kerrottiin, millaiseen tilaisuuteen olivat menossa.

 

Sanomatalon Mediatori on loistava paikka tämän kokoluokan tapahtumiin, eikä lainkaan haittaa se, että viereisellä Galleriakäytävällä ihmiset menevät kuka töihinsä ja kuka mihinkin, ja pysähtyvät katsomaan,  mitä torilla oikein on menossa.  Ohikulkijoille  oli rakennettu  hienot vitriinit,  jotka kertoivat sekä Virtasesta että hänen työnantajastaan Valiosta. Näyttely on Sanomatalossa vielä ensi viikon, joten piipahtakaa katsomassa.

Itse toria ympäröi amfiteatterin muotoon rakennettu katsomo, jota Sanomatalon lasiseinät ja aidot puut ja kasvit kehystävät.

 

Tilaisuuden avasi Annika Hurme, joka valittiin Valion toimitusjohtajaksi viime syksynä.
.

Hänen jälkeensä puhui Valion tutkimuskeskuksen johtaja Tiina Mattila-Sandholm, Virtasen seuraajia. Hän kertoi, mikä merkitys Virtasen perinnöllä on nykypäivän Valiolle.

Parituntisen aamupäivän päänumero - ainakin HP:n kannalta - oli Virtasen elämäkerran julkistaminen, jonka suoritti Otavan tietokirjapäällikkö Eva Reenpää. Hän myös kutsui HP:n ja kirjailija/toimittaja Unto Hämäläisen keskusteluun, jossa Hämäläinen haastatteli tekijää. HP sai myös Otavan kukat, kuten asiaan kuuluu.

 

 

Hämäläinen, joka on Suomen journalistikunnan ehdotonta eliittiä (Top Five), oli joululomallaan lukenut kirjan taittovedoksen huolella ja johdatteli keskustelua taidokkaasti ja olennaisissa asioissa pysyen. HP vastasi parhaansa mukaan ja yleisökin näytti pysyvän hereillä. Koko puolituntisen keskustelumme ajan takanamme olevassa taulussa vaihtuivat taustakuvat, jotka oli otettu elämäkerran kuvituksesta. Tässä vaiheessa Hämäläinen oli varmaan kirjoittanut myös kirja-arvion, koskapa se ilmestyi seuraavan aamun Hesarissa.

 

HP:lle sattui kirjan taittovaiheessa harmillinen nukahdus. Hän oli halunnut omistaa kirjansa lastenlapsilleen, mutta asia unohtui, joten hän paikkasi julkisesti virheensä keskustelun päätteeksi. Kusti, Veera, Jaakko ja Sakke kuuntelivat Pappansa selitystä seisaaltaan, antoivat synninpäästön ja sanoivat ymmärtävänsä, että yli 73-vuotiaalle näin voi käydä.

Kotimatkalla Veera löysi ongelmaan kelpo ratkaisun. "Laitetaan se puuttunut teksti teoksen toiseen painokseen." Näin tehdään. Jaakko puolestaan vei yhden kirjan opettajalleen, joka Jaakon vanhemmille lähettämässään sähköpostissa lupasi järjestää ensi viikolla koulussa erityisen AIV-tunnin. Opettaja kertoo Virtasesta ja hänen tutkimuksistaan ja näyttää netistä löytämänsä lyhyen Virtas-dokumentin.

Sanomatalosta HP kutsui lähimpiä ystäviään parille lasilliselle shampanjaa läheiseen ravintolaan. Kuvan ottohetkellä yli puolet joukosta oli jo lähtenyt muualle.

Entä sitten ne otsikossa mainitut lentävät lehmät. Olet jo havainnut, että lehmillä oli näkyvä rooli juhlassa. Lennossa olivat ne lehmät, jotka oli sijoitettu Sanomatalon lasiseinäisiin hisseihin. Myös ne matkaavat ylös ja alas vielä ensi viikon yhdessä mediaväen kanssa.

Lauantaina on vuosi taas vierähtänyt

Vuosi sitten 10. tammikuuta vietimme hauskat Ullan 70-vuotisjuhlat Ateneumissa ja Kappelissa. Kun ensi lauantai on sopivasti 10. tammikuuta, ehdotan, että kohottaisimme maljat Sweet Saturdayssa klo 16. Asu vapaa, ei pitkiä puheita.Tervetuloa.