Turkin tammikuu I/III: Huimaavia maisemia

Tartuimme monien aikakauslehtien kautta saamaamme houkuttelevaan tarjoukseen ja matkustimme tammi-helmikuun vaihteessa viikon matkalle Antalyan ja Kappadokian alueelle, Välimeren ja Taurus-vuoriston maisemiin. Tarjous oli uskomaton, noin  400 eurolla sai varsinaisen matkapaketin ja lisäpaketin, jolloin ohjelmaan sisältyi kaikki: lennot, majoitus 4-5 tähden hotelleissa, aamiaiset, lounaat ja illalliset sekä pääsymaksut lukuisiin kiinnostaviin kohteisiin. Jos et ota lisäpakettia (99 euroa), jäät ilman lounaita, vapaata pääsyä kohteisiin sekä kappadokialaista iltaa, joka oli varsin vauhdikas ohjelmineen ja runsaine juomineen. Matkan edullisuus selittyy sillä, että koska Turkissa on tähän aikaan talvi eikä turisteja olisi normaalihinnoilla näkynyt, valtio ja Antalyan kaupunki tukevat sesongin ulkopuolisia matkoja runsaanlaisesti. Sesonkiajan hinnat olisivat olleet noin nelinkertaiset.

Bussimatka rannikon Antalyasta sisämaan Kappadokiaan on runsaat 500 kilometriä. Se saattaa tuntua pitkältä ja ehkä vähän tylsältäkin. Kaikkea muuta. Menomatkalla kuuntelimme tarkkoina oppaamme informaatiota ja poikkesimme muutamaan kiinnostavaan kohteeseen. Paluumatka oli suorastaan lumoava, kun ainakin HP keskittyi Taurus-vuoriston päätähuimaaviin maisemiin ja kuvasi niitä bussin ikkunan lävitse. Niinpä ensimmäinen raporttini keskittyykin maisemakuviin. Nämä näkymät ovat tähänastisen elämämme upeimmat.

 

Hyväkuntoinen tie kulki suuren osan matkasta noin kahden kilometrin korkeudessa. Matkalla paljastui yllätys siitä, miten vuoristoinen maa Turkki on - 3000 - 5000 metrin korkuisia vuoria on maassa satamäärin. Näimme myös pilkahduksen Turkin suurimmasta One-järvestä.

Vaikuttavia lumipeitteisiä vuoria oli runsaasti kymmenittäin tälläkin matkalla.

Taukopaikoilta lähdettäessä kuljettajamme harjoitti omaa bisnestään myymällä vettä, olutta ja rakia (kuvassa). Varsinkin raki teki hyvin kauppansa ja virkisti oloamme.

Aina välillä vastaan tuli pieniä vuoristokyliä, joissa minareettien luku kertoi jotakin kylän koosta. Pienen kylän tunnus on yhden minareetin moskeija. Tässä kylässä oli kaksi moskeijaa, toinen kahden minareetin, toinen yhden minareetin moskeija, joten kylä oli suurehko.

 

Kun lähestyimme Kappadokian tasankoa, vuoret vähitellen menettivät lumipeitteensä, ja kuusipuiden määrä kasvoi. Mitä sitten tapahtui, siitä kerron seuraavassa jutussani.

Vuoristokylien viljelijät olivat pystyttäneet kojujaan tien varteen. Heiltä ostimme banaaneja, appelsiineja, hunajaa, teetä ja kahvia.

Muistithan klikata kuvat suuremmiksi.

Heti ensimmäisessä jutussaan HP suosittelee tätä matkaa kaikille blogin lukijoille. Hinnan ja laadun suhde on oivallinen. Saimme matkan päättyessä matkatoimistoltamme Travel Service Skandinavialta tarjouksen ensi talven matkasta, joka on yhtä edullinen ja jonka kohteena ovat Välimeren ja Egeanmeren kulttuurikohteet. Täytyy muistaa varata ajoissa. Luulen, että ensi talven matkat myydään loppuun nopeasti, kun hyvä kello on kauas kuulunut.