Turkin tammikuu II/III: Luonnon ja ihmisen huikaiseva symbioosi

Matkaraporttini kakkososassa esittelen Kappadokian nähtävyyksiä: ensiksi komean moskeijan, johon saimme tutustua oppaamme opastuksella noin tunnin verran. Moskeija oli suurinta kokoluokkaa, sillä siinä oli neljä minareettia.

Moskeija oli komea myös sisältä: mosaiikkia, marmoria ja upeita mattoja oli yllin kyllin. Kuvan turistit rikkoivat pahasti sääntöjä, sillä isolle matolle ei vääräuskoisten ollut sallittua astua. Lienevätkö olleet muinaisten viikinkien jälkeläisiä.

Taitava oppaamme Kyröl, joka oli opetellut suomen kielen ihan meitä varten, esitteli myös vanhaa Koraania, muslimien raamattua.

 Välillä joimme turkkilaista teetä, johon matkan aikana kovasti miellyimme.

Kappadokian vaikuttavinta antia ovat huimat vuoret, jotka ovat syntyneet massiivisissa tulivuorten purkauksissa noin 30 000 vuotta sitten. Tuhkasta tiivistyneinä ne ovat sen verran pehmyttä kiveä, että paikalliset ihmiset ovat vuosisatojen varrella pystyneet rakentamaan kokonaisia maanalaisia kaupunkeja kirkkoineen, karjasuojineen ja muine tykötarpeineen. Ensi kerran näitä rakennelmia syntyi jo 4000 vuotta sitten. Niissä ihmiset ovat pakoilleet milloin roomalaisia, milloin alkukristityt muslimeja.

Vaikka alue myöhemmin jäi pysyvästi muslimien haltuun, nämä eivät ole niitä tuhonneet, vaan - luontaisina kauppamiehinä - ovat jo varhain ymmärtäneet niiden arvon matkailussa. Nykyisin Kappadokian maanlaiset kaupungit ovat Unescon suojelukohteita.

Seuraavista kahdesta kuvasta näet, kuinka isosta asiasta maanalaisissa kaupungeissa on kysymys. Piiloasumuksia oli 3-4 kerroksessa.

Kun kalliot siis ovat pehmeää tuhkakiveä, myös tuuli ja myrskyt ovat muokanneet maisemaa tuhansien vuosien aikana.

Luonnollisesti Kappadokian vuorille oli virinnyt monenlaista pienimuotoista yritystoimintaa, josta suuri osa paikallisista asukkaista saa elantonsa.

Tämänkin kamelin omistaja sai HP:n poseerauksesta kokonaisen euron, ja oli summaan ihan tyytyväinen.

Lopuksi laitan kuvan, joka jäi ottamatta, joten turvaudun postikorttiin. Kolmena aamuna, siis auringon tehdessä nousuaan, HP oli löhdössä tunnin mittaiselle kierrokselle kuumailmapallolla, mutta joka kerta liika tuuli esti lähdön. Näin huikeat Kappadokian näkymät ilmasta käsin nähtynä jäivät toiseen kertaan.