Sakke rakensi terassin Mammalleen

Ulla on viime vuosina valitellut, että hänen biologinen jalostamonsa on vähän heikolla (lue: sateella kuraisella) pohjalla vanhan ulkorakennuksemme takana. Niinpä HP ja Sakke päättivät tuoda helpotusta pulmaan ja rakentaa paikalle noin neljän neliön terassin.

HP vähän neuvoi, miten terassin alusjuoksut oli hyvä asentaa pehmeään maaperään. Tukikivinä käytimme vanhasta puretusta grillistä jääneitä tiiliskiviä. Terassilautojen kiinnitys oli Sakelle jo tuttua puuhaa aikaisemmista projekteista. Huomatkaa, miten Sakke käyttää oikeaoppisesti timpurinkynää saadakseen lautojen välit kohdalleen. Hän jatkaa sukunsa rakentajaperinteitä mallikkaasti.

Oikein hyvä terassista tulikin, ja siinä Ullan kelpaa hoidella biologista kompostointia.

Saken kanssa olemme sopineet, että loppukesästä uusimme laavun ja vanhan ulkorakennuksen katot. Teemme perinteiset lautakatot leveistä haapalaudoista, jotka myös tervaamme. Mutta tästä sitten elokuussa.

Kesän ensimmäiset vieraat Toukolassa

Kustin yo-juhlien jälkeen kesän muut tapahtumat ovat olleet pienimuotoisempia mutta ei yhtään vähemmän tärkeitä. Ensimmäiset kesävieraat olivat - nyt jo kolmannen kerran peräkkäin - Veera ja hänen ystävänsä Minni. He ovat muutenkin taivaltaneet yhtä jalkaa niin koulussa kuin urheilussakin. Molemmat aloittavat syksyllä lukion hyvässä koulussa, Haukilahden lukiossa.

Entiseen tapaan tytöt tulivat heti kesäkuun alussa Helsingistä Korpilahdelle linja-autolla, jossa HP ja Ulla olivat heitä vastassa.

Tyttöjen viiden päivän ohjelmassa tärkeintä oli rentoutuminen kouluvuoden jälkeen: lenkkeilyä, saunaa, letunpaistoa, laavulla rupattelua ym. Alkuyötkin, noin kello kolmeen saakka, he viettivät laavulla tutkaillen auringon laskua, yön ääniä kuunnellen ja jutellen niistä asioista, jotka heidän ikäisilleen tytöille ovat tärkeitä. Merkille pantavaa oli muutos viime vuodesta, kun heidän keskustelujensa aiheiksi olivat nousseet monet eettiset ja filosofiset kysymykset.

HP ja Ulla olivat ennen tyttöjen tuloa heti mökille tultuaan tehneet yllättävän havainnon, kun neljä isoa ja vähän aggressiivistakin lokkia lenteli mökkimme ympärillä. Alkuun HP luuli niiden pyydystävän pikkulintuja, jotka olivat laulusta päätelleen paenneet syvemmälle metsään. Kunnes takkatuli paljasti, mistä oli kysymys - mökin piipusta alkoi tulla sankkaa mustaa savua, joka lähti siitä, kun piippuhatun alle rakennettu pesä oli syttynyt palamaan.

Toisen lokkipariskunnan pesä löytyi mökin peltikatolta, josta HP haravoi sen pois. Pesässä olleen munan lokit olivat yrittäneet evakuoida, mutta se oli pudonnut nokasta maahan ja hajonnut. Kuoret löytyivät läheltä mökkiä. Tämän jälkeen lokit jättivät mökkimme rauhaan, ja pikkulinnut puolestaan saattoivat palata heille rakennettuihin pönttöihin, joita meillä on kaikkiaan viisi.

Seuraavan kuvan HP kävi ottamassa siinä puolen yön paikkeilla. Laavulla oli silloin jo hiljaista.

Auringon viime säteet valaisivat vielä maisemaa. Kaunista, eikös vain?

Kiitos käynnistänne, Veera ja Minni.

Yläfemmat uuden ylioppilaan kanssa

Eilen HP:n tyttärenpoika Kusti sai valkolakin Helsingin Englantilaisesta  koulusta. Myös isovanhemmilla oli kutsu hienoon juhlaan.

Juhlan alussa abiturientit marssivat koulun juhlasaliin. Kuten kuvista näet, Kustin koulu on monikulttuurinen ja silläkin tavalla avartava.

Niin kuin tapana on, valkolakit ojensi luokanvalvoja rehtorin avustamana.

 Äidille ja pikkuveljelle juhla oli hieno kokemus, niin kuin se oli myös meille muille.

Puheiden ja musiikkiesitysten jälkeen uudet ylioppilaat poistuivat salista ottamaan vastaan onnitteluja. Kusti oli todella komea uudessa puvussaan.

 .
Tässä vaiheessa syntyi blogin otsikko, kun HP ja Kusti heittivät ns. yläfemmat. Valitettavasti HP ei saanut kuvaa tervehdyksestä. Tervehdys sai muutama päivä sitten hovikelpoisuuden, kun rouva Jenni Haukio ja kuningatar Silvia jakelivat niitä marssiessaan Presidentinlinnasta kaupungintalon lounaalle.

Myös Kustin luokkatoveri ja tyttöystävä Kiara sai valkolakkinsa.

Ennen omaisten tapaamista ylioppilaat asettuivat yhteiseen kuvaan.

Seuraavassa kuvassa Kusti on tätinsä ja kumminsa Kristiinan kanssa.

Myös Kiaran perhe oli paikalla. He tulivat myöhemmin illalla myös Kustin yo-juhliin Eiraan.

Kustin kotiin Juhani Ahon tielle (vaihtoehtoisesti Armfeltin tie) saapui noin 50 vierasta kahdessa erässä: sukulaiset klo 14 ja muut ystävät klo 17. Timppa oli vetänyt taloyhtiön salkoon Suomen lipun.

Kun sää oli vaihteeksi lämmin, juhlia voitiin viettää sekä sisällä että pihapuutarhassa.

Ensimmäisten joukossa saapui Antti-vaari ja tyttärensä Kristiinan  perhe.

Susannan enolla Pentillä oli myös mukanaan kohtuullisen iso joukko.

Vuorossa Susannan kummit Ritva ja Ilkka, HP:n ja Ullan hyviä ystäviä jo nuoruudesta.

 Sitten HP:n sisar ja Susannan täti Johanna.

Kustin enon Juhan perhe tuli Nuottalahdesta ja lähti myöhemmin Porvooseen, jossa heidän ystäväperheensä esikoinen vietti yo-juhliaan.

Välillä Kusti piipahti ulkona haukkaamassa happea.

Juhlat jatkuivat HP:n perinteisellä stipendien jaolla. Kustin lisäksi niitä saivat Veera, Jaakko ja Sakke.
Veera siirtyy lukioon ja pojat peruskoulun yläasteelle. Eli seuraavat yo-juhlat ovat tiedossa kolmen ja kuuden vuoden päästä. Kusti on aina ollut nuoremmilleen tyylikäs esikuva. Hän itse on saanut opiskelupaikan yksityisestä kauppakorkeakoulusta (Helsinki School of Business), jossa kaksi vuotta opiskellaan Suomessa ja loput kaksi Englannissa. Välillä Kusti käy vielä armeijan vuonna 2018.

Timppa oli taituroinut  komean yo-päivällisen, ja saanut siinä apua muun muassa Ullalta, joka oli leiponut kolme isoa mansikkakakkua.

Senioreille oli varattu oma pöytänsä.

Päivällisen jälkeen suuri osa vieraista siirtyi puutarhaan. Seuraavassa kuvassa ylioppilaat ja heidän äitinsä.

Vielä kerran Kusti ja Kiara, paljon onnea ja menestystä. Kuten rehtorinne puheessaan totesi, te olette nyt saaneet kaikki ne eväät, jotka koulu voi antaa ja joita tarvitsette vastaisessa elämässänne. Ja kiitos Susannalle ja Timolle, kun järjestitte hienot juhlat. Me kaikki arvostimme asiaa ja nautimme syvästi.

Tohtori Virtapohja ja Paavo Nurmen patsas

Tänään julkistettiin Ostrobotnialla HP:n ystävän ja entisen kollegan Kalle Virtapohjan kirjoittama Paavo Nurmen elämäkerta. Se on laajin Nurmesta kirjoitettu kirja (363 sivua). Teoksen kustantaja on Docendo, jonka kirjoista HP on ennenkin kirjoittanut. Bottan Jääkärisali on juhlallinen paikka. Siellä historia suorastaan havisee.

Nurmea kutsuttiin aikoinaan Lentäväksi suomalaiseksi, erityisesti hänen pitkillä Amerikan-kiertueillaan. Kun juoksija ei ollut halpa, häntä oli myös tehokkaasti markkinoitava. Vielä nykyisinkin Nurmi on legenda Yhdysvalloissa.

Virtapohjan perusteellinen kirja on kolmen vuoden työn tulos suunnilleen näin: ensimmäinen vuosi arkistoissa, toinen  kirjoitettaessa ja kolmas tekstiä viimeisteltäessä.

Paikalla oli myös kansanedustaja Ilkka Kanerva, monipuolinen urheilumies. Täällä hän puhui Paavo Nurmi -säätiön puheenjohtajan ominaisuudessa.

Jos luette tämän blogin ennen YLE:n iltauutisia, katsokaa sieltä lisää aiheesta, sillä toimittaja teki pitkän haastattelun Virtapohjasta. Varmaan tulee julki YLE Urheilussa.