Veera kertoo Nizzan keväästä. Osa II

Päivä 6 - perjantai

< Päivä 8 - sunnuntai Sunnuntaina lepäsimme ja nautimme auringon lämmöstä. Kävimme kahveilla ja nautimme iltaruokaa paikallisesta viiden tähden McDonaldsista, koska omat kokkailumme olivat jättäneet meidät hieman nälkäiseksi. src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-2fpucOkbuAPvhWTUu48iy960fvGBSd-FVmBQA3KNigxS0DAmg5ykVaef1SbXhoSU2a5jjf1IixngdNAg73gjVEHsFEMQWLHoLq0dXTCw0Fnf_yp-8DewRzTFSbl0JiG9ZfIJNsl9-gBSokdLjUOS8eT5AtCPP_qKifvmFD_ZtOl_84PGoDKltaYB2g/s400/nizza%20blogi%20kuva%2018.jpg"/>

HP pyytää anteeksi, kun Veeran jutun julkaisussa on ongelmia eikä teksti näy. Mutta katselkaapa kuvia, kunnes löytyy korjausapua.

Veera kertoo Nizzan keväästä. Osa I

Jätimme koronan takia jo kolmannen kerran Nizzan kevätloman väliin. Onneksi Veeralla ja Roopella oli tilaisuus viettää sekä lomaa että opiskella etänä nuo kaksi viikkoa. Veeran luvalla HP julkaisee hänen kolmiosaisen matkaraporttinsa Rivieralta. Hänen kuvansa ovat mainioita, samoin tekstikerronta on sujuvaa. Päivä 1 - sunnuntai Saavuimme Nizzaan aikaisin aamulla ja suuntasimme lentokentältä Massenan residenssille. Matkalla kävi ikävästi, kun matkalaukkuni vetokahva hajosi, mutta onneksi siitä selvittiin. Heti ensimmäisenä menimme kahville ja croisanteille, joiden voimin lähdimme kiertelemään kaupungilla. Söimme lounasta Gaglio nimisessä ravintolassa, jonka jälkeen Roope lähti katsomaan Formulaa ja minä suuntasin kiertelemään kauppoja. Illalla söimme tapaksia kämpillä ja kävimme iltakävelyllä rannalla.

Päivä 2 - maanantai Toinen päivä lähti käyntiin croisantilla, kahvilla ja appelssiinimehulla. Nautimme aamupalaa läheisessä kahvilassa, johon jäimme tekemään myös koulutehtäviä muutamaksi tunniksi. Ensimmäisenä päivänä koulutehtäviä ei kuitenkaan malttanut jäädä tekemään kauaksi aikaa, kun oli kiire päästä tutustumaan uusiin paikkoihin.

Päivä 3 - tiistai Kolmas päivä oli lämmin, ja asteet kohosivat jopa 20 asteeseen. Auringon paistaessa keskustan kadut ja puutarha näyttivät potentiaalisen kauneutensa. Myös turkoosina kimmeltävä meri näytti niin kauniilta, että olisi melkein tehnyt mieli mennä uimaan! Teimme pitkän päiväkävelyn, kun kävelimme linnavuoren takana olevalle satama-alueelle ja appelsiinipuistolle. Illalla kävimme kävelyllä ja iltakahveilla.

Päivä 4 - keskiviikko Neljäs päivä kului koulutöiden, shoppailun ja kulinaaristen makujen parissa. Auringonlaskun aikaan lähdimme kävelylle rantakadulle ja ihastelimme auringonlaskua. Rentouttavaa oli istua rantakivikolla, kuunnella aaltojen kohinaa ja katsoa kohti auringonlaskua. Illan pimentyessä lähdimme hyväksi todettuun ravintola Gaglioon, ja söimme mitä paikallisimman annoksen; sinisimpukat ranskalaisilla.

Päivä 5 - torstai Kahvi, patonki hillolla sekä jogurtti myslin ja mansikoiden kera oli ihana aloitus viidenteen päivään. Kolmannen ja neljännen päivän tapaan myös viides päivä oli lämmin, ja ulkona pärjäsi topissa tai t-paidassa. Päätimme lähteä katsomaan linnavuorta, josta olimme nähneet hienoja kuvia myös papan blogissa jo vuodelta 2014. Vuorelta avautui upeat maisemat niin Nizzan keskustaan kuin vuoren toisella puolella olevaan satamaan.

Timppa avasi kesän grillikauden

Perjantaina illansuussa Susanna haki meidät autollaan kotiinsa Eiraan. Heidän residenssinsä puutarhassa Timppa ja Kusti lopettelivat grilliherkkujensa valmistusta. Puutarhasta siirryimme sisätiloihin, jossa tarjolla oli onnittelumaljat, sillä olimme kokoontuneet viettämään Susannan syntymäpäiviä.

Ruokasalissa nautimme juhlapäivällisen, joka Timpan tapaan oli herkullisen liha- ja makkarapitoinen. Ullan panos nautintoihin oli maukas syntymäpäiväkakku.

Päivällispöydästä siirryimme salin puolelle, ja ohjelmassa oli lahjojen jako Susannalle. Vanhemmiltaan hän sai erinäisen määrän kauneustuotteita, omalta perheeltään hienon villapaidan. Kovin oli päivänsankari tyytyväinen, ja osallisena ilonpidossa oli myös meille kaikille rakas Saara.

Tämän jälkeen pojat lähtivät perjantai-illan menoihinsa. Me muut jatkoimme vielä keskustelua parisen tuntia. Olihan mukava ilta, josta suuret kiitokset Halosen perheelle.

Loviisa, Almintalo ja Joutsamon Ulla

Ulla Joutsamo on ystävämme jo 1960-luvulta, meidän Ullan kollega, joka eläkepäivillään Maskussa on ryhtynyt taiteilijaksi. Hän on ollut mukana noin 80 yhteisnäyttelyssä, omia näyttelyitä on ollut 16. Ihan kunnioitettavia lukuja. Ullan tuorein näyttely on Loviisassa, Almin taidetalossa, jonne matkustimme mukavasti Onnibussilla. Almintalo on entisten Almin veljesten kultasepänliikkeen talo, jonka hirsirakentaneet ovat jykevät. Paikallinen opas kertoi meille talon vaiheista.

Ullan teokset olivat talon yläkerrassa, joka oli, niin kuin koko rakennus, hienosti muutettu taidetaloksi. Ullan aiheita taidemaalarina ovat olleet mm. meri ja eläimet.

Harvoin Loviisassa tulee käytyä, se on jäänyt joka suhteessa naapurinsa Porvoon varjoon. Kuitenkin Loviisa on kuningattaren kaupunki,, perustettu 1745, saanut nimensä kuningatar Loviisa Ulrikasta. Jotain majesteetillistä siinä onkin, kuten Raatihuone ja vanha lyseo. Kaupungin pääkadut ovat saaneet komeat nimensä kahdelta vapaaherralta, kenraali Gustaf Mannerheimilta ja eversti Otto von Brandensteinilta, joka 1918 oli kreivi Rüdiger von der Goltzin lähin komentaja.

Ja lopuksi: jos pidätte kiirettä, vielä ehditte, sillä Ullan näyttely puretaan ensi sunnuntaina. Kiitos Ulla hienoista taideteoksista.

Tyranni on jämähtänyt terroriin

Kun Putin puhui televisiossa pari päivää sitten, hän uhkaili paitsi länteen siirtyneitä oligarkkeja myös niitä venäläisiä, jotka eivät hyväksy hänen sotaansa. Hänen puheestaan huokui raivoisa kalman ääni. Tällaisia yksinvaltiaita on ollut historiassa ennenkin, ja heitä on tavattu kutsua tyranneiksi. Ukrainan sodassa Putin on joutunut vaihtamaan taktiikkansa, kun hyökkäys on pysähtynyt. Painopiste on terrorissa, joka surutta tuhoaa lastenkoteja, sairaaloita, teattereita ja asuintaloja. Putinin tavoitteena on osoittaa Kiovan hallitukselle, ettei tällä ole voimaa estää terroria ja että hän, Putin, on sitoutunut jatkamaan silmitöntä väkivaltaa niin kauan kuin siihen on tarve. Terrorin ytimen määritteli lyhyesti ja nasevasti legendaarinen sodankäynnin teoreetikko, kiinalainen Sun Tzu teoksessaan Sodankäynnin taito jo 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua neljällä sanalla: Tapa yksi, pelota tuhansia.