Juhannuskuvia Korpilahden Toukolasta

Toukolan juhannus alkoi, kun Kusti tuli vaarinsa Antti Halosen kanssa aattoaamuna heti yhdeksän jälkeen. Tällä kolmikolla laitoimme juhannuskoivut paikoilleen. Juhan perhe saapui puolenpäivän jälkeen.

Ilma oli kuin morsian koko viikonlopun ajan. Myös hauskaa meillä oli kun juomat, ruoat ja sauna maistuivat. Tarjolla oli mm. lettukakkua lounaaksi ja loimulohta päivälliseksi.

Erityisen hauskaa oli heimon nuorimmilla. Entiseen tapaan Veera ja Jaakko viihtyivät hyvin Amerikan-serkkunsa Kustin seurassa.

Juhannuspäivänä, kun Juhan perhe ja Antti olivat jo lähteneet, tarjoilu oli arkisempaa - Kustin toivomuksesta isoja lihapullia. Niitä Kusti söi syntymäpäivänsä (19.6.) kunniaksi yhdeksän.

Villisikaa Voiton baarissa Putkilahdessa

Kesäasuntomme kesäkauppa on Korpilahden Putkilahdessa toimiva Virran Puoti, jossa olemme asioineet kohta 25 vuotta. Puoti sai viime syksynä uuden kauppiaspariskunnan ja sen myötä myös uuden toiminnon - terassiravintolan nimeltä Voiton baari. Voitto tulee Voitto Salmelasta, joka on edesmennyt putkilahtinen taidemaalari.

Voiton baarissa on teemailtoja joka lauantai; karaokea, tanssia, jazzia ja villisikatarjoilua, josta huolehtii läheinen Simolan villisikafarmi. Viime lauantaina oli vuorossa grillattua villisikaa ja heinäkuussa on luvassa rosvopaistia.

Olimme grilli-illassa Lehtolan Marjan ja Vullin Matin kanssa. Villisika oli priimaa, rimpsut oli ensin keitetty farmilla ja sitten ne grillattiin paikan päällä. Mureaa ja maukasta. Tsekkiolut sopi mainiosti kyytipojaksi. Terassiravintola oli väkeä täynnä, ja kun aurinkokin paistoi, tunnelma oli iloinen.

Ulla tarjoili viikonloppuna vieraillemme savusiikasalaattia, heimopäällikkö grillasi lampaanfilettä ja vihanneksia. Kelpo aterioita nekin.

Monella tapaa antoisa kevät au pairina

Kustin ja Heimopäällikön lento Suomeen sujui hienosti. KLM:n kone laskeutui 30.5. minuutilleen aikataulussa klo 13.50 Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Hollantilaisesta KLM:stä on tullut kolmen viime vuoden aikana suosikkiyhtiöni Amerikan-lennoilla, joita olen tehnyt kaikkiaan seitsemän. KLM on yleensä halvin, koneet erinomaisia, palvelu moitteetonta eikä ruokakaan ole huonoa. Amsterdamia vaihtokenttänä olenkin jo ehtinyt kehua.

Vastaanotto Helsinki-Vantaalla oli hieno: Timpan sisko Krisse lapsineen oli paikalla, samoin Vaari (Timpan ja Krissen isä) sekä Oki. Heiltä saimme kyydin eteenpäin: Kusti Kauniaisiin ja minä Jyväskylän Pendoliinoon. Kotona olin vähän ennen iltaseitsemää. Kaikkiaan olin ollut matkanteossa runsaan vuorokauden, noin kahden tunnin unilla. Kunnon jetlag on edelleen päällä.

Kun ilmeisesti teen lopputilityksen au pairin keväästäni toiselle foroomille, en tässä kirjoita sen enemmälti. Totean vain, että antoisaa oli: sain olla lastenlasteni ja heidän vanhempiensa kanssa monenlaisessa mukana, tutustua lisää amerikkalaiseen elämäntapaan, nauttia lämmöstä (loppukeväästä), kuntoillakin kohtuullisesti, ja myös kirjalliset työni edistyivät. Kiitos vaan kaikesta Halosen perheelle.

Jos samantapaista tai muuta tarvetta heimon piirissä ilmenee, Heimopäällikkö katsoo mieluisaksi velvollisuudekseen olla kykyjensä ja voimiensa mukaan avuksi - aina kun pyydetään.

Kiitokset myös blogin lukijoille. Kävijöitä tammikuun lopusta kesäkuun alkuun oli paljon - 35 juttua käytiin lukemassa 1294 kertaa eli joka jutulla oli keskimäärin 37 kävijää. Heitä oli kolmesta eri maasta: Suomesta 11 kaupungista, Yhdysvalloista viidestä ja Kanadasta yhdestä kaupungista. Aika hyvin, vai mitä. Suosituimmat juttuni olivat: Fabulous Friday, Pyjama Day, Heimopäällikön Big Six ja Eat That Frog. Em. tiedot hankki minulle Google Analytics -ohjelma. Sitä se ei kerro, keitä nämä vierailijat olivat, eli anonymiteettiä on kunnioitettu. Tiedän varmuudella vain ne kävijät, jotka lähettivät kommentteja, erityiskiitos Teille. Kun Joensuustakin käytiin blogista, saatan veikata vanhaa hyvää opiskelutoveriani.

Kesäksi päiväkirja hiljenee joskaan ei täysin vaikene. Eli käykääpä kanavalla aina silloin tällöin.

Kustin synttärit - lähtö Suomeen

Kusti täyttää 9 vuotta juhannuksen tietämissä, jolloin pidämme pienet perhejuhlat Korpilahden mökillä. Täällä Dunwoodissa Susanna järjesti Kustin suomalaisille ystäville synttärit viime lauantaina uudessa keilahallissa. Paikalla oli 12 lasta sekä heidän vanhempansa, niinkuin täällä on tapana.

Käytössä oli kolme keilarataa, joilla lapset innokkaasti kilpailivat runsaan tunnin. Sen jälkeen oli tarjolla pizzaa ja coca-colaa, luonnollisesti, sekä täytekakkua. Muutakin hauskaa ohjelmaa oli. Kaikki olivat tyytyväisiä, eikä vähiten Kusti, joka sai paljon lahjoja. Kevään hittituote näyttää olevan amerikkalainen jalkapallo (se soikea), joita Kusti sai kolme kappaletta. Yhden niistä hän tuo mukanaan Suomeen.

Matkamme kotimaahan Kustin kanssa alkaa tänään klo 17.05 ja Vantaalla olemme huomenna keskiviikkona klo 13.50, jos aikataulut pitävät kutinsa. Koneen vaihto on Amsterdamissa, joka on ns. helppo kenttä, vaikka iso onkin.

Susanna, Timo ja Sakke tulevat Suomeen heti juhannuksen jälkeen. Koko perhe, ilman au pairia, palaa takaisin Dunwoodiin heinäkuun lopulla.

Kusti antaa mallia - Always Smiling

Perjantai oli näin au pairin näkökulmasta merkittävä. Kusti sai hyvän todistuksen ja siirrettiin neljännelle luokalle. Päättöpäivänä koulussa jaettiin myös ylimääräisiä sertifikaatteja. Kusti palkittiin oman luokkansa tunnustuksella:

This certificate goes to
Kusti Halonen
for being voted
Always Smiling
by your third grade classmates
Miss Jones´Class 2006-2007

Aika hyvä tunnustus luokkatovereilta maassa, jossa hymy, kohteliaisuus ja valoisa olemus ovat korkealla tasolla. Siis jo toinen diplomi Kustille, edellinenhän tuli huhtikuussa, kun opettajat valitsivat hänet Student of the Month´ksi, kuten olen jo kertonut.



Koulun päättymisen kunniaksi asuinyhteisömme järjesti jäätelökutsut kaikille koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Minä olin ainoa Grandpapa kutsuissa, mutta jäätelöä riitti minullekin.

Sakke (vähän alle 3 v.) ei saanut Primrose Schoolista todistusta, mutta hänen opettajansa sanoivat, että Sakke puhuu englantia ihan yhtä hyvin kuin ikäisensä amerikkalaiset. Itse saimme todeta tämän, kun haimme hänet koulusta. Lähtiessä hän moikkasi kavereitaan sanomalla: "Bye Guys" eli suomeksi jotakin siihen tapaan kuin "Morjens vaan jätkät".

Torstai-iltana olimme sitten Happy Sumossa illallisella, kun 23.5. emme päässeet. Aina yhtä maukasta. Ravintolan erikoisuutena ovat asiakaspaikat grillien ääressä, jossa voi läheltä nähdä taidokkaiden kokkien akrobaattitemppuja kananmunilla, paistinlastoilla ym.





Pientä jobinpostia, varsinkin Aroloille. Suomen käyntini aikana suosikkipubimme Smokey Bones on sulkenut ovensa, ja kaikesta päätellen lopullisesti. En tiennytkään, että kolmen asiakkaan poissaololla olisi niin ratkaiseva vaikutus. Fabulous Friday -istunnot on sen tähden siirretty Duke of Wellingtoniin. Kaikesta huolimatta: Always Smiling.

Edelliseen viitaten suosittelen luettavaksi Katri Mannisen ja Sanna Stellan kirjan "Luksusmuija saa mitä haluaa" (WSOY 2006, 134 s.). (Luksusmuijan vastakohta on myrtsimimmi). Sussu oli saanut teoksen Jonnulta viime syksynä. Se kertoo, miten tärkeä on valoisa mieli ja miten sen voi saavuttaa. Sopii luettavaksi myös miehille.

Heimopäällikön Big Six

Heimopäällikkö täytti tänään 66 vuotta. Ei hassumpaa näillä aamuilla. Sussu ja Kusti herättelivät ja lauloivat komeasti joskin vähän varovasti Happy Birthdayn. Sitten jatkoimme brunssilla, jossa sampanjana oli Nicolas Feuillatte. Paita (Tommy Hilfiger) ja kasvovoide (Lumene, jota muuten saa Atlantasta) olivat mieluisia lahjoja.

Illalliselle meidän piti mennä mielipaikkaamme, japanilaisravintola Happy Sumoon, mutta Sakken kurkkukipu esti käynnin. Sen sijaan laitoin Okin uunipastan Välimeren tapaan. Herkullista tuli kuten Oki Jarven Kurmeessa 10.5. lupaili. Käykääpä ottamassa resepti.

Ulla ja Oki soittelivat Suomesta ja onnittelivat. Timppa teki saman Grand Canjonista, missä hän on kaveriensa kanssa viiden päivän pyöräretkellä.

Eat That Frog

Yhdysvallat on monessa mielessä tehokas maa. Potkua löytyy bisneksessä, tieteessä, kouluissa, urheilussa ja monessa muussa. Amerikkalaisilla on sanonta: Eat That Frog eli Syö se sammakko. Tämä tarkoittaa sitä, että tehokkuuteen kuuluu listata päivän tehtävät ja tarttua heti aamulla niistä kaikkein hankalimpaan. Kun sammakko on syöty, muut työt sujuvat sitten leikiten. Pahinta on, jos sammakon syöntiä lykkää päivästä toiseen. Muistathan saksalaisen sanonnan: Morgen, morgen, nur nicht heute...

Itse olen noudattanut samantyyppistä toimintamallia, kuitenkin sillä erolla, että aloitan päiväni jollakin helpolla tehtävällä, saan onnistumisen tunteen ja hyvän mielen, ja sen jälkeen tartun sammakkoon. Kyse on urheilijakielellä ikään kuin verryttelystä ennen kilpailua.

Jos työn alla on jokin pitempi muutaman kuukauden mittainen projekti, tämänkin työn eteneminen kannattaa suunnitella ja merkitä etukäteen kalenteriin mahdollisimman tarkkaan. Luonnollisesti työkalenteria täytyy viikottain täsmentää ja lisätä päivänkohtaiset tehtävät. Mutta Eat That Frog toimii silloinkin.