Pari mukavaa tapaamista viikon varrelta

Perjantaina 21. elokuuta olimme Varjolan tilalla Laukaassa, jossa vietettiin Alkio-opiston pitkäaikaisen emännän Anneli Airaksisen eläkejuhlia. Mukaan oli kutsuttu henkilökunnan lisäksi joitakin entisia kollegoja Annelin toivomuslistan mukaan.

Annelille pidettiin monia puheita, joihin hän vastasi, kuten kuvassa hallituksen puheenjohtajalle Erkki Laatikaiselle.

Illallispöytä oli erinomainen. Ja lopuksi oli mukavat latotanssit, tosin vanhan navetan ylisillä. Seuraavan yön vietimme Alkio-opiston kurssikeskuksessa Korpilahdella (nykyisin Jyväskylää).

+++

Keskiviikkona 26.8. olimme Kansallisoopperassa, jossa esitettiin W. A. Mozartin Cosi Fan Tutte, vähän veijarimainen ooppera siitä, lankeavatko kaikki naiset vai eivät. Tarina ei ollut kovin ihmeellinen - eihän se oopperoissa yleensä ole - mutta musiikki helmeili ja laulajat olivat hyviä.

Seurana meillä oli Johannan nuorin poika Jussi ja hänen elämänkumppaninsa Sanna. Saimme kutsun, kun Johannalla ja Heikillä oli esteitä. Seuraavan oopperan - Karita Mattila ja Tosca -katsommekin sitten New Yorkissa syyskuun loppupuolella. Mutta se onkin jo eri juttu.

Sweet Saturday alkaa jälleen...

... ja tällä kertaa uudessa miljöössä ja uuteen aikaan. Eli paikkana on legendaarinen Kappeli
Esplanadilla ja aika klo 16. Ensimmäiden tapaaminen on lauantaina 29. elokuuta, ja siis kello neljä ip.


Kappelihan on sillä tavalla hyvä, että aurinkoisella ilmalla voimme istua terassilla, katsella ihmisiä Esplanadilla ja kuunnella musiikkia, jota siellä on tarjolla. Jos keli ei terassia salli, siirrymme Kappelin pianobaariin tai vaihtoehtoisesti brittibaariin. Ja jos ihan hövelejä itsellemme olemme, miksemme ottaisi paikkoja Kappelin hienosta ravintolasta, jossa sellaiset nimet kuin Eino Leino, Juhani Aho, Jean Sibelius ym. aikoinaan viettivät aikaansa, yleensä hyvinkin pitkään.


Tunnettu urbaani legendahan on, että kun Sibelius poistui Kappelin kantapöydästä ja teki viikon matkan Tukholmaan ja palasi kiiruusti Kappeliin, niin Leino sanoi: "Ai, veli piipahti vessassa."

Toukolan ensimmäinen luontokoulu

Toukolan ensimmäisen luontokoulu kesti kuusi päivää, 11.-16.elokuuta 2009. Oppilaina olivat Kusti (11) ja Veera (8).Ensimmäinen tehtävä tulomatkalla Helsingistä oli tutustua Heinolan torin tuoretuotteisiin ja niiden alkuperään. Toukolassa nautittiin sitten ensimmäinen luontoaiheinen välipala, eli Hienolan torilta ostettuja maukkaita herneitä.

Luontokoulun kirjasto sijaitsi Vauvalassa.

Yksi Luontokoulun oppitunteja oli vihdanteko. Vihta on syytä tehdä rauduskoivun oksista. Rauduskoivun tuntee siitä, että puun runko on tumma, toisin kuin sitä yleisemmän hieskoivun, jonka runko on valkoinen.

Kasvien keruu oli yksi Luontokoulun pääteeemoja. Niiden kiinnittäminen herbarioon jäi syksyyn, kunnes kasvit ovat prässissä riittävästi kuivuneet.

Kusti ja Veera näkivät monia kiinnostavia eläimiä, kuten teeren ja neljän kurjen ryhmän Veijon pellolla. Ehkä vaikuttavin oli iso etana, joka silminnähden ihastui tutkija Kustiin.

Kustin ja Veeran sieniretket olivat päivittäisiä. Kuvassa on kokoelmaa retkien tuloksista. Kerran saimme nauttia maittavaa kanttarellikastiketta uusien perunoiden kera.

Myös mansikan istutus oli ohjelmassa. Saa nähdä, miten taimet ensi kesänä jaksavat, sen verran kivikkoista on Toukolan maasto.

Monen vuoden jälkeen Toukola sai myös linnunpöntöt. Kuvassa Kustin ja Veeran nimikkopöntöt. Vähän kauempana ovat Jaakon ja Sakken päntöt.

Mato-onginta oli myös ohjelmassa. Kusti sai lyhyessä ajassa kuusi ahventa ja Veera kaksi. Särkiä ei laskettu, mutta niitä tuli kolme.

Ahvenet luonnollisesti savustettiin, ja niistä tuli herkullinen lounas.


Puusouvi oli yhden iltapäivän ohjelmassa. Aika lailla saimme lämpöä ensi vuoden varalle.

Luontokoulun viimeinen iso ponnistus oli kolme tuntia kestänyt Vaarunvuoren luontopolun kierros, epäilemättä Suomen hienoimmissa maisemissa.

Puolimatkassa oli mahdollisuus paistaa makkaraa.

Retken aikana teimme monia havaintoja luonnosta ja sen eläimistä.

Välillä isot kaatuneet puut vähän haittasivat retkeilyä.

Luontokoulu päättyi todistusten jakoon Toukolan tuvassa.

Kusti ja Veera pitivät koko koulun ajan myös päiväkirjaa siitä, mitä olivat nähneet ja kokeneet.

Toukolan uusi rantaterassi

Heinä-elokuun vaihteessa rakensimme Toukolaan uuden rantaterassin, pinta-alaltaan 24 neliötä. Entinen terassi oli 18 vuotta vanha jo sen verran pehmennyt, että uusi oli tarpeen.

Heimopäällikkö sai apua Juhalta (vanhan terassin purku ja uuden terassin "juoksujen" (lattialankut) asennus, sekä Timpalta (kansilaudoitus ja kaiteiden asennus). Kaiteet olivat kestäneet ajan hammasta hyvin, joten ne kierrätettiin uuteen terassiin.

Apujoukkoihin kuuluivat ensi vaiheessa myös Veera ja Jaakko.

Sekä toisessa vaiheessa Kusti ja Sakke.

Kun terassi oli valmis, sitä juhlittiin asianmukaisesti kuohujuomalla.

Vanhat vuonna 1981 ostetut kalusteet siirrettiin nyt rantaan yläterassilta, kun sinne saimme Halosten Atlantaan jokunen vuosi sitten hankkimat kalusteet (ks. kuvia juhannusjutusta).

Kulttuurimatka II: Läntinen Uusimaa

Viime viikonloppuna olimme Päätoimittajien yhdistyksen senioriklubin kesäretkellä läntisellä Uudellamaalla. Lauantain teemana oli tutustuminen Porkkalan miehityksen (toki virallinen termi on Porkkalan vuokraus) historiaan. Näimme mm. puna-armeijan tekemiä bunkkereita, Igor-museon, punasotilaiden hautamuistomerkin sekä Sjundbyn linnan, jossa oli punajoukkojen esikunta. Hurjia juttuja myös kuulimme.

Sjundbyn linna on hieno nähtävyys. Se on rakennettu 1500-luvun puolivälissä ja on ollut siitä saakka ollut myös asuttuna - välillä siis venäläisten käytössä - sellaisenaan vanhin suomalainen rakennus. Kuuluisia sotapäällikköjä kasvattaneet Hornin ja Tottin suvut ovat hallinneet linnaa, sekä viimeksi Adlercreutz-suku 1700-luvulta alkaen.

Sunnuntain teemana oli tutustuminen Länsi-Uudenmaan ruukkeihin. Ruukithan olivat 1700-luvulla perustettuja rauta-, kupari- tai lasitehtaita, mutta edellytyksenä ruukki-nimen saamiselle oli, että niissä oli myös isot pellot ja metsät (olivat siis omavaraisia) sekä riittävä määrä asuntoja ja muita palveluita. Ruukinpatruunan asumus oli yleensä linna tai kartano.

Tutustuimme Mustion, Fagervikin ja Fiskarsin ruukkeihin. Yläkuvassa Mustion Linna, jossa myös yövyimme ja söimme hienon illallisen Linnankrouvissa. Mustion Linna on puurakenteinen ja sellaisena poikkeuksellinen. Kuten kuvasta näet, sen pintaa parhaillaan ehostetaan. Mustiossa oli myös ensimmäisenä Suomessa kaksinkertaiset lasi-ikkunat. Myös patruuna Hjalmar Linder omisti Suomen ensimmäisen auton vuonna 1904, oli muuten Renault-tehtaan tuotantoa. Linder osti sen käytettynä Belgiasta, ja kun kukaan Suomessa ei osannut ajaa autoa, osti samalla myös belgialaisen kuljettajan. Auton vauhti oli huimat 25 km/t.

Fiskarsin ruukkikylä on joenvarteen rakennettu tyylikäs ja kodikas kokonaisuus toreineen, liikkeineen, ravintoloineen ja museoineen. Fiskarsin linna on komein kaikista. Rakentaminen aloitettiin 1800-luvun alussa arkkitehti Bassin johdolla, mutta kun tulos ei tyydyttänyt patruunaa, hänet vaihdettiin Engeliin. Että semmoista omanarvontuntoa.

Fiskarsin ruukkikylä on muuten sellainen, että sinne kannattaa mennä viettämään kaunista kesäpäivää. Matka Helsingistä ei ole kuin noin 50 km.

Kirkkonummen Eestinkylässä piipahdimme viehättävässä Maatilapuodissa.

Kulttuurimatka I: Kajaani

Toissa viikonloppun vietimme Karhu-koplan (opiskeluajan kavereitani) kesäkokouksessa Kajaanin Lontassa Nuasjärven rannalla. Isäntänä ja emäntänä olivat Simo ja Pirkko Soininen. Heidän kesäpaikkansa on perintötila, rakennettu joskus 1920-luvulla. Valitettavasti hirsitalon komea torni jää kuvassa puíden varjoon. Soiniset ovat jo vuosikausia entisöineet residenssiään, joka on niin arvokas, että se on Museoviraston suojeluksessa.

Tavaksemme on tullut lähestyä tapaamisissa paikallista kulttuuria. Simo, joka on aktiivinen jäsen paikallisessa Elias Lönnrot -seurassa, vei meidät ensin taloon, jossa Lönnrot oli asunut, hoitanut piirilääkärin virkaansa ja kerännyt Kalevalaa.

Toisena kohteena oli Eino Leinon lapsuuden koti, nykyisin hienosti varustettu perinnetalo, jonka emännän kanssa Simo näytti tulevan kovin hyvin toimeen. Pitävät kuulemma Kajaanin Eino Leino -seuraa kahdestaan pystyssä, ainakin melkein kaksin.

Pientä häikkää edelleen

Edellisessä jutussani 7. heinäkuuta kerroin, että linjat olivat kesämökillä sen verran tukossa, etten saanut 3.7. kirjoittamaani juttuani kuvitettua. Lupasin tehdä kuvituksen 16-17.7. Helsingissä. Niin teinkin, mutta juttu päivittyi aikaisempaan luontipäiväänsä: eli "Monenlaisia vieraita Toukolassa" on luettavissa, kunhan kelaat blogia hieman taaksepäin.