Jatketaan Belgessä vielä kuukausi

Viime lauantain tapaaminen (klo 16-18) belgialaisravintola Belgessä onnistui hyvin: meitä oli paikalla seitsemän iloista siskoa ja veikkoa. Jatkakaamme siis Belgessä vielä kuukausi, niin sinä aikana Kappelin rementti valmistuu.

Sweet Saturday käynnistyy Belgessä

Syksy on jo hyvässä alussa ja mökkikausi päättymässä. Käynnistäkäämme siis jo muutaman vuoden ikään ehtinyt lauantaiseuramme Sweet Saturday. Kun kantapaikkamme Kappeli on vielä kuukauden verran remontissa, ehdotan paikaksi belgialaisravintola Belgeä, josta monilla meistä on maukkaita kokemuksia. Siellä ovat juuri alkaneet simpukkaviikot.
Aika on entinen eli lauantaina (24.9.) klo 16. Kokoonnutaan Belgen kakkoskerroksen baarissa, osoitteessa Kluuvikatu 5.

Sotimisen eväät loppuivat alkuunsa 1941

Käväisin Mikkelissa Suomen Sotahistoriallisen Seuran Jatkosotaseminaarissa, jossa aiheena oli kesän ja syksyn 1941 hyökkäysvaihe. Tarjolla oli neljä erittäin hyvää esitelmää, ja myös keskustelut olivat kiinnostavia.

Professori Karl-Erik Michelsen, joka on akateemikko Päiviö Tommilan assistentteja kuten Heimopäällikkökin, esitelmöi Suomen sotataloudesta. Hän osoitti, että Suomen resurssit, vaikka olivat olennaisesti vahvemmat kuin talvisodassa, kestivät vain muutaman viikon sodan, joten luottamuksen Saksan voittoon täytyi olla vahva. Sotapropagandakin kuulutti samaan aikaan, miten elonkorjuuksi sotilaat pääsevät rauhan töihin ja sota on ohi.

Toisin kävi, ja sota jatkui. Jo parin kuukauden taistelujen jälkeen Suomelta loppuivat syksyllä 1941 kaikki sotimisen eväät - aseet ja ammukset ja myös ruoka alkoi olla kortilla.

Saksasta saatu aseapu ja elintarvikkeet pitivät suomalaiset hengissä vuosina 1942-1944, ja lopulta Saksan ammattimainen tuki (ennen muuta ilmavoimat mutta myös uudet panssarintorjunta-aseet) kesän 1944 raskaissa torjuntaisteluissa pelastivat suomalaiset totaaliselta katastrofilta.

Niiden, jotka vannovat itsenäisen puolustuksen nimiin - ja heitä on paljon - kannattaisi muistaa tämä.

Ystävien tapaaminen

Kesämökkikauteen kuuluvat olennaisesti hyvien ystävien tapaamiset. Toukolassa vieraili monia pitkäaikaisia ystäviämme. Tulivat alueelta, jonka kärkiä ovat Turku, Kokkola ja Kuopio. Ystävät muistivat myös taannoisen syntymäpäivän, josta tällä palstalla on ennenkin ollut puhetta.

Sinikka puhui ystävyydestä niin kauniisti, että me miehet suorastaan liikutuimme. Kiitos kaikille vieraillemme.

Toscanan auringon alla III/III

Yksi Toscanan vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä on Il Paradiso di Frassina, pieni viinitila, jossa rypäleiden makua parannetaan Mozartin sinfoniolla, jotka tasokkaat kaiuttimet välittävät viinitarhaan. Kyseessä on myös yliopistotason tutkimus, sillä sekä Firenzen että Pisan yliopistot ovat liittäneet kokeilun ohjelmaansa. Lopulliset tulokset valmistuvat 2014, mutta jo ennakkotiedot kertovat, että Mozartin musiikilla on suotuisa vaikutus rypäleiden ja viinin laatuun.

Kun maistelimme tilan viinejä, emme käyneet kiistämään musiikin suotuisaa vaikutusta. Muutaman pullon ostimme myös mukaamme, ja taisi jokunen kestää ihan Suomeen saakka.

Toinen retkikohteemme oli iki-ihana Sienan kulttuurikaupunki, joka on yli tuhat vuotta vanha. Tunnetun legendan mukaan veljekset Romulus ja Remus, jotka olivat antiikin Rooman perustajia ja jotka saivat äidinmaitonsa suden utareista, elivät ensi vuotensa Sienan seudulla.

Sienan katedraali on Italin vanhin, sen rakentaminen aloitettiin 1226. Todella komea kokonaisuus ja Italian kolmanneksi suurin.

Vaikuttava nähtävyys on myös kaupungintalo, vanha sekin, sillä talo valmistui 1289-1305.

Osa ryhmästämme, Haloset ja Nuottaniemen Perkot, jatkoi lomaansa muutaman päivän ajan tutustumisella Rooman nähtävyyksiin. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Matkan karonkka pidettiin elokuussa Nuottaniemessa, Juhan ja Satun patiolla. Tarjolla oli italialaishenkisiä herkkuja kuten Toscanan viinejä, grappaa, Parman kinkkua ja ripsejä, joita myös Toscanassa oli tarjolla.

Hieno syntymäpäivälahja kaikin puolin, lämpimät kiitokset siitä. Ja parasta oli, että olimme kaikki mukana.

Lapset eivät ryhmäkuvaan ennättäneet, sillä he pelasivat koko illan futista - kuinkas muuten. Toki pikaisesti piipahtivat aterialla.

Toscanan auringon alla II/III

Liikunta oli Toscanan-matkallamme keskeisessä roolissa. Lapset pelasivat jalkapalloa linnan pihalla aina kun oli vapaata aikaa. Linnan kellarissa oli halli, jossa oli mahdollista pelata pingistä.

Kilpailuhenkeä saimme enemmänkin mukaan, kun pelasimme lähellä olevalla käsipallokentällä futisottelun Haloset vastaan Perkot (Susanna toki pelasi Halosten joukkueessa).

Ottelu oli kaksiosainen, se pelattiin kahtena peräkkäisenä päivänä yli 30 asteen helteessä. Oli sovittu, että lapset hyökkäävät ja vanhemmat puolustavat ja ovat maalivahteina.

Kahden ottelun koetus oli tiukka, pelit päättyivät yhteislukemiin 4-4. Seurasi rankkarikisa, johon kumpikin joukkue asetti kaksi nuorinta pelaajaansa, ja jokainen ampui kaksi rankkaria. Sakke oli ainoa, joka onnistui, joten Haloset voittivat ottelusarjan 5-4.

Kun kuumaa oli, juomatauot olivat pakolliset.

Toscana-sarjan viimeisessä jutussa kerron retkistä, jotka teimme lähellä oleviin nähtävyyksiin.

Toscanan auringon alla I/III

HP sai heimoltaan syntymäpäivälahjaksi viikon matkan heinäkuiseen Toscanaan, jonne me kaikki (yhteensä 10) matkustimme. Tukikohtamme oli Castello di Grotta, satoja vuosia vanha linna noin kahden tunnin ajon päässä Rooman lentokentältä ja lähellä Siennan kaupunkia. Isäntämme väitti, että kuvassa näkyvä linnan vanhempi osa olisi jopa tuhat vuotta vanha.

Meillä oli käytössä linnan nuorempi osa, jolla oli ikää vaatimattomat neljä sataa vuotta. Alakuvassa näkyvä 400-vuotias oli tyylikkäästi rakennettu turistien käyttöön, mutta vanhan linnan tunnelma oli hyvin säilynyt. Viisi makuuhuonetta, moderni keittiö, ruokasali, iso juhlasali takkoineen, kolme kylpyhuonetta, seurustelutiloja, yhteensä jotain 500 neliötä. Kun viikon vuokran jakaa kymmenellä, ei ollut kalliskaan, edullinen pikemminkin.

Kun ohjelmamme oli vapaan sorttinen, usein tapasimme takkahuoneessa.

Aamiaiselle ja päivälliselle kokoonnuimme ruokasaliin. Ulla valmisti aamiaisen, Juha ja Timo taas päivällisen. Sen verran oli maukasta, ettei tullut mieleen vierailla paikallisissa ravintoloissa, mitä nyt pari kertaa pizzalla - Italiassa kun oltiin.

Ulkoilman lämpötila oli päivällä päälle kolmenkymmenen, joten kahvit oli mukava juoda varjossa puun alla.

Castello di Grottan puutarha oli komea ja hyvin hoidettu. Tässä yksi kuvakulma.

Matkakronikan jatko-osat ilmestyvät lähipäivinä. Pysykää kanavalla.