Graniittilinnasta Kolmeen Kruunuun

Lähdemme lauantaina kahden viikon lomalle, joten tämä päiväkirja vaikenee joksikin aikaa.

Laitan sen tähden jo nyt Sweet Saturdayn Klassikkokerhon seuraavan tapaamisen: se on lauantaina 13. huhtikuuta klo 16, ja paikkana on Kolme Kruunua Liisankadulla Kruununhaassa. Siellä on tarjolla monia perinteisiä annoksia kuten Läskisoosi, Paistetut silakat ja muusi sekä Pyttipannu. Muitakin annoksia toki on.

Viime kokoontuminen Graniittilinnassa oli onnistunut. Hovimestari oli komeasti vastassa ja hänen johdollaan meille oli katettu hieno pöytä keskelle ravintolasalia. Myös ruoka oli maittavaa - söimme erilaisia blinejä ja Vorschmackia. Ravintola osasi valmistaa aperitiiviksi myös perinteisen Kuulalaakerin, jota ei enää ihan joka paikasta saa.

Ilmoittautumiset Kolmeen Kruunun 9.4. mennessä osoitteella touko.perko.ky@elisanet.fi tai 0509190500. Tervetuloa!

Pirunpellon konstaapeli Kansallisen lavalla

Suositussa Pirunpelto-sarjassa tv:ssä oma suosikkini oli maalaispoliisi, konstaapeli Härmälä, jonka karisman kantava voima on persoonallinen ääni. Heimopäälliköllä oli lauantaina tilaisuus nähdä Härmälä eli näyttelijä Raimo Grönberg Kansallisteatterin näytelmässä, jossa Grönberg esitti perheensä Patriarkkaa. Muita upeita näyttelijöitä olivat Juha Muje, Kristiina Halttu, Kirsti Wallasvaara, Juha Varis, Kaija Pakarinen, Pirjo Määttä ja Antti Luusuanniemi.

Näytelmä oli yhdistelmä näkemystä, analyysia, itsestäänselvyyksiä ja hervotonta huumoria nykypäivän ihmisistä ja nimenomaan perheen vanhempien ja aikuisten lasten välisistä suhteista. Koskettava, upeasti näytelty ja hienosti lavastettu tarina, josta jokainen katsoja löysi paljon itsestään. Alakuvassa Grönberg, Muje sekä komean tukkansa takana Halttu.

Kansalliseen menin, kun alumniyhdistykseni SYKLI oli järjestänyt turkulaisille jäsenilleen teatterimatkan. SYKLI on Turun yliopistossa historiaa opiskelleiden varsin aktiivinen yhdistys. 

 

Kruununhaan ja Kampin jäänsärkijät

Tässä taannoin Johanna haastoi veljentyttärensä Susannan ja miehensä Heikin talven suosikkiurheiluunsa, uintiin avannossa, jota Johannan seura pitää yllä Katajanokan rannassa.

Johanna on harrastanut avantouintia säännöllisesti jo monet vuodet, keskimäärin noin 2-3 kertaa viikossa.Se näkyi iloisesta ilmeestä. Aurinkolasit lienee laskettava lieväksi keikaroinniksi.

Muiden ilmeet olivat vähän jäykistyneitä, ikään kuin kylmän kangistamia. Johanna haastoi avantoon myös veljensä, mutta Heimopäällikkö jänisti, jopa niin paljon, että blogijutun valokuvatkin on otettu Johannan kännykällä.

 

Vanhaa, uutta ja jazzahtavaa Savoyssa

Olemme asuneet Helsingissä jo jokusen vuoden, mutta maineikas Savoy-teatteri kuten sen hieno ravintolakin ovat jääneet käymättä. Eilen korjasimme asian kun Savoyssa esiintyi sukulaismies Jukka Perko, joka on saksofonin ja klarinetin taitaja ja suomalaisen jazzin suuria nimiä. Häntä säesti puhallinorkesteri UMO, Uuden musiikin orkesteri. Toinen solisti oli Yona (Johanna Louhivuori), eturivin nuoria laulajia.

Tanssii kanssa ajan -konsertissa haluttiin tarkoituksella, kuten Jukka kertoi, törmäyttää vanhoja ja uusia Suomi-iskelmiä jazziin. Saimme kuulla sellaisia klassikkoja kuin Satumaa, Lapin Tango, Kangastusta, Hiljainen Kylätie sekä Akselin ja Elinan häävalssi,joka on Heimopäällikön suosikkeja kevyen musiikin sarjassa.

Hieno oli esitys ja väkeä tupa täynnä. Osa katsojista jäi myös Savoy-ravintolaan illalliselle, mutta me jätimme sen näin ensikertalaisina väliin.

Jukan soittamaa klassista musiikkia voit videoina kuunnella ja katsella Googlesta esim. hakusanalla: jukka perko satumaa.

 

Mezzosopraano laulaa Julius Caesarin

 

Tallinnassa on aina mukava piipahtaa, kun satamaan pääsee nykyisin spåralla, kun laivamatka kestää parisen tuntia eivätkä matka, hotelli ja palvelut ole hinnan kiroissa. Nähtävää ja komeaa kuultavaa on tarjolla, niin kuin viime lauantaina Händelin ooppera Julius Caesarista vuodelta 1724. Händel (1685-1759) sävelsi yhteensä 46 oopperaa ja Julius Caesar on aina ollut niistä suosituin.

Sen verran vähän tiesimme opperataiteesta, että yllätyimme, kun Caesarin roolin lauloi nainen. Kotona hankin Julius Caesarin taustatiedot. Kantaesityksessä 1724 Caesarin roolin lauloi Händelin suosikkilaulaja, alttokastraatti Senesino, joka kantaesitti monet tärkeät Händelin roolit. Tuohon aikaan kirkasääniset kastraatit olivat muutenkin hyvin suosittuja.

Myöhemmin kun  kastraatioita ei enää musiikkipiireissä niinkään tehty, kastraatit on korvattu virtuoosimaisilla naislaulajilla, joilla on mieheksi riittävän uskottava olemus ja jotka hallitsevat vaikeat lauluosat ja pääsevät lähelle barokin laulutaiteen ihannetta.

Estonia-teatterissä Caesarin rooli lauloi Teele Joks ja hyvin lauloikin kuten kaikki muutkin oopperan avainhenkilöt, Cleopatra (Helen Lokuta), Cornelia, Ptolemaios ja Achilla. Erikoista oli sekin, että Cornelian roolin laulanut Juuli Lill oli tukevasti raskaana, synnyttää lähiviikkoina.

Kuvassa on Teele Joks ja Helen Lokuta manipuloitu yhdeksi. Molemmat ovat mezzosopraanoja, ehkäpä Helen oli heistä parempi. Kuvassa vasemmalla näet lipun, jossa on kirjainyhdistelmä SPQR, joka tarkoittaa Senatus populusque romanus eli Rooman senaati ja kansa. Tällä lipulla imperiumi merkkasi valtansa rajat. Nykyisin kirjaimet on luettavissa Rooman kaupungin vaakunassa.

Asterixin kaverilla Obelixilla oli kirjaimista oma tulkintansa: Sono pazzi questi romani eli Hulluja nuo roomalaiset.

Töölön Elitestä Kallion Graniittilinnaan

Sweet Saturdayn Klassikkoryhmän kohteena oli 9. helmikuuta ravintola Elite, jonka klassikot olivat erinomaisia: kuuden hengen ryhmämme testasi Vorschmackia, Tauno Palon kermaista sipulipihviä ja grillattua maksaa. Tauno Palon ja Matti Pellonpään kantapöytää emme huomanneet varata. Jatkoille menimme Pub Henryyn, joka toimii entisen linja-autoaseman tiloissa.

Kierros jatkuu 2. maaliskuuta klo 15.30 (huomaa muuttunut kelloaika), jolloin matkaamme Kallion Säästöpankinrantaan. Ravintola on perinteinen ja komea Graniittilinna, jonka listalta löytyy monia tämän paikan klassikkoja. Jatkopaikkakin on ihan vieressä, legendaarinen Juttutupa.

Pöytävarausta varten tarvitsen ilmoittautumiset etukäteen, viimeistään 28. helmikuuta. (050 9091500, tai touko.perko.ky@elisanet.fi) Tervetuloa.

Heimopäällikön isä olisi nyt satavuotias

Lauantaina 16. helmikuuta Heimopäällikön isä (1913-1992) olisi täyttänyt sata vuotta. Vietimme kotonamme pienen muisteluhetken, ja kaivoin kotiarkistostani kuvan, joka on otettu 1974 appivanhempieni kesämökillä Karunassa, joka nykyisin on osa Sauvon kuntaa. Isä oli tuolloin 61-vuotias, anoppini 52-vuotias ja tyttäreni 4-vuotias. Menossa näyttää olleen letunsyönti kalliolla, lähellä silloista ulkogrillia. Kun alkuperäisen kuvan värit ovat neljässä vuosikymmenessä haalistuneet, ei kopiostaan tullut kovin hyvää. Mutta kuvan viesti on toki säilynyt. (Muistathan klikata kuvaa suuremmaksi.)

Tapana oli, että isäni toi autollaan lapseni - omat lapsenlastensa - Turusta Karunaan meren rannalle kesää viettämään heti kesäkuun alussa. Taustalla näkyy isäni vihreä pikku-Fiat, jonka hän oli vastikään hankkinut ja luopunut Saabistaan. Fiat 600 oli tuohon aikaan kätevä city-auto, vaikka tuota nimitysta ei vielä tunnettukaan. Fiatin takaa näkyy appeni Toyota Crown. Hänen nelilapsiselle perheelleen iso autoa oli tarpeen. Vasta lasten lähdettyä kotoa appivanhemmatkin vaihtoivat pienempään.