Herkkusuiden matkassa Savon sydämessä

Kesän automatkan teimme Savon sydämeen, ensin Varkauden seudulle, sitten Savon pääkaupunkiin Kuopioon ja lopuksi entiseen Karttulaan, joka jokunen vuosi sitten fuusioitui Kuopioon. Lähellä Varkautta tapasimme kuopiolaiset ystävämme Merjan ja Heikin, jotka olivat äskettäin ostaneet komean hirsilinnan, jota he onnellisina esittelivät. Illan pääruokana oli loimutettua lohta erilaisine lisukkeineen. Seuraavan päivän lounas oli yllättävä mutta yhtä herkullinen sekin: isoja lettuja, joiden täytteenä oli sieniä ja jotain muuta.

Olohuoneen isosta ikkunasta avautuva järvimaisema oli kuin alttaritaulu.Maalaustaiteemme klassikotkaan eivät ole pystyneet parempaan.

Seuraavat pari päivää olimme Kuopiossa, ihailimme sen vilkasta laivaliikennettä satamassa. Illallisen söimme hotellimme lähellä olevassa Musta Lammas -ravintolassa. Se ei päällisin puolin koreile, mutta ravintolan salit ovat sitäkin kiehtovammat, ne kun on rakennettu entisen Ranin Oy:n olutpanimon varastoihin upeaksi holvistoksi. Söimme menu-listalta Kuhaa Kallaveden tapaan, ja sitä voimme vahvasti suositella kaikille blogin lukijoille. Alku- ja jälkiruokaa ei välttämättä tarvitse tilata, sillä parikin tarjoilijaa toi koko ajan erilaisia pikku lisukkeita ja herkkupaloja.

Ja kuten huomaat, ravintolaan ulkoseinään on kiinnitetty Chaine des Rotisseurs -kilpi laadun takeeksi. Paistinkääntäjien kansainvälinen järjestö on vuodesta 1248 myöntänyt laatukriteeriensä perusteella ravintoloille mainitun kilven, joka on merkittävä tunnustus aterioiden ja palvelun laadusta. Eikä vanhoilla meriiteillä voi pitkään brassailla, sillä kilpiravintolat tarkistetaan vuosittain.

 

Karttulassa Ritva ja Ilkka olivat järjestäneet hienot rapuillalliset. Ravut oli hankittu jostakin naapurikylästä. Rapujen jälkeen tarjolla oli maukas paahtopaisti.

 

Seuraavan päivän lounaaksi Ritva paistoi maittavat muikut - voissa tietenkin. Korpilahden mökille vietäväksi ostimme, kuten Savossa on tapanamme, ison ahvenkukon, josta riitti evästä pariksikin päiväksi.

Parhaat kiitokset Merjalle ja Heikille sekä Ritvalle ja Ilkalle. Ensi kesänä on meidän vuoromme vastata yhteisistä herkutteluista.

Toisen polven maratoonari

Eilen juostiin kaksi merkittävää matatonia. Moskovan MM-kisoissa ottivat yhteen maailman parhaat, Helsinki City Marathonilla taas vähän hitaammat, vaikka juoksun voittajan, kenialaisen aika oli niinkin hyvä kuin 2.22. Mukana Helsingissä oli noin viisi tuhatta juoksijaa, Moskovassa heitä oli jonkin verran vähemmän.

Susanna, vanha Korpilahden pitäjänmestari maastojuoksussa, jatkoi heimomme kestävyysurheiluperinteitä juoksemalla ensimmäisen täysimittaisen maratoninsa. Ennestään hänellä oli takana yksi puolikas.

Heimopäällikön ottama kuva on matkan puolivälistä Kaivopuistosta, ja kuten näet, juoksu taittui iloisissa merkeissä. Ja hyvin meni loppuun saakka. Myös maraton voi olla hauskaa. Itselläni se taisi 1970-luvun lopulla, muinaisessa nuoruudessani noin 35 vuotta sitten, olla vähän liian ryppyotsaista. Mutta hauskaa se oli silloinkin.

Jääkäri ja kylmän sodan Pohjola-aktivisti

Torstaina julkistettiin lankoveljeni Pentin uusin kirja eversti Walter Hornista. Pentti kutsuu Hornia "ensimmäiseksi jääkäriksi" sillä perusteella, että tämä oli jo 1914 Tukholmassa käynyt neuvotteluja Saksan kanssa suomalaisten sotilaskoulutuksesta.

Juhlallisessa tilaisuudessa oli mukana myös Walter Hornin jälkeläisiä, kuten hänen poikansa, ministeri Tankmar Horn.

Ostrabotnian Jääkärisali oli sopiva paikka julkistaa "ensimmäisen jääkärin" elämäkerta, koska siellä pidettiin aikanaan jääkäriliikkeen perustava kokous.

Tutkijan ja kirjailijan mieluisia tehtäviä on signeerata teostaan kiinnostuneille.

Horn-elämäkerran kustantaja on jyväskyläläinen Docendo Oy, joka on itsenäistynyt WSOY:n tietokirjaosastosta. Alkavan syksyn ohjelmassa sillä on 30 tietokirjaa, joista kahdeksan käsittelee sotahistoriaa. HP:n hyllystä löytyy Docendon aikaisempia teoksia kaksi. Molemmat ovat valokuvauksen oppaita.

Lastenlastemme esikoisen konfirmaatio

Kustin konfirmaatio oli Temppelinaukion hienossa kirkossa eilen sunnuntaina. 15-vuotias Kusti on nyt siis kristillisen seurakuntansa täysivaltainen jäsen. Konfirmaatiota edelsi viikon mittainen rippileiri Keski-Suomessa, Padasjoella. Leiri oli Kusti sanojen mukaan loistava, ja naispappi puolestaan onnitteli nuorten vanhempia siitä, että näillä oli mahtavat, ihanat lapset.

Juha ja Krisse siunasivat Kustin kirkon jäseniksi osana konfirmaatiota.

Juhlallisen konfirmaation jälkeen tunnelma oli vapautunut ja vanhemmat luonnollisesti hyvin ylpeitä esikoisestaan.

Kirkosta siirryimme Kustin kotiin Lapinlahdenkadulle. Osa käveli ja osa tuli autoillaan. Kaikkiaan meitä oli paikalla runsaat kaksikymmentä.

Rauhallinen ja tyylikäs Kusti on aina ollut serkkujensa suuri ihanne.

Heimopäälliköllä oli ilo pitää Kustille puhe, jossa kerrattiin yhteisiä muistoja 15 vuoden ajalta. Me molemmat olemme muun muassa "Madeiran miehiä".

 

Susanna ja Timo olivat valmistaneet hienon konfirmaatiopäivällisen, joka lapsille oli katettu keittiöön. Kusti aterioi serkkujensa seurassa.

Päivällisen jälkeen oli vapaata seurustelua parin kolmen tunnin ajan.

 

 

Kusti, kiitos että saimme olla mukana, ja onnea vielä kerran.

Puutarhajuhlien ensikertalainen

Heimomme puutarhajuhlat pidettiin perinteitä kunnioittaen Satun ja Juhan patiolla. Mukana oli nyt ensi kertaa Halosten Saara, vappuna  syntynyt mäyräkoira, jonka kennelnimi on Zaara.

Saara näyttää kuvissa pieneltä, mutta kasvaa, kunhan klikkaat kuvat suuremmiksi.

Luonnollisesti Saara oli kaikkien suosikki ja illan kuvatuin kohde. Oli niin edeltäjänsä Olgan oloinen. Olga, joka valitettavasti menehtyi liian nuorena vuonna 2002, oli Susannan koira. Saara taas on Kustin nimikkolemmikki.

Syvimmin Saaraan kiintyi Veera, jolla jo on oma marsu nimeltä Muro. Toscanassa häntä odottaa kissa nimeltä Michelangelo eli kotoisemmin Mikke (ks. blogi 16.11.2012)

 

Nuottaniemen pation uutuus oli kaunis vesipatsas.

Entiseen tapaan Juha oli illan kokki.

Alkupalana oli lihalla ja vihanneksilla täytetty kaalinlehti.

Ja pääruoka oli grillattua lohta ja nuudeleita. Parhaat kiitokset iltapäivän emännälle ja isännälle.

Narinkhatorilla kuvasin myös komean patsaan. Nimeä en tiedä. Pienen tekstin mukaan patsas on yksityistä omaisuutta ja esillä ilmeisesti kesän ajan. Käykäähän katsomassa.

Kummipojan komeat kesähäät

Heimopäällikön kummipoika Otto ja hänen valittunsa Eve vihittiin lauantaina HSS Boathousessa Helsingin Liuskasaaressa. Vieraita oli lähes sata, ilmat hellivät ja ruotsinkielisen pursiseuran keittiö (Kämpin) pani parastaan. Juomiakin oli sopivasti, ynnä puheita, tanssia ja muuta hauskaa.
Oton bestman oli pikkubroidi Jussi (oikealla).

Even isä saatteli morsiamen vihkitoimitukseen.

 

Kun Eve ja Otto olivat saaneet toisensa, Oton äiti Johanna puolestaan sai halauksen miehensä sisarelta Inkeriltä.

Heimollemme oli varattu oma pöytä, joten ilta sujui lupsakkaasti tutussa seurassa.

Hääparin pöydässä olivat Even ja Oton vanhemmat, bestman ja kaaso sekä Jussin Alice.

Hääkakku oli komea, viisikerroksinen...

... eikä häävalssissakaan ollut moittimista. Tämän jälkeen hääväki viihtyi tanssilattialla vielä useita tunteja. Pikkutunneilla nuoremmat vieraat lähtivät jatkoille Stadin yöelämään. Sitä ei HP enää ollut kuvaamassa.

 

Vielä kerran onnea Evelle ja Otolle.

Juhannuksen rosvopaisti Toukolan tapaan

Kuten edellisessä jutussani lupasin, Toukolan rosvopaisti kypsyi Juhannusaattona. Edellisessä jutussa oli myös kuva siitä, miten laavun tulisijaa oli vahvistettu. Juhannuksen aatonaattona valmistui päältä avoin kiviuuni paistia varten (50x100x50 cm).

Heimopäällikkö aloitti uunin lämmityksen aamulla klo 10. Polttoaineena olivat Pekan tuomat koivuklapit, joista ei ollut pulaa (vrt. edellinen juttu).

Lämmitys kesti neljä tuntia. Näin uunin kivet kuumenivat ja pohjalle syntyi tuhti kerros hiiliä.

Tässä vaiheessa hiilet lapioitiin pois (kottikärryihin) ja rosvopaisti (2,5 kiloa lampaanlihaa ja yksi kilo kassleria) laitettiin uunin pohjalle neljään osaan pakattuna: Lihan päälle käärittiin ensin märkää leivinpaperia, sitten kaksi kerrosta alumiinipaperia ja loipuksi runsas kerros märkää sanomalehtipaperia. Nyyttien  ympärille laitettiin vielä rautalankaan, jotta ne pysyivät koossa ja jotta ne voitiin nostaa pois kuumasta pätsistään. Nyyttien päälle lapioitiin ensin tiivis kerros hiekkaa, jotta hauteen päälle tarvittava nuotio ei olisi sytyttänyt paisteja. Hiekan päälle oli ensin kaadettu kottikärryistä kuumat hiilet.

Perinteiseen tapaan juhannusvieraamme tulivat Espoon Nuottaniemestä, siis Juhan perhe. Juha toi komean lampaanpaistin ja kassler oli ostettu Joutsasta Paistit kypsyivät uunissa toiset neljä tuntia. Viimeisen tunnin ajaksi uunin päälle laitettiin foliopaperiin käärityt perunat ja sipulit.

 

Kun paistit olivat kypsyneet neljä tuntia, uuni oli valmis avattavaksi: hiilet ja santa lapioitiin pois.

Nyytit nostettiin uunin pohjalta. Pienen maalaustelan varsi osoittautui tässä vaiheessa käyteväksi.

Jännitys siitä, tuliko paistista sopivan kypsää ja mureaa, huipentui, kun nyytit laskettiin ruokapöytämme apupöydälle iltakuuden jälkeen.

Kaikki meni ns. nappiin. Höyryävä ja murea iha oli juuri sellaista kuin pitikin. Juhannuspöytämme ei koreillut lajikkeiden monilukuisuudella. Sen sijaan rosvopaistin makua ei voi liikaa kehua. Lihan määrä olisi riittänyt paljon isommallekin joukolle, joten sillä herkuteltiin Juhannuksen jälkeen niin Toukolassa kuin Nuottaniemessäkin.

Kerroin rosvopaistin valmistuksesta kaiken oleellisen, koska arvelen, että moni on sen valmistusta miettinyt mutta toteuttaminen on jäänyt. Heimopäällikkö, itsekin ensikertalaisena, suosittelee voimakkaasti. Tämän jutun ohjeiden mukaan et voi epäonnistua. Vaivaa sen eteen on kyllä nähtävä. Heimopäällikkö tekee kuluvan kesän aikana vielä toisenkin rosvopaistin. Vieraita voisi silloin olla enemmänkin.