Ulla 70 vuotta, osa II/II: Kiehtova Kappeli

Ullan ja meidän muidenkin juhlat jatkuivat sitten klo 18 iki-ihanassa Kappelissa, kulttuuriravintolassa, jossa Tuusulanjärven taiteilijatkin pitivät tapanaan nauttia miljööstä ja toistensa seurasta joskus sata vuotta sitten.Kappeli oli, kuten aina, kauneimmillaan iltavalistuksessa. Meille oli katettu keskelle salia pitkä 20-hengen illallispöytä.

Ateneum-pakettiin liittyi Kappelin Taide-menu; kermaista sorsakeittoa, paistettua siikaa ja nieriää, Kappelinleivos, jonka resepti on noin sadan vuoden takaa, sekä kahvi avec.

Runsaan kuvakerronnan aloitan päivänsankarista ja hänen varjossaan myhäilevästä Heimopäälliköstä. Viihdyimme illallispöydän ääressa peräti kuusi tuntia, aina valomerkkiin asti.

Pöytäkokoonpanot vaihtuivat illallisen jälkeen moneen kertaan kun iloiset vieraat halusivat seurustella toinen toistensa kanssa. Vaikka Kusti oli taiteillut hienot pöytäkortit jokaiselle, alkuperäinen istumajärjestys ei sitonut kuin illallisen ajan, jota toki nautimme kolmisen tuntia.

Kun HP ei huomannut kuvata Kustin kortteja paikan päällä, laitettakoon tässä pari esimerkkiä kotona kuvatuista. Kusti oli nähnyt paljon vaivaa, ja jokainen vieras sai itselleen sopivat viestit.

Päivänsankarille pidettiin useita puheita, ja halauksiakin tuli kosolti.

Karismaattiset ja hyväkäytöksiset lastenlapset söivät tietysti aikuisten illallisen ja iloitsivat puoleenyöhön saakka. Kappelissa kun on mahdollista liikkua ravintolasalista myös Cafen puolelle.

Ullan lapset ja heidän puolisonsa nauttivat toistensa ja myös muiden seurasta.

Äidin ja pojan katseet ovat yleensä erityisen lämpimät.

Ulla 70 vuotta, osa I/II: Järven Lumo

Perjantaina 10. tammikuuta heimomme kantaäiti vietti merkkipäiväänsä, jonka ohjelman hän oli itse suunnitellut, poislukien brunssi, jonka Heimopäällikkö tarjosi Jääkärinkadulla klo 9.Itse juhla alkoi Ateneumissa klo 16.

Aloitimme Ateneumin Cafessa, jonne Ulla oli kutsunut heimonsa lisäksi lähimmät sukulaiset ja ystävät. Halauksia ja iloista mieltä oli liikkeellä alusta alkaen.

Laitan taas paljonlaisesti kuvia, ne puhukoot puolestaan. Teksti jää vähemmälle. Muistathan, että kun klikkaat, kuvat kasvavat.

Cafessa ei vielä puheita pidetty, toki laulettiin "Paljon onnea vaan" ja nautittiin kuohuviinit.

Lapsilla on aina iso ja tärkeä rooli heimomme juhlissa.

 

Cafesta siirryimme Ateneumin toisen kerroksen Auditorioon kuuntelemaan Ullan tilaamaa esittelyä taidetalon tämänhetkisestä päänäyttelystä.

Näyttely, Järven Lumo, kertoo Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä, jonka muodostivat sellaiset suuruudet kuin Sibelius, Järnefelt, Halonen, Erkko, Aho ja Soldan-Brofelt.

Näyttelyn tunnuskuvassa on taiteilijoiden postilaatikot. Tämä sai Jaakon (9) kysymään Ateneumin amanuenssilta, missä päin Tuusulanjärveä nämä modernit postilaatikot silloin sata vuotta sitten oikein olivat. Terävä kysymys.

Saimme hyvän opastuksen Järven Lumo -näyttelyyn. Ja kuten huomaat, Ullan vieraat olivat innolla mukana. Esittelyn piti kestää puoli tuntia, mutta motivoitunut ryhmämme aiheutti sen, että amanuessi puhuikin tunnin, ja vastaili myös kysymyksiimme.

Laitan loppuun pari kuvaa esittelyn heijastuskuvista kun itse näyttelyssä ei saanut kuvata. Ensimmäinen kuva on Pekka Halosen maalaus rantasaunastaan ja tekeillä olevasta hirsilinnasta.

Tämän maalauksen kohdetta et hevin arvaa. Kyseessä on nobelistimme F.E. Sillanpaa nuoruutensa voimissa ja 1700-luvun kustavilaiseen asuun pukeutuneena. Taulun maalasi Eero Järnefelt.

 Miten Ullan juhlat sitten jatkuivat, siitä kerron lähipäivinä. Pysykää kanavalla.

 

Treffit Aleksanteri II:n patsaalla ja Kappelissa

Viime lauantaina heimomme kokoontui keisari Aleksanteri II:n patsaalla (Walter Runeberg 1894). Olimme paikalla sataprosenttisesti.

Tutustuimme Tuomaan Markkinoiden tarjontaan, jossa oli runsaasti jouluun sopivia käsitöitä ja monenmoisia herkkuja.

Isossa teltassa nautimme glögit.

Lopuksi lapset ja lapsenmielinen ajoivat hevosella Senaatintorin ympäri muun liikenteen seassa.

Tuomaan Markkinoilta menimme Fazerin kahvilaan (per.1861) brunssille.

Fazerilta osa joukosta siirtyi Kappeliin, jossa paikalla oli Sweet Saturdayn kantajoukko. Olimme, kuten kuvasta näet, iloisella tuulella ja halasimme toisillemme hyvät joulut, moneen kartaan.

Heimopäällikkö nautti kummipoikansa Oton kanssa Bloody Maryn. Juomasta on meille tullut traditio, josta sovimme Even ja Oton häissä viime kesänä. Alkunsa tapa sai jo syksyllä 2009, kun vietimme Johannan 60-vuotissynntäreitä New Yorkissa.

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille.

 

Tosi hauskat akateemiset juhlat

Joulukuun 4. ja 6. päivänä oli ilo viettää kahtakin akateemista juhlaa. Ensin Susannan käly Kristiina eli Krisse (kuvassa vasemmalla) väitteli tohtoriksi Aalto-yliopistossa Otaniemen kampuksella. Hänen aiheensa oli työterveydenhuolto osana yritysten riskinhallintastrategiaa. Väitös sujui kaikin tavoin mallikkaasti. Vastaväittäjä (oikealla) oli tullut vanhasta tutusta Jyväskylän yliopistosta.

 

 

Krissen kotijoukot olivat komeat - aviomies ja viisi lasta. Lapsista useimmat olivat syntyneet väitöskirjaprosessin aikana.

 

 

Sopivasti  itsenäisyyspäivän iltana oli karonkka, jonka Krisse ja Susanna järjestivät lähiomaisilleen ja ystävilleen. Paikkana oli komea jugendhuvila Kauniaisissa. Vieraita oli noin 80.

Laitan oheen runsaasti kuvia muistoksi todella hauskasta illasta. Vaikka saimme aterioida pöydissä, minkäänlaista pönötyksen tuntua ei ollut. Pikemminkin riemu nousi kattoon jo ensimmäisen tunnin aikana. Jatkoillekin mentiin puolen yön jälkeen, nuoremmat jopa kahteenkin eri paikkaan ja juhlivat aamuun asti.

Seuraavassa kuvassa tohtorit lausuvat ystävänsä tervetulleiksi. Susannan juhlamieltä ei lainkaan haitannut se, että hän väitteli yli kaksi vuotta sitten, mutta silloin karonkka jäi pitämättä. Tästä väitöksestä, joka toteutui Skypen välityksellä, olen toukokuussa 2011 kertonut, samoin tohtoripromootiosta Atlantassa saman vuoden joulukuussa.

 

 

Kahdessa seuraavassa kuvassa ovat Susannen serkut kihlattuineen ja vaimoineen, veli Juha sekä tädin puoliso Heikki.

 

Kun paisti oli syöty, Heimopäällikön tehtävänä oli hauskuttaa juhlan järjestäneitä tohtoreita ja vieraita. Samalla oli tilaisuus onnitella Juhaa, jonka yritys vietti äskettäin 20-vuotispäiväänsä. Erinomainen saavutus näinä aikoina. 

 

 

Susanna ja kälynsä Satu

 

Siru on lapsuuden ystävä Turusta, jo leikkikoulusta.

 

Kaukaisimmat vieraat tulivat Münchenistä, Anna-Kaisa ja Jorma, joihin Susannan perhe ja myös me ay pairit tutustuimme Atlantassa noin kymmenen vuotta sitten.

 

Virpi on Susannan vanhoja ystäviä.

 

Parhaimmillaaan vauhti oli sen verran kovaa, että kamera ei ihan pysynyt mukana, mutta kertokoon tarkoituksellinen epätarkkuus liikkumisen ilosta.

 

 

Susannan ainoa täti Johanna on aina osannut iloita erilaisissa juhlissa.