Laukon vanha herra ja uusi rouva

Laukon kartano Hämeessä on Suomen vanhimpia ja kuuluisimpia aateliskartanoita, jota maineikas Kurki-suku hallitsi vuosisatoja 1400-luvulta vuoteen 1817. Tunnettuja haltijoita olivat Turun linnanherra Klaus Kurki ja Turun piispa Arvid Kurki sekä 1600-luvulla elänyt ja Eurooppaa sekä opiskellen että sotaretkillä kiertänyt Gabriel Kurki. Viimeksi mainitusta kartanon nykyinen rouva ja omistaja Liisa Lagerstam on kirjoittanut loistavan elämäkerran, joka ilmestyi ensin englanniksi kulttuurihistorian väitöskirjana Turussa 2007 ja sitten 2016 hienona suomennoksena otsikolla Laukon herra - Gabriel Kurki 1630-1712. Teoksen kustansi Laukon kartano, joka on kustantanut muutaman muunkin teoksen. Tätä Laukon herraa lukee kuin parasta kaunokirjallisuutta. Olimme Laukossa toukokuun alussa Eevan lukijamatkalla. Kohteet olivat kiinnostavia, niistä muista kerron myöhemmin, oppaat erinomaisia, ruokailut maittavia ja bussi hieno. Eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa sen iänikuisen lentämisen takia. Huipputason oppaamme Laukossa oli tohtori Liisa Lagerstam, joka kaiken muun lisäksi oli mitä miellyttävin nuori nainen. Mikä hienointa, Laukko lahjoitti meille yhden kirjan kullekin ja muut oli ostettavissa sopuhintaan. Kartanossa näimme myös kauniita pukuja ja hienoja tauluja, joita linnan rouva meille esitteli. Kartanon nykyiset rakennukset ovat noin vuodelta 1930. Vanhat rakennukset joutuivat punaisten polttamiksi 1918. Kapinalliset kostivat Laukon silloiselle omistajasuvulle Standertskjöldeille, joka oli oppinut käytöstapansa Venäjällä eikä arvostanut torppareitaan. Laukon nykyisen päärakennuksen rakennutti tehtailija Rafael Haarla, joka suosi kartanon puistossa mm. Jussi Mäntysen patsaita. Muuta kulttuuria edustivat Elias Lönnroth, joka toimi kotiopettajana Laukossa ja sai valmiiksi niin Kalevalan kuin Elinan surmarunon Kantelettareseen. Monia muitakin kiintoisia asioita kuulimme:eräs italialainen kotiopettaja sai myöhemmin kirjallisuuden nobel-palkinnon, miten 3-4 Yhdysvalloista tuotua peuraa saivat aikaan ison peurakantamme (noin 300 000), ja miten Liisa Lagerstamin isä Juhani rakensi Laukosta menestyvän ravitallin. Nyt Liisa yhdessä miehensä Jounin kanssa kehittävät vanhasta kartanostaan monipuolista ja sivistynyttä lomakohdetta. HP suosittelee Laukkoa kaikille ystävilleen. Kannattaa ehdottomasti käydä. Se on sopivan lähellä, 40 kilometriä Tampereelta etelään.

Onnistuneen kouluvuoden sadonkorjuu

Ulla ja HP kutsuivat heimonsa nuorimmaiset suosikkiravintolaansa Virgin Oiliin. Keskustelussa vaihdoimme päättyneen kouluvuoden kuulumiset ja nautimme maittavan päivällisen. Kohokohta oli tälläkin kertaan HP:n stipendienjako, minkä jälkeen asetuimme yhteiskuvaan. Pari päivää myöhemmin tapasimme Kauniaisissa, jossa juhlimme Timpan siskon Kristiinan esikoinen Juliuksen valkolakkia. Myös isä Klaus oli ylpeä pojastaan. Perheen toiseksi vanhin poika Henrik oli vastikään palannut vaihto-oppilaskaudestaan Yhdysvalloista. Nyt hän hoiti suvereenisti juhlien ruokatarjoilun, grillasi lihat, vihannekset ja perunat. Lihaa oli ainakin kolmea eri sorttia. Henrikille on helppo ennustaa mestarikokin uraa, jos sattuisi sille tielle lähtemään. Olihan siellä muitakin tuttuja, kuten Vaari, Kusti, Sakke, Susanna ja Klausin sisar Laura. Yo-juhlien vieraat oli sillä tavalla porrastettu, että ensin juhlivat sukulaiset, joihin meidätkin oli laskettu, ja noin parin tunnin päästä tulivat sitten muut: Juliuksen koulu- ja urheilutoverit ja hänen vanhempiensa perhetutut. Siinä vaiheessa me teimme tilaa, joten siitä ei sen enempää.

Koukussa kuntosaliin

Jääkärinkadulla parin talon päässä meiltä on mukava kuntosali, jossa Ulla aloitti harjoittelun viime syyskuussa. Ohjelman rakensi Personal Trainer, mistä Ulla on hyvin ylpeä. Kun HP huomasi selvät positiiviset muutokset vaimonsa liikkumisessa, hän liittyi tammikuussa mukaan, rupesi noudattamaan vaimonsa ohjelmaa ja jätti sauvakävelyn sikseen. Käymme salilla 2-3 kertaa viikossa ja harjoittelemme noin 45 minuuttia kerrallaan. HP on keskittynyt erityisesti lihasvoiman kartuttamiseen. Kuten huomaatte, modernissa kuntosalissa on laitteita vaikka muille jakaa. Sali on ihan erilainen kuin se sali, jossa HP viimeksi 1980-luvulla harjoitteli. Korpilahden kuntosalissa ei juuri muuta ollut kuin kuntopyörä, levypainot ja jokunen käsipaino. Se oli toki ilmainen, mutta ei nykyinenkään sali kallis ole, kun käyttää eläkeläisen korttia, jolla pääsee sisään klo 15 asti. Saunat ja suihkut kuuluvat tietysti hintaan. Ja mikä parasta, sali on vain parin minuutin kävelyn päässä. Sillä on vahva merkitys siihen, että jaksaa lähteä liikkeelle. Saliharjoittelu on myös sosiaalisesti mukavaa; kaikki tervehtivät toisiaan eikä kukaan seuraa, paljonko rautaa sinulla on laitteissasi. Lisäksi laitteet ovat turvallisia ja suorastaan mukavia käyttää. Kun muutaman päivän päästä siirrymme kesälaitumille, pidämme kuntosalissa neljän kuukauden tauon. Tarkoitus on korvata saliharjoittelu monipuolisella mökkiliikunnalla. Hyvää kesää kaikille, ja muistakaahan harrastaa liikuntaa ja pitää huolta lihasvoimasta.

Andrea Bocellin upea konsertti

Viime perjantaina olimme Hartwall-areenalla konsertissa, jossa esiintyi maailmankuulu italialainen Andrea Bocelli(60). Hän on oopperatenori, jonka ohjelmistoon kuuluu oopperamusiikin lisäksi myös kevyempää musiikkia. Iso areena oli loppuunmyyty: mekin olimme saaneet liput joululahjaksi Susannalta ja Timolta, joten ne oli ostettu jo puoli vuotta sitten. HP arvelee, että paikalla oli noin 15 000 katsojaa. Kuvat on otettu ennen kuin areena ehti täyttyä. Glaukoomaa syntymästään asti sairastanut Bocelli sokeutui 12-vuotiaana jalkapallon iskeydyttyä hänen päähänsä. Ennen laulajanuraansa Bocelli ehti opiskella juridiikan tohtoriksi Pisan yliopistossa. Paitsi laulusta saimme nauttia myös komeasta lavastuksesta. Hienosti soitti myös Lohjan kaupunginorkesteri, ja harjoiteltu oli riittävästi. Bocellin ohella lauloivat myös hänen poikansa Matteo sekä kaksi naissopraanoa. Ennen konsertin alkua ehdimme istuskella areenan lämpiössä. Ulla nautti kuohuviinit niin kuin tilaisuuden henkeen sopikin. HP oli astetta rahvaanomaisempi ja herkutteli nakkimukin antimista. Halosille isot kiitokset hienosta joululahjasta.

Uusi parvekegrilli otettiin käyttöön

Tiistaina olimme iltapäiväkylässä Penan residenssissä. Isäntämme grillasi meille herkullista hirvimakkaraa ja parsaa. Sähkögrilli oli Muurikan tuotantoa, ja siitä hyvä, että se kuumensi ruuan yläpuolelta hohkaen. Näin makkaroista tirissyt rasva ei kärynnyt eikä siten häirinnyt naapureiden rauhaa. Ulla oli jälkiruoaksi paistanut makoisan omenapiirakan. HP on ennenkin kehunut Penan parveketta (ks. blogi 9.4.2019). Mutta toistettakoon: leppoisa on siellä istuskella iltauringossa isojen puiden katveessa ja jutella mm. sotahistoriasta. Kiitos Pena.

Mannerheimin voitonparaatista 101 vuotta

Sisällissota tai Vapaussota - kumminpäin tahansa - päättyi virallisesti 16. toukokuuta 1918, kun kenraali Mannerheim marssitti talonpoikaisarmeijansa Helsinkiin pitkin Heikinkatua, joka myöhemmin ristittiin Mannerheimintieksi. Paraati oli upea näytös, se löi laudalta kenraali von der Goltzin kuukautta aikaisemmin toteuttaman paraatin, joka juhlisti voittoa pääkaupungin punaisista. Mannerheim halusi muistuttaa Helsingin asukkaille, että sodan ratkaisi Mannerheim eikä suinkaan von der Goltz. Miten siinä oikein kävi, se selviää HP:n kirjasta Haastaja Saksasta (Docendo 2018). Mannerheimin paraatin vuosipäivää ei enää talvisodan jälkeen ole isommin juhlittu, kun on haluttu korostaa valkoisen ja punaisen Suomen raja-aidan hämärtymistä. Pieniä paikallisia muistamisia vieläkin on. Yhden vuosittaisen kokoontumisen järjestää Ikämiessuojeluskunnan Säätiö, jonka taustavoimat kokoontuvat Klaus Kurjen Rake-saliin juhlalounaalle. Sinne HP:kin oli tällä kertaa saanut kutsun sen vuoksi, että piti samana päivänä esitelmän von der Goltzista ja Mannerheimista seminaarissa, jonka Suomen Sotahistoriallinen Seura järjesti yhdessä em. säätiön kanssa. Seminaarin muut esitelmöitsijät olivat professori Laura Kolbe sekä dosentit Aapo Roselius ja Kari Selen. Mukava oli tavata kuulijoiden joukossa myös vanhoja tuttuja: Seppo Heikonen ja Antti Rantanen ovat Ullan ja Penan koulukavereita Paimion yhteiskoulusta 1960-luvulta. Myös Larjomaan Ilkka oli paikalla, hän otti muutaman kuvan silloin kun HP oli puhumassa. Kiitos Ilkka!

Ullan brunssit Jääkärinkadulla

Ulla kutsui Äitienpäivänä lastensa perheet brunssille, jonka pääsisältö oli Ullanlinnan lohisalaatti ja parsapiirakka. Jälkiruoaksi hän tarjoili marja- ja marenkikakkua. Joukkomme jäi vähän vajaaksi, kun Timppa oli pitkällä työmatkalla Filippiineillä, Veera luki vuoden viimeisiin kokeisiinsa ja töissä oli Kustikin. Kuten tapana on, kaikki kolme äitiämme asettautuivat yhteiseen kuvaan juhlapäivän ja onnistuneen brunssin merkeissä. Kun muut olivat jo lähteneet, Kusti vapautui töistään ja saapui onnittelemaan Mammaansa. Samalla iloitsimme siitä, että Kusti oli saanut opiskelupaikan Haaga-Helian ammattikorkeakoulun englanninkieliselle Global Business -linjalle. Kolmivuotisen tutkinnon jälkeen lukuja on mahdollista jatkaa esim. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tai ulkomailla. Onnittelut opiskelupaikasta.