Tuhansien saarten maa

Ensimmäiset kotiin kutsutut vieraat vuonna 2021 olivat Susanna ja Timo, kun HP tarvitsi hieman apua uuden tietokoneensa asemointiin ja kun samalla halusimme juhlistaa Timon syntymäpäivää. Ulla puolestaan vastasi kevyestä tarjoilusta.

Pöydällä oli myös lahjakirja, Mika Ihamuotilan teos Tuhansien saarten maa. Kirja kertoo purjehtijan paratiisista ja sen historiasta. Kolmella kielellä, joten kirja on oiva lahja myös ulkomaalaisille. Kuvat ovat Ihamuotilan itsensä ottamia. Tarkkaan ottaen noita saaria on Suomessa yhteensä huimat 80 000, kun kymmenien tuhansien järviemme saaret lasketaan mukaan. Timppa oli kirjasta ihan otettu, koska purjehdus on viime vuosina ollut hänen ykkösharrastuksensa.

Lahjakirja oli Ullan idea, mutta HP kävi sen ostamassa Otavan kirjakaupasta Uudenmaankadulta, josta hän saa tuntuvan kirjailija-alennuksen.

Edellinen kuva kertoo, että myös Susanna on kiinnostunut purjehduksesta ja varsinkin Suomen kauniista saaristosta.

Tämän kuvan myötä HP toivottaa kaikille bloginsa lukijoille Mukavaa Vappua. Eletään ihmisiksi Mika Salmiselta saamiemme ohjeiden mukaan..

Prinssi Philipin hautajaiset ja Yle

Kuningatar Elisabetin puoliso Philip haudattiin 17. huhtikuuta varsin koruttomin ja korona-aikaan sopivin menoin. Ylen tv-1 lähetti toimituksen suorana ja osoitti HP:n mielestä hienoa journalistista harkintaa. Lähetyksen toimittaja ja juontaja Marjukka Havumäen tyyni ääni sopi hyvin tilaisuuden luonteeseen, samoin hänen musta asunsa.

Erityisesti HP:tä miellytti lähetyksen asiantuntija, Helsingin yliopiston Euroopan historian professorin Laura Kolben rauhallinen ja asiantunteva selostus siitä, mitä monarkia, kuninkaallinen perhe ja prinssi Philip ovat Britannialle ja kansainyhteisölle merkinneet. Tämä analyysi olisi hyödyllistä kuultavaa kaikille niille, joiden mielestä monarkkien aika on jo ohitse. Kolben analyysia täydensi sopivasti Hannu Pesosen reportaasi Suomen Kuvalehdessä Englannin kuningasperheen omistuksista, niiden tuotoista ja tuottojen käytöstä.

Anni, Maija ja Laura - hiihdon iloiset akateemiset

Hämeenlinnan Hiihtoseuran trio Anni Kainulainen, Maija Hakala ja Laura Mononen on varmasti Suomen akateemisin ja kirjaviisain viestijoukkue. He ovat jälleen myös Suomen paras viestiporukka. Kainulainen, 28, on kauppatieteiden maisteri, Hakala, 36, on diplomi-insinööri ja Mononen, 36, on filosofian maisteri (biokemia). Kaikki ovat jo pitkään olleet urheilun puoliammattilaisia siksi, että ovat opiskeleet ensin lukiossa ja sitten yliopistossa. Heidän käytöksestään ladulla ja maalialueella on näkynyt, että he kilpailevat hiihtämisen riemusta.

Nyt Hakala ja Mononen ovat kertoneet siirtyvänsä työelämään mutta varmaankin harjoittelvat työn ohessa sen verran, että mahtuvat seuransa viestijoukkueeseen. Tätä me kotimaisen hiihdon ystävät toivomme. Hämeenlinnan viestitrio on myös malliesimerkki siitä, miten urheilu ja opiskelu on mahdollista yhdistää. Kädessä oleva todistus loppututkinnosta lämmittäää enemmän kuin MM-hiihtojen pronssimitali, vaikka hieno saavutus on toki sekin.

Perkon Maija ja Perkon Veera - samana päivänä syntyneet

Kyllä vain, molemmat syntyivät 8. huhtikuuta, vuosi vain on eri. Jos Maija (synt. Tattari) eläisi, hän olisi viime torstaina täyttänyt 100 vuotta. Hänen pojanpoikansa Juhan tytär Veera taas täytti 20 vuotta. Ikäeroa heillä olisi siis ollut tasan 80 vuotta. HP löysi kotialbumistaan pienen kuvan äidistään. Kuvassa Maija on 18-vuotias, ja juuri kihlautunut tulevan miehensä Oskarin kanssa. Ennen HP:n syntymää Maija ehti täyttää 20 vuotta, eli HP:n kasikymppiset ovat kohtapuoliin edessä.

Kaksinkertaista Perkon naisten merkkipäivää vietimme ihan kohtuullisissa oloissa Eirassa, Susannan ja Timon residenssissä, joka tarjoaa näin korona-aikanakin mukavat puitteet. Tarjolla oli cavaa ja Ullan leipomaa mansikkakakkua. Kaikki nauttivat olostaan ja turvavälitkin olivat kunnossa. Alkumaljojen merkeissä HP muisteli lyhyesti äitiään Maijaa, jota hän syvästi rakasti. Sekin kannattaa mainita, että Maijan äiti oli nimeltään Veera (Tattari, synt. Suominen), jonka nimiperintö siis jatkuu suvussa.

Veeran sai mieluisia lahjoja, kuten Ullan kutoman vaalean neuleen. Susannan perhe muisti Veeraa shampanjalla sekä olkihatulla ja aurinkolaseilla, molemmat kirpputorilta löydettyjä, mikä luonnollisesti nostaa niiden arvoa. Veera ehti myöhemmin kotoaan viestiä Ullalle, että "neule on täydellinen". Todettakoon vielä, että Veeran perhe järjesti omat juhlansa Veeralle kotonaan Nuottalahdessa, jonne Veera yhdessä miesystävänsä Roopen kanssa kiirehtivät suoraan Eirasta..

Vielä ennakkotieto tulevasta: Timpalla on syntymäpäivä huhtikuun loppulla, ja Susanna toivotti läsnäolleet tervetulleeksi samoihin maisemiin. Kutsu otettiin ilolla vastaan. Vähän alkaa olla jo sellainen tuntu, että tuo pahuksen koronakin vähitellen hellittää.

Susanna - aprillipäivänä syntynyt

Susannan syntymäpäivä (51 v.) osui tällä kertaa kiirastorstaille. Mitään erityisiä juhlia ei koronan takia vietetty. Toki päivänsankari piipahti Jääkärinkadun pihalla tervehtimässä vanhempiaan, ja saatoimme vaihtaa tuoreimmat kuulumiset.

Ulla oli leiponut tyttärelleen myös pääsiäisaiheisen kakun, jonka Susanna sitten tarjoili perheelleen kotonaan Eirassa.

Tämän kuvan myötä HP toivottaa kaikille bloginsa seuraajille oikein hyvää pääsiäistä.

Vapautunut maaorja rakensi palatsin Espalle

Hesarissa oli keskiviikkona juttu siitä, miten Helsingin kaupunki on myymässä Pohjois-Esplanadilla vastapäätä Kappelia sijaitsevaa taloa sijoitusyhtiö Capmanille 15,5 miljoonan euron hintaan. Komea empiretyylinen talo tunnetaan Uschakoffin talona, koska sen rakennuttaja oli vuosina 1815-1816 venäläinen kauppias Jegor Uschakoff,joka oli yhdessä veljensä kanssa tullut Suomeen Venäjän armeijan mukana Suomen sodassa 1808. Siihen saakka hän oli elänyt maaorjana Siperiassa. Suomessa veljekset aloittivat menestyksellisinä kauppiaina, ja pystyivät ostamaan itsensä vuonna 1812 vapaiksi keisarilta. Jo vuonna 1815 he olivat riittävän vauraita rakentaakseen komean talon, jossa asuivat ja jonne sijoittivat liiketoimensa.

HP on palstallaan ennenkin ihastellut venäläisten Helsinkiin rakentamia komeita kivitaloja, mutta sitä hän ei ole tiennyt, että näin nopea säätykierto olisi ollut mahdollinen. Jegor Uschakoffin menestystä kuvaa sekin, että hänet myöhemmin "aateloitiin" kauppaneuvokseksi vuonna 1822. Hänellä oli vahva asema Helsingin kunnallishallinnossa, johon silloisen lain mukaan vain varakkaat pääsivät. Uschakoff toimi rakennusurakoitsijana ja nykyisen Espoon Otaniemessä hänellä oli isohko kaakeli- ja tiilitehdas. Uschakoff kuului tehtailijoiden Sinebrykoff ja Kiseleff kanssa Helsingin merkittävimpiin venäläisperheisiin.

Vankileirillä syntyi laulu Villiruususta

Dosentti Marko Tikka on kirjoittanut 1990- ja 2000 -luvulla muutaman tärkeän kirjan sisällissodasta, varsinkin terrorista. Ennen häntä terroritutkimuksen klassikkona pidettiin professori Jaakko Paavolaista, jolle terroriteot, silmittömät tappamiset, olivat vain yksittäisten ihmisten surmatöitä. Tikka kuitenkin osoitti, että niin punaisten kuin valkoistenkin terrori oli ylhäältä ohjattua, järjestelmällistä tappotyötä ja tärkeä osa kummankin osapuolen sodankäyntiä. Kirjassaan Terrorin aika (Ajatus Kirjat 2006) Tikka kertoo myös Villiruusun syntyhistorian. Lahden vankileirillä parikymppinen karjalaispoika Eino Kettunen sommitteli kaiken kurjuuden keskellä lauluun Inarinjärvestä uudet sanat tähän tyyliin: On metsän siimeksessä, pien villiruusunen, sen salon sydämessä on olla rauhainen. Ei sinne yllä myrskysää, sen korpikuuset piirittää, ja aivan sattumalta tuon ruusun kohtasin... Laulu osoitti toisaalta väkevää elämänhalu ja toisaalta pakoa todellisuudesta.

Kymmenen vuotta myöhemmin Fazerin musiikkikaupan konserttiosasto etsi kuumeisesti sopivia sävelmiä uusille levyilleen keskellä gramofonilevyjen korkeasuhdannetta. Niinpä Eino Kettusen Villiruususta tehtiin 1929 levy, jossa Tuure Ara lauloi Villiruusun. Kääntöpuolella oli Emma-valssi, niin ikään Aran esittämänä. Levystä tuli valtaisa menestys.

Villiruusu on myös osa HP:n opiskeluhistoriaa. Kun HP muutti Toijalan yhteiskoulusta Hämeenlinnan lyseoon toiselle luokalle, hänen laulunumeronsa putosi yhdeksiköstä kuutosen. Silloin Isä-Oskari, joka oli laulumiehiä - lauloi mieskuorossa ja soolona opettajien pikkujouluissa - sanoi, että eihän tällainen vetele. Ja opetti lyseon tokaluokkalaiselle Villiruusun. Seuraavissa laulunkokeissa HP kajautti oppimansa laulun niin komeasti, että opettaja katsoi ihmeissään muistikirjaansa ja sanoi, että siinä täytyi olla joku virhe. Laulunumero nousi kertaheitolla takaisin yhdeksikköön, ja siinä se myös pysyi. Sitten myöhemmin kun HP pyrki Turun opettajakorkeakouluun, hän pääsykokeissa lauloi Villiruusun. Kohtalaisesti se varmaan meni silloinkin, koska opiskelupaikka avautui, vaikka HP päätyikin yliopistoon.