Päiväkävelyn, johon toki sisältyi pubilounas Ellingtonin Dukessa, jälkeen varasin aikaa elokuvalle, yksin kun edelleen olen. Kun Bondit, West Wingit ym. oli katsottu, otin Timpan Aki Kaurimäki -kokelmasta otsikossa mainitun filmin. Aikaisemmin oli katsonut Kaurismäen filmeistä vain "Mies vailla menneisyyttä".
Hiukan olin ennakkoluuloinen. Mutta nyt suhde muuttui: kyllä tämmöinen vähäsanainen ja vähäeleinen (mm. kaksi suudelmaa) elokuva, jonka kuvaus on huippua, voi olla koskettava. En vielä tiedä, tuleeko minusta Kaurismäki-fani, kuten Juha on jo pitkään ollut, mutta seuraavaksi pistän tietokoneeseen filmin "Varjoja paratiisissa".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment