Kuten marraskuun lopulla kerroin, joulukuun ensi viikon risteilin Kristina Reginalla Punaisella merellä ja Suezin kanavassa ja laivalta käsin teimme ohjattuja matkoja Jordanian ja Egyptin kaikkein kiintoisimpiin kohteisiin.
Jordaniassa satamamme oli Aqaba, josta bussi vei meidät parin tunnin päässä olevaan kallioon kätkettyyn Petran kaupunkiin. Sen rakensivat pääkaupungikseen - louhivat hiekkakivikallioon - nabatelaiset 100-luvulla e.Kr. Nabatealaiset olivat alunperin beduiineja, paimentolaisia, jotka saivat kreikkalaisilta vaikutteita ja organisoituivat kuningaskunnaksi, joka rikastui kaupankäynnillä (mm. silloisilla ylellisyystarvikkeilla silkillä, mausteilla ja suitsukkeilla) eikä kuluttanut varojaan sodankäyntiin. Sille he eivät voineet mitään, että roomalaiset valloittivat Petran n. 500 vuotta myöhemmin.
Alueen komein nähtävyys on temppeli, jota myöhemmin on kutsuttu Aarrekammioksi. Petrasta löytyy myös 1 500 katsojan amfiteatteri, komeita hautoja, kauppapaikkoja ja perheiden asuntoja, kaikki kallioon hakattuja.
Kun roomalaiset myöhemmin jättivät Petran, kalliokaupunki jäi beduiinien käyttöön. Kun nämä eivät Petrasta mitään muille kertoneet, Petra pysyi kallioiden kätkössä vuosisatoja kunnes ranskalainen tutkimusmatkailija löysi sen 1800-luvun alussa. Petran salaisuutta varjeli erityisesti se, että sisäänmenotiet kaupunkiin ovat kapeat mutta sitäkin jylhemmät.
Äskettäin Petra valittiin uusien Maailman seitsemän ihmeen joukkoon yhdessä mm. Kiinan muurin kanssa. Näitä ei pidä sekoittaa Antiikin seitsemään ihmeeseen, jotka ovat lähinnä Välimeren rannikon komeuksia ja joista jäljellä on enää Keopsin pydamidi. Keopsiin palaan kertomukseni seuraavassa osassa.
Matkalla tutustuin myös hyvän ystäväni Matti Vullin nykyisen elämänkumppanin Marja Lehtolan tyttäreen Kirsiin ja hänen mieheensä Kimiin. Olimme kaikki kuulleet paljonkin toisistamme mutta emme olleet aikaisemmin tavanneet. Sattumoisin aamiaispöydässä, kun kerroimme mistä päin olemme kotoisin, Kirsi arvasi kysyä, oletko se Matin hyvä kaveri. Pieni on maailma, joku on joskus sanonut. Kerrottakoon vielä, että myös Marja ja Matti tapasivat toisensa Kristina Reginalla viisi vuotta sitten, matkalla, johon lähdin yhdessä Matin kanssa mutta josta Matti palasikin Marjan kanssa. Tämän matkan aikana Marja ja Matti hoitelivat Kokkolassa Kirsin ja Kimin kolmea lasta (13, 6 ja 4).
1 comment:
Tere heimopäällikkö,
Hienoa, että matka oli kiinnostava. Jylheitä historiallisia paikkoja. Noissa vuosituhansien takaisissa paikkoissa aina huomaa sen oman elämän pikkuriikkisyyden maailman historian lukuisissa kerrostumissa. Täytyypä joskus harkita tuota Kristiina Reginaa, pojat varmasti tykkäisivät seikkailla eri paikoissa.
Ja onnekasta sattumaa, kun tapasit melkein tuntemasi Kirsin ja Kimin. Terkkuja myös Matille ja Marjalle.Sekä Jussille Turkuun.
Täällä voimme hyvin. Eipä ole mulla ollut taas valittamista, kun on au pair kotona. Olemme pysyneet hyvissä Ullan ruuissa. Filedakin näyttää heiluvan vielä neljän viikon jälkeen. Ja mikä parasta - kuten tiedät - siellä missä on Ulla, siellä palavat myös kynttilät ja sinne on mukava tulla.
Kaikille mukavaa viikkoa. Pysykää lämpiminä.
Sussu
Post a Comment