Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon oltuaan tätä ennen ehdolla lukuisia kertoja. Mutta hyvä näin, olihan A. I. Virtanenkin ehdolla yli kymmenen vuotta, vasta 12. kerta toden sanoi.
Hyvään aikaan Ahtisaaren palkinto tuli sikälikin, että kaikkien huonojen uutisten jälkeen Suomi saa pitkästä aikaa positiivista julkisuutta. Luulen, että rauhanpalkinto, joka tulee pitkäaikaisesta työstä kansainvälisten kriisien sovittelijana, ihan oikeasti vahvistaa Suomi-kuvaa, enemmän kuin esimerkiksi tieteen tai kirjallisuuden Nobel-palkinto voisi tehdä.
Henkilökohtaisesti toivon, että Ahtisaari aktivoituisi politiikassaan tukea Suomen Nato-jäsenyyttä. Nyt hänen puheillaan on entistä enemmän painoa. Hän ei ole vain ex-presidentti vaan tuore Nobel-voittaja. Näitähän Suomessa ei ennestään ole kuin kaksi: F. E. Sillanpää 1939 ja A. I. Virtanen 1945.
Oma Nato-myönteisyyteni, samoin kuin Ahtisaaren - niin otaksun - perustuu siihen, että Nato on historian tehokkaimpia rauhanturvajärjestöjä. Se on turvannut Länsi-Euroopalle rauhan jo 60 vuoden ajan. Natoa tehokkaampi organisaatio on historiassa vain Rooman sotakone. Legioonat ylläpitivät rauhaa, "Pax Romanaa", peräti 200 vuotta. Eli tarvitaan sotilaallista voimaa rauhan ylläpitämiseen. Vanhat roomalaiset sanoivat asian näin: "Turvaa rauha varustautumalla sotaan."
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment